9. tammikuuta 2018

BABYSHOWER / Vadelma-suklaa cupcaket







Mun sisko odottaa vauvaa, ja musta tulee elämäni ensimmäistä kertaa täti, enkä vois olla enemmän innoissani. Meidän lapset saa ensimmäisen serkun, ja hekin odottaa jo milloin vauva syntyy. Syntyvän vauvan kunniaks järkättiin mun siskon kavereiden kanssa hänelle babyshowerit. Mun äiti oli lähdössä hänen kanssaan ''kaupungille'' ja olin menossa mukaan, mutta äiti sanoi ''mennään hakee se Laura kun sillä kestää kuitenkin'' ja yllätys oli suuri kun oltiikin järkätty ylläribileet meillä.

Leivoin juhliin suklaa-vadelma cupcakeja meiran ohjeella, jonka nappasin netistä. Vaihdoin vain kuorrutuksessa paseerattujen punaherukoiden sijalle valkosuklaata, koska en halunnut, että kuorrute värjääntyy yhtään vaaleanpunaiseksi. Enkä keksinyt mitään muutakaan, ettei vadelman maku olisi sekoittunut toiseen marjaan. Ajattelin kuitenkin jakaa tännekin kuppkikakkujen ohjeen, jos joku miettii supehyvää ja makeaa tarjottavaa joihinkin juhliin esim.

Ainekset
120 g voita
120 g sokeria
2 kananmunaa
110 g vehnäjauhoja
1 tl Meira leivinjauhetta
3/4 dl kaakaojauhetta
80 g tummaa suklaata sulatettuna
n. 2 dl vadelmia

Kuorrute 2
150 g voita
n. 4-4,5 dl tomusokeria
1 tl Meira vaniljasokeria
4 rkl Sulatettua valkosuklaata

Vaahdota voi ja sokeri kuohkeaksi. Lisää kananmunat yksitellen huolellisesti vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi taikinan sekaan varovaisesti käännellen. Lisää lopuksi sulatettu suklaa.
Täytä vuoat hieman yli puolilleen. Lisää jokaiseen vuokaan 2-3 vadelmaa. Painele vadelmat osittain taikinan sisään. Paista 180 °C:ssa n. 15-20 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla. Kuppikakku on kypsä, kun tikkuun ei tartu taikinaa. Jäähdytä valmiit kuppikakut ritilällä.
Valmista kuorrute.  Pehmennä voi vatkaamalla. Lisää joukkoon vatkaten tomusokeri. Vatkaa, kunnes vaahto on vaaleaa ja ilmavaa. Lisää lopuksi joukkoon sulatettu valkosuklaa ja vaniljasokeri
Vatkaa sekaisin. Kuorruta ja koristele kuppikakut strösseleillä.

29. joulukuuta 2017

Muutosten uusi vuosi

Tänään mä sen päätin pitkän pohdinnan jälkeen. Mun kotiäidin ura on lopussa. Kun otin Rafaelin takuupaikalle, en ollut ihan varma kuinka kauan olen lasten kanssa kotona, mutta laitoin varmuuden vuoksi kaikkiin lappusiin päivämäärän ensi vuoden syksylle, mutta kokoajan takaraivossa mietin, josko alkuvuosi olisikin se hetki kun lapset menevät päiväkotiin ja mä alan etsimään töitä tai menen kouluun.
Vielä lapsilla ei ole hoitopaikkaa mutta hakemukset on pistetty vireille ja siihen asti olen vielä täyspäiväisesti lasten kanssa kotona. Jos lapset saavat paikat ennekun mä saan töitä tai koulupaikan, aloittavat he kevyesti muutamalla lyhyellä päivällä viikossa. Tuntuu hassulta ajatella et pian voisin oikeasti mennä lääkäriin ilman lapsia?! Tai varata jopa hammaslääkäriajan? Edellämainitut kun on todella hankalia hoitaa lasten kanssa, eikä hoitajia löydy kun kaikki ovat töissä päiväsaikaan. Ja voin kertoa, että lääkärissä asioiminen itse ollessa kipeänä lasten kanssa ei ole sitten laisinkaan mukavaa.

Olen pian ollut kolme vuotta lasten kanssa kotona putkeen ja voin sanoa, että odotan tulevaa innolla! Ja uskon, että lapset odottavat innolla, ainakin Rafael kun kysyin häneltä päiväkotiin menemisestä ja hän oli jo pakkaamassa suunnilleen reppua. Rosalie ei tietenkään vielä tiedä mitä n jäädä päiväkotiin hoitoon ja veikkaan, että saattaa muutaman päivän jälkeen jäädä itkemään perään, kun tajuaa, ettei äiti jääkkään sinne, mutta jos he pääsee samaan ryhmään, niin toisesta on iso turva.

Blogiinkin on tulossa ensi vuonna muutoksia, ei ehkä ihan alkukuusta, mutta hyvin pian kuitenkin ja tän myötä inspiskin koko tätä hommaa kohtaan kasvaa. Mutta ne selviää sitten myöhemmin.


