29. syyskuuta 2014

Äitiyspakkaus vai ei?

Tältä näyttää äitiyspakkaus 2014-2015. 
Kuinka moni teistä on ottanut tai aikoo ottaa tämän pakkauksen? 
 

Tykkään pakkauksessa erityisesti turkoosista kevyttoppapuvusta, siniraidallisista potkareista ja makuupussi on söpö. Ja itse pakkaus on upea, mutta en kuitekaan keksisi sille mitään käyttöä, kun Limppukin nukkui vauvana omassa sängyssään tai päivisin meidän sängyssä ja sohvalla.

Tällä kerralla me ei aiota ottaa pakkausta, vaan otetaan äitiysavustus rahana. En pidä vaatteiden väreistä, ja mun mielestä pakkauksessa on muutenkin aika vähän itse vaatteita. Meillä on Limpun pakkauskesta jäljellä melkein käyttämätön toppapuku, makuupussi (itseasiassa kaksi, toisen mun isä toi meille, se on jostai vanhemmasta äitiyspakkauksesta), vesilämpömittari, kynsisakset, vauvakirjoja, pipoja, peitto, lakanoita ja kaiken muun kuten purulelu, hoitoöljy, rasvat voidaan ostaa kaupasta. Saadaan äitiysavustuksella paljon mieleisiä vaatteita.

Äitiyspakkaus on mun mielestä ihan paras, kun kyseessä on ensimmäinen lapsi, ja pakkaus on arvoltaan paljon enemmän mitä äitiysavustus rahana, mutta toisen (tai kolmannen, neljännen) lapsen kohdalla, jos jäljellä on aikaisemmasta pakkauskesta ne ''kalleimmat'' jutut jäljellä, niin silloin se raha on mun mielestä paras.






Kävin eilen läpi kaikki Limpun pienet vaatteet, ja niitä on neljä isoa kassillista. Jaoittelin yhteen kassiin 80cm vaatteet, yhteen 74cm vaateet ja yhteen 50cm ylöspäin 68cm asti, ja yksi kassi täyttyi haalarista, tumpuista, keväthaalarista ja kevyttoppapuvusta. Meillä ei ollu paljoakaan jäljellä ihan pieniä kokoja, koska Limppuhan oli syntyessään 52cm, joten alkoi käyttämään heti 62cm vaatteita, mutta niistäki suurimman osan oon myynyt kirppareilla pois.

Käyn vaatteet vielä läpi rakenneultran jälkeen kun saadaan tietää sukupuoli ja sen mukaan katson mitä vaatteita meille jää ja mitkä annan eteenpäin. Rankalla kädellä karsin vaikka tulisi poika, koska siellä on paljon vaatteita, joita tiedän etten tule käyttämään uudelleen.

Kyllä tuntui hassulta hypistellä pieniä vaatteita, ja vaikea uskoa, että meidän iso poika on joskus ollut ihan pieni möllykkä, joka vaan makoili ja ihmetteli maailmaa ympärillään. Nyt hän juoksentelee ympäriinsä ja touhuaa kokoajan kaikenlaista. Kuitenkin kasvaessaan Limppu haluaa välillä rauhallisia hetkiä äitin kainalossa, kuten tänään aamulla, kun katsottiin piirettyjä. Ja hän jaksaa keskittyä kokoajan vaan pidempiä aikoja omiin leikkeihin, eikä vaan touhota menemään. Niin ihana rakas mussukka <3

Ihanaa viikon alkua kaikille!

27. syyskuuta 2014

RV 15+0

Kuudestoista raskausviikko lähti käyntiin ja ei voi kun ihmetellä, miten tämä aika meneekään näin nopeasti? Toisinaan tuntuu, että se matelee, mutta justhan mä vasta plussasin?! Viisi viikkoa puoliväliin ja kuutisen viikkoa rakenneultraan. Vähän päälle viikko seuraavaan neuvolaan joka onkin lääkärineuvola.

Limpun odotusaikana en osannut odotella tai kaipailla neuvola-aikoja, mutta tämän toisen kanssa sitä voisi olla siellä joka viikko kuuntelemassa sydänääniä, mutta kun ei ole ''oikeaa huolta'', niin ei sinne neuvolaan vaan huvikseen niitä sydänääniä mennä kuuntelemaan. Tästä syystä haluaisin kovasti hankkia kotidopplerin meille.
Raskausoireet, ne perinteiset, jotka kuuluvat alkuraskauteen, kuten pahoinvointi ja väsymys ovat poissa, ja unohtuu koko raskaus ja hätkähdän ajatukseen ''ainiin oon raskaana''.

Näiden tilalle on kuitenkin tullut ajoittaiset muljahdukset vatsassa. Ne tuntuvat parhaiten jos makaan sängyssä mahalteen, ja yleensä iltaisin. Mutta muljahdukset ovat ihan epäsäännöllisiä, eivätkä tule päivittäin.

