31. maaliskuuta 2014

Äiti/Opiskelija



Moikka kaikki! Mun piti tulla postailemaan jo toissapäivänä, mutta väsymys on ottanu jo niin monena iltana vallan. Ajattelinkin tulla kirjoittelemaan fiiliksiä mun opinnoistani ja millaista on sovittaa äitiys siihen samaan.

Mä aloitin siis työvoimapoliittisena koulutuksena lähihoitaja-opinnot elokussaa Edupolissa. Työvoimapoliittinen koulutus eroaa normaalista perustutkinnosta siten, että tukea saa työkkärin kautta, kun taas perustutkinnossa saa kelan myöntämää opintotukea ja mahdollista asumislisää + opintolaina. Työvoimapoliittisena koulutuksena tämä lähihoitaja koulutus kestää kaksi vuotta, tosin mun tapauksessa 1vuosi ja 8 kuukautta, koska sain hyväksiluettua valinnaisia aineita kun mulla on jo yksi ammatti. Perustutkintona lähihoitaja koulutus kestää 3vuotta, niinkuin mikä tahansa muukin perustutkinto nuorisoasteella. Opintoja on kasassa siis vähän päälle puoli vuotta, ja toisessa jaksossa ollaan jo ja vuosi on jäljellä.

Syksyllä kun mä aloitin opinnot, Liam aloitti päiväkodissa. Ensimmäisena päivänä kun Limpun vein hoitoon, meinasin alkaa itkemään. Tuntu niin kamalalta jättää oma lapsi vieraiden hoidettavaksi. Limppu on muutenkin niin ujo aina aluksi, eikä edes tajunnut ollenkaan, että äiti lähtee ja jättää toisen sinne tuntemattomien kanssa. Limppu jäi vaan tosi hölmistyneenä seisomaan sinne kun sanoin heipat pala kurkussa kyyneleet silmäkulmassa. Sain kuitenkin rauhoitettua itseni ennenkuin menin kouluun, mutta ikävä puristava tunne rinnassa seurasi ja seuraa vieläkin useimpina päivinä, kun Limpun vien hoitoon, siks oonkin nakittanu Nicelle Limpun viemiset, ja myöskin sen takia, että nyt työssäoppimisessa mulla alkaa aamuvuorot seitsemältä, ja Limppu menee vasta kahdeksaksi hoitoon.

Ensimmäisessä jaksossa meillä oli tosi paljon etäpäiviä ja päivät muutenkin oli useimmiten n. 6 tunnin pituisia, ja silloin tuntui siltä, että jaksaa ihan hyvin opiskella, olla äiti kotona ja pyörittää arkea mahdollisimmat sutjakkaasti. Ensimmäisen jakson työssäoppiminen alkoi ja päivät pitenivät, ei ollut etäpäiviä ja työaika oli viikossa 38,15 ja usein saattoi olla typeriä iltavuoroja kuten 10-18 jolloin ei oikeastaan kerennyt kovinkaan montaa tuntiä päivässä viettämään aikaa Limpun kanssa. Työssäoppimisen tehtävät alkoivat painaa päälle. Alkoi tuntua siltä ettei aika riitä kaikkeen. Työssäoppimispaikalla ei oltu kovinkaan ymmärtäväisiä mun opiskeluihin ja mulla oli tosi huono olla. Tuntui inhottavalta viedä ensin oma rakkain lapsi hoitoon, ja jatkaa siitä hoitamaan toisten lapsia koko päiväksi. Suoritin kuitenkin työssäoppimisen ajallaan, tehtävät ajallaan ja eka jakso oli näin suoritettu.

Toinen jakso alkoi heti kun ensimmäinen oli loppu. Jakson alkuun meillä oli todella paljon etäpäiviä, ja ensin olin niin innoissani siitä ja oli niin vapauttavaa olla kivojen luokkalaisten kanssa, eikä tarvinnut olla reipas ja pärjätä ikävässä ympäristössä koko päivää. Etäpäivät kuitenkin kostautuivat, koska lääkehoitoa ja käytännön harjoittelua oli meillä loppujenlopuksi todella vähän. Todella monella meidän luokkalaisella oli epävarma olo, kun olisi halunnut rauhassa harjoitella koulussa. Tenttien vaikeudet yllätti mut totaalisesti, mulla olis pitänyt olla koulun jälkeen monta tuntia aikaa lukea kokeisiin, harjoitella ja opetella ulkoa lihaksia ja luita, lääkeaineryhmiä ja lääkkeiden antotapoja, vaan kun koulu oli siltä päivältä ohi, ja kun kotiin saavuin olin taas äiti pienelle rakkalle pojalleni. Molemmilla aina kauhea ikävä ja halusi viettää kiireetontä aikaa yhdessä. Kokeisiin lukeminen jäi ihan nollaan. Tuli paineita, työssäoppiminen alkoi. Mun onnekseni sain tosi huipun työssäoppimispaikan, jossa saan ottaa aikaa tehtävien tekemiseen, saan harjoitella rauhassa ja omaan tahtiini ja mun ohjaaja on tosi hyvä kun jaksaa kärsivällisesti mua opastaa.