Meidän uusivuoden aatto tulee olemaan todella rauhallinen ja ollaan vaan kotona. Ostin lapsille lastenskumppaa ja kaapit on täynnä herkkuja. Viime uutenavuotena Rafael raukka pelkäsi niin paljon raketteja että huusi paniikissa sängyssään siihen saakka kun paukuttelut loppuivat. Ja myös meidän Makepappakoira pelkää raketteja, joten jo senkin takia me ollaan vietetty rauhallisia vuodenvaihteita seitsemättä vuotta. Mutta ihanaa viettää uusivuosi oman rakkaan perheen kanssa, herkutellen. Tiedän että ainakin esikoinen odottaa jo innolla. Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta.

Ihanaa uuttavuotta kaikille!


9. joulukuuta 2017

Kohti joulua - Tallin joulujuhla

"Kohti joulua" on Kaksplus-blogiverkoston tyttöjen oma joulukalenteri, jonka matkassa pääset jouluiseen tunnelmaan. Bloggaajat ovat mukana joulun odotuksessa ja julkaisevat jouluaiheisia postauksia vaihtelevilla aiheilla jokaisena päivänä aina jouluaattoon asti. Laita tonttulakki päähän, ota kuppi kuumaa glögiä ja inspiroidu siitä, miten valmistella joulua yhdessä lapsen kanssa tai löydä ideoita omaperäisiin itsetehtyihin lahjoihin. Testaa jouluherkkuja maistuvilla resepteillä ja bongaa vinkit onnistuneisiin joulukorttikuviin.





Tänään vietettiin tallin joulujuhlia. Ensin päivä alkoi harjoituskoulukilpailulla, johon otin osaa "vuokra-hevosellani" kn-special luokkaan. Kisat meni hyvin, mun tavoitteena oli pysyä kyydissä, eikä tulla hylätyksi. Saatiin radalta 58,8% mikä on parempi kuin viime keväiset kisani, joten hitaasti mutta varmasti suuntaan ylöspäin.

Kisojen jälkeen joulujuhlat saattoi alkaa. Ohjelmassa oli kepparikisa, paalileikki hevosten kanssa, viestijuoksu maitomukin kanssa, peiliä hevosten selässä ja juhla huipentui Ocarina- kuoron lucia esitykseen, jossa kuultiin lucia lauluja. Tarjolla oli glögiä, piparia ja torttuja, sekä rutkasti hyvää mieltä, sitä meidän tallilta ei puutu. 

Käy naappamassa eilisestä luukusta viisi erilaista joululahjojen paketointi-ideaa Saron blogista ja huomisessa luukussa JaninaCharlotta blogissa joululauluja. 

3. joulukuuta 2017

Vanhan Porvoon joulukadun avajaiset





Eilen oli pitkä päivä. Aamusta lähdin tallille siivoilemaan, ja palasin kotiin kahden maissa. Kotona vaihdoin pikaisesti vaatteet, siistiydyin ja meikkasin. Laitettiin miehen kanssa lapset valmiiksi ja lähdettiin kohti Vanhaa Porvoota ja vanhan Porvoon joulukadun avajaisia. Meiltä on onneksi lyhyt matka sinne, joten kerettiin hyvin paikalle kymmenessä minuutissa. Paikalla oli todella paljon ihmisiä, ja katsottiin hetki tonttukuoron esiintymistä ja lapsetkin kerkesi näkemään joulupukin vilaukselta. Vanha Porvoo loisti taas komeudessaan ja joulukoristeet saivat taas lisää joulufiilistä aikaan.

Vanhasta Porvoosta jatkettiin cittariin ruokaostoksille, ja sieltä kotiin. Pääsin ekan kerran päivän aikana istumaan vasta viiden aikoihin ja olin aivan loppu. Vanhuus ei tuu tosiaan yksin.

Ensi viikolla meillä olisi tarkoitus käydä lahjaostoksilla miehen kanssa, sekä pystyttää joulukuusi. Meidän piti aluksi ostaa oikea kuusi, mutta tulin siihen tulokseen, että tällä eläinmäärällä mikä meillä on ja Rafaelin ja Rosalien ollessa näin pieniä, tekokuusi on meille just passeli, eikä tarvi olla imuroimassa yhtään enempää.






Nykyään musta tuntuu, että joulutunnelma on paljon vaikeampi saada aikaan. Kaikki tuntuu vaan suorittamiselta ja masentaa ajatus siitä kaikesta materian määrästä. Oon seurannut monissa facebook-ryhmissä kyselyitä ja vertailuja kuinka paljon kukin ostaa lapsilleen lahjoja ja kuinka paljon meinasi käyttää rahaa lahjoihin ja oon aivan järkyttynyt. Missä on ihmisten realiteetti? Yhden ainoan päivän takia käytetään tuhansia euroja materiaan? Musta on surullista, jos lapsen onni on kiinni siinä kuinka paljon saa tavaraa. Yrittääkö vanhemmat ostaa tavaroilla lapsille onnen, vai mistä johtuu, että lahjoihin käytetään yli 500€?

Ymmärrän, jos lapsia on monta, esim. 5 ja lahjoihin menee se 500€ tai joku yksittäinen lahja on kallis, esim puhelin, mutta tarviiko se lapsi sitten muuta? Riittäisikö yksi lahja? Mitä jos sen sijaan, että ostaa omille lapsilleen jokaiselle kymmenen pakettia, ostaisikin vaikka viisi ja toiset viisi lahjoittaisi vähävaraisten perheiden lapsille?

Haluaisinkin tietää, kuinka paljon sinä käytät rahaa lastesi joululahjoihin? / Kuinka monta lahjaa ostat?
Entä muiden?