Närästys! Voiko olla raivostuttavampaa? Mä olen normaalistikin tosi närästysherkkä ihminen, ja Limpun aikana kärsin tästä tosi pahasti. Kaikki mahdollinen närästää, myös vesi, uskokaa pois. Loppuraskaudesta en saanut närästystä hellittämään millään kotikonsteilla, mutten kuitenkaan käyttänyt mitään närästyslääkkeitä, enkä edes tiedä miksi. Nyt saan närästyksen vielä pois maidolla ja jugurtilla, mutta aion kysyä seuraavalla neuvolakäynnillä, että kuinka paljon närästyslääkkeitä saa syödä ja saako niihin mahdollisesti reseptiä, ja isomman pakkauksen, ettei täytyisi olla kokoajan ostamassa niitä.

Vihlonta alavatsassa. Tuntuu ihan, että joku repisi nivusia ja alavatsaa. AUTS!

Sydämen tykytykset. Nää oli tutumpia Limpun odotusaikana vasta puolen välin jälkeen, ja näitä sydämentykytyksiä seurasi pari kertaa melkein pyörtyminen, siis kuulo, näkö ja tunto meni eikä henki meinannut kulkea. Tästä mulle diagnosoitiin silloin paniikkihäiriö, mutta mä en ihan usko siihen, koska tämä on mulla vain fyysinen vaiva, joka tulee useimmiten aamuisin ja ruokailun jälkeen.

Mutta jos näitä ikäviä oireita nyt mietitä niin muuten voin ihan hyvin ja raskaus menee tässä sivussa ja arki pyörii meillä entiseen tapaan. Huomenna ajattelin alkaa pikuhiljaa käymään läpi mitä kaikkia Limpun vanhoja vaatteita meillä on jäljellä ja mitä pitäisi vielä hankkia, mutten kiirehdi vauvavaateshoppailujen kanssa vielä ainakaan ennen rakenneultraa.

Mitens muut raskaana olevat siellä voi? :)

26. syyskuuta 2014

Välikautta ja toppaa

Joka kevät, syksy ja talvi kunnon bloggaajan tavoin esittelen Limpun ulkovaatetusta. Meiltä löytyy siis Kappahlin, H&M:än ja Citymarketista välikausitakit. Kevyttoppatakki on Muumi-merkkinen ja paksumpi sininen, karvahupullinen toppatakki on Kappahlista. Uskon, että pärjätään tällä kokoonpanolla tämä syksy ja talvi. Kenkinä meillä on nyt syksyksi juuri ostetut vikingin lenkkarit, joista Limppu tykkää kovasti.

Talveksi meillä on kuitenkin hankkimatta vielä tuubikaulahuivi, paksummat toppahousut (kevyttoppahousut löytyy kyllä) ja parit talvikengät. Ajattelin ostaa ihan perus kuomat ja ehkä vuorelliset kumpparit loskakeleille ja jotkin kengät liukkaille suojakeleille.

Toppahaalarina Limpulla on Lassietecin ihana toppis harvahupulla

Minun must have talveksi- listalta löytyy uusi toppatakki, koska viime talven takista meni vetoketju rikki. Selailin pitkän tovin nettikauppoja ja tuskastuin jo, että eikö mistään löydy mun kukkarolle sopivaa lämminä topattua parkatakkia, kunnes muistin Cubuksen! Miten olinkaan edes unohtanut sen? Cubuksessa on mun mielestä niin ihania parkatakkeja, enkä osaa päättää ottaisinko tänä talvena valkoisen takin vai tyydynkö perus mustaan. En tosin osaa sanoa kuinka pitkään takki menee kiinni, kun maha kasvaa. 
 Kenkiin haluan tänä talvena panostaa kunnolla. Vuorelliset kumpparit vesisateille ja loskakeleille, ja kunnon talvinilkkurit pakkasille. Tämä on taas yksi näitä aikuisuuden rajapyykkejä, kun vihdoin ja viimein alkaa arvostaa lämpimiä talvivaatteita, eikä huvita enää juosta koko talvea tennareissa (tai vanseissa) varpaat umpijäässä ja märkinä. Tänä talvena en aijo palella, se on varma! Oli mulla kyllä viime ja edellistalvena kunnon talvikengät, mutta ne on jo ihan puhki kulutettu, että on aika ostaa uudet, joita en aijo tällä kertaa pilata loskakeleillä.
 Pipona mulla on ollut stockerin pinkki tupsupipo, mutta täksi talveksi tahdon jonkun neutraalimman värisen, joka sopii muihin talvivaatteisiin. Ja mun musta tuubihuivi kaipaa rinnalleen vaaleaa tuubihuivia, ja ehkä myös perinteisempää kaulahuivia.