Kun mä päätin viime kesän lopulla hakea tähän kouluun, olin niin ilonen ja päättäväinen siitä, että saadaan jotain uutta Limpun kanssa. Mä halusin lähihoitajaksi, että mulla olis sellainen varma juttu koko loppuelämän, se tuo turvallisuuden tunnetta, kun tietää että työt ei lopu kesken, ei tule lomautuksia tai yt neuvotteluja joissa potkitaan puolet työntekijöistä pellolle, ja vaikka tulisikin, niin nurkan takana on jo uusi työpaikka. Mikään ei stressaa enempää kuin työttömänä eläminen. Kukaan ei ota töihin koska ei ole aiempaa työkokemusta, mutta miten sitä kokemusta voi saada kun ei kukaan ota töihin?

Kaksi vuotiaalle tekee hyvää olla ikäistensä seurassa, mutta oon sitä mieltä, että jos mulla olisi ollut toinen mahdollisuus, mahdollisuus olla kotona pidempään Liamin kanssa, olisin ehdottomasti ollut. Oltais haettu sosiaalisia kontakteja Limpulle avoimista kerhoista, joita Porvoossa on paljon. Mä olisin mahdollisesti tehnyt keikkatyötä jos mulla olisi ollut työpaikka. Alkuun Limppu näytti sopeutuneen todella hyvin päiväkotiin, ja kyllä se vieläkin viihtyy siellä hyvin, on saanut kavereita ja tykkää hoitajista hurjan paljon, mutta se, että ei nähdä tarpeeks usein on rankkaa meille molemmille. Kun mä tuun töistä kotiin, Limppu on koko loppu päivän siihen saakka kun menee nukkumaan mussa kiinni, kukaan muu kuin äiti ei kelpaa. ''ÄITIÄ'' hoetaan miljoonasti päivässä ja monet itkut on itketty kun aamulla sanon että ''äiti lähtee nyt töihin'', Limppu tulee ikkunalle vilkuttamaan ja nään kuinka pieni huuli menee mutruun ja kyyneleet alkaa valumaan. Nielasen taas palasen kurkustani ja siirrän aivoni tulevaan työpäivään, nyt on aika taas olla reipas!

Oon kehtellyt itselleni sellaiset tietynlaisen periaatteen, että kohtalo määrää meidän tulevaisuutta. Mä en aio luopua mun vähistä yhteisistä tunneista Limpun kanssa kokeisiin lukemiseen, jos en pääse läpi niin sitten en pääse. Mutta tähänki meneessä oon pääsyt niistä läpi melkein lukematta, toki ihan rimaa hipoen ja pari kertaa uusien, mutta läpi mennyt kuitenkin. Kyllä mä uskon, että tää tästä, enää on vaan vuosi jäljellä ja sitten pääsee vaikuttamaan siihen minkälaista työtä tekee, eikä tarvi stressaa ylimäärästä tehtävistä. Me ollaan vahvoja ja teen tän kaiken mun ja Limpun vuoksi.

Onko siellä muita opiskelijamameja? :)

29. maaliskuuta 2014

Keväistä asua








Takki Vero moda
Neule H&M
Housut H&M
Kengät H&M

Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, oltiin Janinan kanssa kuvailemassa toissapäivänä. Mulla on kyllä niin paljon harjoteltavaa asukuvissa, se on kauheen vaikeeta olla rennosti kameran edessä kun joku toinen kuvaa, siks viihdynkin niin paljon mielummin kamera toisella puolella. Janina kuitenkin osaa ottaa ihania kuvia, vaikka kuvattava ei osaiskaan olla kuvissa :D

Kevät on siis virallisesti täällä, koska mulla oli ekaa kertaa nahkatakki päällä! Vielä odottelen niin lämpimiä säitä, että harmaa bikertakki pääsee käyttöön, mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa. Asu on muuten  taas jälleen kerran tosi henkkamaukka painotteista, mutta sieltä vaan löyttää niin laidasta laitaan kivoja vaatteita hyvään hintaan. Noi viininpunaiset housut on yhet ihan lemppareista, ja lörttöneuleet on sellasia joihin voisin pukeutua joka päivä.