Pipo / Huivi / Huivi / Takki / Kumpparit / Talvikengät

Löytyykö teidän hakintalistalta samoja juttuja?

25. syyskuuta 2014

AUTUMN 2014






Ihana syksy ja kunnon syysilmat on täällä, jam un kuvausinspis on palaamassa pieneltä tauoltaan. Vielä kun jaksais lähteä ottamaan asukuvia, löysin nimittäin kivan paikan tästä ihan meidän lähistöltä ja kutkuttais nähdä minkälaisia kuvia sais otettua siellä, (Janina vink vink ;) kunhan tämä sää vaan paranis.
Mitä te teette sateisina päivinä? 
Meettekö ulos hyppimään lätäköihin vai keksittekö jotain kivaa puuhaa sisällä?

Haluaisin kiitää vielä kaikkia lämpimästä vastaanotosta blogin uutta nimeä kohtaan, ootte vaan niin parhaita! pus!

22. syyskuuta 2014

Rv 14+2 & Mahakuvia

Nyt maha on vihdoin alkanut vähän kasvamaan, mutta yllättävän vähän kuitenkin, kun luulin, että toisen kanssa mahan kasvu olisi nopeampaa, mutta kai tämänkin on kovin yksilöllistä.

Raskaus on sujunut tähän menneessä oikein hyvin, nyt tosin on alkanut ilmetä liitoskipuja enemmän, varsinkin varomattomien liikkeiden yhteydessä ja kovan rasituksen jälkeen. Väsymys on parina viime päivinä hellittänyt, ja olen jaksanut siivoilla ja kokkailla normaalia enemmän. Paino on mun äidin vaa'an mukaan tippunut lähtöpainosta 3kg, mikä on toisaalta parempi, kuin se painon nousu mun tapauksessa, kun en ollut tosiaan mikään alipainoinenkaan raskauden alkaessa. Ruoka tai mikään syötävä ei ole maistunut koko raskauden aikana entiseen tapaan, vaan kaikki vähän ällöttää ja on vaikea miettiä mitä ruokaa tekee koko perheelle, kun itseä alkaa vaan oksettamaan kaikki syötävä. Parina päivänä mulle on tullut kyllä ihan jäkyttävä mäkkiruokahimo, ja viime viikolla pääsinkin syömään sinne mun luokkalaisen kanssa, mutta esim. eilen jouduin tyytymään olemaan ilman, koska en jaksanut lähteä kävelemään toiselle puolelle Porvoota ja takaisin.

Limppua oottaessa tunsin ensmmäiset liikkeet hyvin aikaisilla viikoilla, siihen nähden, että hän oli ensimmäinen lapsi ja ensmmäinen raskaus. Liikkeet tuntui pieninä muljahteluina ja myöhemmin poreiluna alavatsassa. Mistä mä olen yllättynyt, on se, että tämän toisen kanssa mä olen tuntenut jo ensimmäiset liikkeet! Parina iltana olen tuntenut pienen möhkäleen kättä vasten painaessa oikealta puolelta alavatsaa ja maha on mennyt ihan toispuoleiseksi, ollen ihan normaali vasemmalta puolelta ja todella koholla oikelta puolelta.

Vaikka tämä onkin toinen raskaus ja kaiken on jo periaatteessa kerran kokenut, on se silti tälläkin kerralla niin iso ihmetyksen aihe, ja kaikki tuntuu osittain uudelta, mutta toisaalta tietää mitä se raskaus on, niin osaa enemmän nauttia niistä pienistä jutuista enemmän, kuin ensimmäisellä kerralla. Meillä on vielä kolme viikkoa seuraavaan neuvolaan, enkä malttais millään odottaa enää, aika tuntuu matelevan eteenpäin.

Onko siellä muita, joilla on laskettu aika maaliskuussa? :)

<3: Laura

19. syyskuuta 2014

Minun Bola



Eikö ookkin upea? Sain mun siskolta ja veljeltä tämän synttärilahjaksi, enkä osannut yhtään odottaa tätä. Kun avasin lahjan, mun naamalle levisi  maailman levein hymy. Korun mukana tuli lappunen jossa kerrotaan mikä Bola-koru oikein on;
 
Meksikolainen Musiikkibola

''Meksikolainen bola on kaunis helistinkoru odotavalle äidille. Korun sisällä on pieni ksylofoni, jonka päällä pikkuruinen pallo tanssii pitäen erityistä, hienoa ääntä odottavan äidin liikkuessa. Korua pidetään roikkumassa vatsan päällä ja jo 20:nen raskausviikon jälkeen lapsi voi kuulla ja tunnistaa äänen. Korun maaginen ääni rauhoittaa lasta raskauden aikana. Myös syntymän jälkeen lapsi tunnistaa tutun helinän, joka tyynnyttää häntä.''