Mä olin eilen iltavuorossa, ja oli kiva nähdä miten erilainen se on kuin aamuvuoro. Tuntui tosin siltä, että koko päivä meni vähän hukkaan, kun aamusta alkaa vaan tuijottelemaan kelloa, että milloin pitää lähteä kävelemään töihin, kun taas jos on aamuvuorossa ni loppupäivän voi vaan olla ihan rauhassa. Iltavuoro oli kyllä mun mielestä tosi kiva, paljon rauhallisempaa kuin aamulla, ja mä tykkään siitä, ettei tarvi kiirethtiä, niin voin keskittyä siihen oppimiseenkin ihan rauhassa.

Parin viikon päästä, samana viikonloppuna Blog Awardsien kanssa on lapsimessut, kuinka moni on menossa sinne? Mä en osaa vielä sanoa että mennäänkö me, viime vuonna ekaa kertaa käynneenä voin sanoo, että siellä oli tosi kivaa, ja tänä vuonna Limppukin sais vähän enemmän irti niistä :)

Mut viettäkää kiva viikonloppu, pus <3


25. maaliskuuta 2014

Member of Indiedays Inspiration

Osa on ehkä käynyt jo kurkkimassa mun blogia ja huomannu jotain uutta, nimittäin mä pääsin mukaan Indiedays Inspiration bloggaajaksi! Mä oon tästä enemmän kuin innoissani, aivan mahtavaa! Ehkä jollekkin isommalle bloggaajalle tää olis pikkujuttu, mutta mulle ihan älyttömän iso juttu! Oon niin fiiliksissä!

Tämän myötä sain kutsun Indiedays Inspiration blog awardseihin. Mun täytyy vieläkin nipistää itseäni, että onko tää todellista, niin upeeta! Karoliina lähtee mun aveciksi, ja meillä molemmilla on ihan järkyttävä asukriisi! Päivätapahtumaan oon jo oikeestaan valinnut vaatteet, laitan mun omasta kaapista lemppareimmat mustat housut, mustat nilkkuit, siistin ''sifonkipaidan'' ja bleiserin, mutta itse gaalaan mulla ei oo mitään päälle pantavaa! Mä en oo ikinä ollut missään hienommissa tapahtumissa, enkä oikein tiedä miten sellaisiin kuuluu pukeutua. Kävin kattelemassa minkälaisia asuja syksyn gaalassa ihmisillä oli päällä, mutta kaikilla oli niin erilaisia mekkoja, enkä sellaista selkeää linjaa löytänyt. Oon kuullut että gaaloihin pitäisi pukeutua tummaan ja pitkään mekkoon, mutta omasta mielestäni pitkä mekko ei ole mun juttuni, mekko saattaisi näyttää nunnakaavulta tai perunasäkiltä päälläni, ja haluan korostaa parhaimpia puoliani, en peittää niitä, mutta liian lyhyt mekko saattaa olla taas tosi halpa? Mietin myös väriä, olisi ihanaa pukeutua kevään väreihin, vaaleaan ja hempeään, mutta entä jos se onkin suuri etikettivirhe?!

Kävin läpi Nelly.comin tarjontaa, ja tässä omat lempparit! Auttakaa untuvikkoa hädässä, mikä on teidän mielestä paras?!



19. maaliskuuta 2014

#OOTD

Neule H&M
Toppi Holly&White by Lindex
Housut H&M
Kengät H&M

Oikeesti Outfit of yesterday, mutta väliäkös tuolla.
 Mua harmittaa niin älyttömän paljon, että tänne tuli takatalvi! Keväällä muhun iskee sellanen inspiraatio-piikki, kaikki tuntuu ihanalta, uskallan koekeilla erilaisia vaatteita ja tyylejä rohkeammin, oon avoimempi kaiken suhteen, teen suunnitelmia tulevan kevään ja kesän varalle. Tuntuu niin tyhmältä piilotella kivoja asuja ja ideoita toppatakin alla, ja paleltua ulkona, ellei halua tunkea päälleen maailman rumimpia toppahousuja. Onneks kuitenkaan lumentulo ei hidastanu päivien valoistumista! Se vielä tästä puuttuiskin, että päivät olis aivan pimeitä.

Tällähetkellä mulla on kaapissa odottelemassa yks superkiva harmaa bikertakki, enkä malttais odottaa että pääsen yhdistelemään sitä erilaisiin asuihin! Tykkään yhdistellä sellaista sailor-henkistä tyyliä, rokimpaan. En oikeen osaa selittää, onko se sailor-tyyli, tarkoitan lähinnä navyn, viininpunaisen ja valkoisen yhdistämistä mustaan, ruskeita yksityiskohtia vaatteissa ja punottuja, köyden näköisiä vöitä.

Yleensä joka kevät muhun iskee kauhee hinku vaalentaa hiuksia, mutta nyt se himo ei oo iskeny läheskään niin lujaa miten ennen. Toki paksut vaaleat raidat houkuttais, mutta en haluis yhtään rasittaa mun hiuksia tai pidennyksiä turhalla värjäämisellä. Saa nähä saanko pidettyä tän himon kurissa.

Tälle keväälle/alkukesälle on suunnitteilla risteily meidän ihanan mammaporukan kanssa! En millään malttais odottaa ja maha täynnä perhosia kun jännittää niin paljon kiva matka!
Ja toinen ''tapahtuma'' mitä oon suunnitellu on vappu. Nicellähän on silloin synttärit, ja ajattelin, (Nicelle on kuulemma ihan sama miten hänen synttäreitään vietetään) että vappuaattona eli 30.4 juhlittaisiin synttäreitä ja vappua kavereiden kanssa, ja seuraavana päivänä eli Nicen virallisena synttäripäivänä menään terassille syömään koko perheen voimin :)
Toivottavasti toi lumentulo loppuis nyt ja päästäis taas nauttimaan lämpimistä keleistä ja kevät vois virallisesti alkaa!
Ihanaa keskiviikkoa kaikille!

<3: Laura

8. maaliskuuta 2014

Naistenpäivä 08|03|14

















Päätettiin Liamin kanssa ihan naistenpäivän kunniaksi ottaa asukuvia. Limppu toimi niin hienosti mun apulaisena kun pyysin mm. tuomaan mun kengät ja avaamaan kameran jalustan.
 Sain nukkua aamulla pienet päikkärit, kun Nicce ja Limppu puuhaili kaikenlaista, ja kun heräsin tuntu siltä, että pakko lähteä nyt jonnekkin, ettei vaan jumiteta kotona koko päivää. Ensin mentiin mun siskolle naistenpäivä-cupcakeille ja siitä jatkettiin mun äidin luo kylään. Vähän ennen viittä lähdettiin lenkille kiertäen keskustan ja vanhan kaupungin. Ollaan alettu mun äitin kanssa nyt tosissaan lenkkeilemään vähintään se 30min kolmena päivänä viikossa reipasta kävelyä, niin että syke nousee. Matkaa tänään kertyi vaan vähän päälle 5km, mikä oli ihan totaalinen yllätys, koska käveltiin niinkin pitkälle. Tai sit mulla on vaan ongelmia hahmottaa etäisyyksiä. Enää ei onneksi ole niin pahaa ongelmaa lenkille lähtemisessä, toki vieläkin uloslähtemiset Limpun kanssa on haastavia, kun toinen ei halua pukea ja juoksee vaan karkuun minkä kerkeää, mutta aina me kuitenkin sinne ulos päästään ja sehän on pääasia.

Laittelin tänään aamulla myyntiin meidän kahdet rattaat ja vielä pitäis huomenna kuvailla kaikki Limpun vanhat haalarit, pienet kengät ja pari mun mekkoa niin saa nekin myyntiin ja pääseen niistä eroon! Mulla on sellanen ikävä tapa hamstrata ja kerätä tavaraa, ja niiden pois antaminen/myyminen tuntuu kauheen vaivalloiselta, mutta nyt otin onneks itseäni niskasta kiinni! Jos joku on kiinnostunut niin tässä on linkit rattaisiin (Crescent ja Cosatto).

Kertokaa mulle minkälainen naistenpäivä teillä oli? :)

5. maaliskuuta 2014

Synttärihulinoita osa 2; muutama lahja ja helpot pasteijat

 Liam sai paljon kivoja uusia lahjoja vierailta, ja ihan innoissaan repi paketteja auki. Kaikki lelut on päässeet jo leikkeihin ja yhden ääntä pitävän poliisiauton Liam kerkes jo rikkomaan, joten ihan kaikkia lahjoja näissä kuvissa ei ole. Lisäksi Limppu sai vaatteita ja me Nicen kanssa laitettiin isojen poikien sänky tilaukseen, joten ei ostettu muuta kuin kaksi pikkuautoa lahjaksi.




Ajattelin jakaa myös tonnikalapastejoiden ohjeen, jonka bongasin Karoliinan blogista. Musta on niin kivaa, että blogit on yleistyneet niin löytää melkein tilaisuuteen kun tilaisuuteen inspistä tarjoiltaviin ja ohjeita niiden tekoon. Pidemmittä puheitta

TONNIKALAPASTEIJAT

Lehtitaikinalevyjä
1 purkki tonnikalaa vedessä
0.5 dl ruokakermaa
1 kananmuna
1dl juustoraastetta
pari rkl majoneesia
mausteita maun mukaan

Sulata taikinalevyjä ja leikkaa sitten puoliksi. Sekoita tonnikala, ruokakerma, kananmuna, juustoraaste, majoneesi ja mausteet. Täytä taikinaneliöt, sulje tiiviisti reunoista ja tee päälle viiltoja. Paista n. 20-25 min 200 asteessa.

Super helppoja ja super hyviä! Suosittelen! :)

3. maaliskuuta 2014

Liamin 2-vuotis synttärihulinat osa1















Aivan täydellisesti onnistuneen 2-vuotis syndebailut! Liam ei tosin nukkunut ollenkaa päiväunia, joten väsymys alkoi vähän painaa päälle. Onnistuin omasta mielestäni herkuissa, tein siis täytekakun, marianne-cupcakeja ja tonnikalapastejoita. En jaksanut alkaa väsäämään enää voileipäkakkua ja noiden tarjoilujenkin tekoon meni melkein kaksi päivää.
Vieraat tykkäsivät herkuista ja Liam kaikista kivoista lahjoista, joista teen erillisen postauksen. Limpulla oli täällä muutama kaveri leikkimässä ja ihana kuinka huomaa miten Liam on oppinut sosiaalisissa taidoissa eikä ole enää se ujo sivussa seuraaja, voi toki vaikuttaa paljonki kun oltiin meillä kotona niin Limpulla oli enemmän oma itsensä. Täällä ne rallas peräkanaa leikkimopon -ja auton kanssa.
 Kaikki syötävät loppu, ihan hyvä ettei jääny meille tänne paljoo mitään syötävää, niin mullakaan ei oo ns. mitään tekosyytä herkutella. Sanoin Nicelle että onneks synttärit on kerran vuodessa ja onneks meillä on vaan yks lapsi, on tää synttäreiden järjestäminen sen verran vaativaa puuhaa. Mä mm. poltin suklaat mikrossa kulhoon kiinni, unohdin cupcakeista pätkikset, ja ollaan koko viikonloppu vaan siivottu. Seuraavana vuonna taidan suosiolla ostaa vaan kaikki herkut kaupasta :D

Ajattelin jakaa teille noiden marianne cupcakejen ohjeen, koska niin moni vieraistakin halus sen. Löysin siis googlettamalla tällaisen blogin (klik), jossa ohje oli.

Mariannesuklaakuppikakut
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 0,5dl kaakaojauhoja
  • 2dl sokeria
  • 2tl leivinjauhetta
  • 2tl vaniljasokeria
  • 2 kanamunaa
  • 1dl maitoa
  • 100g voita
  • 3kpl pätkiksiä
  • 3-5rkl mariannerakeita makusin mukaan
''Sekoita kaikki kuivat ainekset keskenään. Lisää voi, munat ja maito, ja sekoita lusikalla. Kääntele mariannerakeet taikinaan. Annostele taikina vuokiin, ja paina jokaisen muffinin keskelle pala pätkistä (jaoin pätkikset neljään osaan). Paista uunin keskitasolla 225 asteessa n. 15min. Jäähdytä jääkaappikylmäksi, kuorruta, koristele ja nauti!''

Ohje on kopioitu suoraan blogin ohjeesta. Itse siis unohdin pätkikset cupcakeista, mutta ei se makua haitannut. Tein myös vähän erilaisen kuorrutteen, ohjeessa kun oli että kermavaahdon sekaan sulatettua suklaata, ja kun itse poltin suklaani kipon pohjalle, laitoin vaan kermavaahdon sekaan kaakaojauhetta ja päälle ripottelin mariannerouhetta ja hyviä tuli! Tein kuppikakkuja puolet enemmän mitä ohjeessa oli. Jos päätätte leipoa niin kertokaa miltä maistui :)

<3: Laura