Kuinka moni on hankkinut Bola-korun ollessaan raskaana?

15. syyskuuta 2014

Väsy väsy väsymys


Voihan väsymys! En muistanut ollenkaa minkälaista olikaan kun tuntuu että väsymykseen voisi kuolla. Pää lyö ihan tyhjää ja väsyttää niin paljon ettei pysty edes haukotella, itkettää koko olotila ja uni tulee heti kun silmät ummistaa. Ihan järkyttävää. Miehen yötyö ja mun huonosti nukutut yöt ei ole mikään paras mahdollinen kombo, kun aamulla täytyy herätä Limpun kanssa. Yleensä piristyn melko pian kuitenkin, mutta iltapäivään mennessä mun on päästäva tehopäikkäreille, koska nukahdan pystyyn.

Tänään olin pitkästä aikaa koulussa, ja tällä hetkellä se olisi mun osalta aivan mahdoton edes opiskella niin että koulua olisi joka päivä, koska en mitenkään pysy hereillä. Toivon että pian ollaan ylitetty tämä vaihe, mutta pahoin pelkään että nyt tämä väsymys vasta alkaa kunnolla.

Huomenna ollaan menossa mun äidin ja Limpun kanssa lakana- ja verho-ostoksille ja myöhemmin iltapäivällä lähdetään juhlimaan Nicen kanssa mun syntäreitä. Mennään ensin jonnekkin syömään ja sen jälkeen leffaan katsomaan 22 jump street. Ihanaa päästä pitkästä aikaa viettämään kahdestaan aikaa :)

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille, <3

14. syyskuuta 2014

Toinen raskaus

Ihan ensin haluan kiittää kaikkia onnitteluista, ootte ihania! Mun blogi on ollut viimeaikoina vähän hiljainen, koska on ollut vaikea kertoa meidän arjesta mainistematta sellaista pikkuseikkaa että meidän perhe kasvaa yhdellä pienellä ihmisellä keväällä. Joten nyt voin vihdoin alkaa höpöttelemään raskausjuttuja täällä bloginkin puolella.

Tein positiivisen raskaustestin heinäkuun lopulla ja melkein heti sitä alkoivat kauheat pahoinvoinnit. Limpulla onneks alkoi päiväkoti, niin pystyin rauhassa kärsiä pahasta olosta sohvalla maaten. Mulla olisi alkanut koulussa työssäoppiminen, jonne en sitten sattuneesta syystä voinu mennä. Nyt pahoinvointi on mennyt melkein kokonaan ohi, tai ainakaan joka päivä ei tarvitse vain maata, mutta toisina päivinä pahoinvointi palaa taas pahana takaisin.
 Koulussa alettiin miettiä et miten voin jatkaa opiskelua ja päätettiin, että aloitan verkko-opintoina lasten ja nuorten osaamisalan, niin voin ''rauhassa'' kärsiä raskausoireistani, mutta samalla opiskella. Luulin aluksi, että valmistun ajallani, mutta nyt käykin niin, että tammikuussa kun muut menevät työssäoppimaan, mun opinnot katkeaa siihen ja jatkan kun palaan äitiyslomaltani.
 Nyt meillä on kauhea kiire löytää uusi asunto, koska neliöt alkavat loppua kesken.
 Tämä raskaus oli erittäin toivottu ja odotettu. Olin jo aivan varma, että lapsillemme tulee ikäeroa enemmänkin kuin tämä kolme vuotta, koska olimmme olleet ilman ehkäisyä jo siitä saakka kun Limppu täytti vuoden. Ei suunniteltu mitenkään erityisemmin ja tarkoitus oli alkaa kunnolla yrittämään kun olen valmistunut, mutta oltiin kuitenkin sillä asenteella, että tulee jos on tullakseen. Silti mulle kesällä oli pieni hämmennys kun raskaustesti näyttikin positiivista.

Niin erilainen mutta niin samanlainen

Tämäkin raskaus alkoi samoilla ''oireilla'' kun silloin kun aloin odottamaan Limppua, eli kuukautiset olivat myöhässä ja rintoja arasti. Limpun kohdalla mulla oli myös alavatsa todella kipeä ja tunsin koko raskauden sellaista ''repimistä'', mutta nyt alavatsassa ei ole tuntunut kipua kuin ainoastaan jos teen yllättävän liikkeen joka rasittaa alavatsaa.

Ensimmäisessä ultrassa kävin tiistaina, ja laskettu aika siirtyi viidellä päivällä eteenpäin. Osallistuttiin sikiöseulontaan, jossa siis otetaan verikoe ennen ultraa ja katsotaan siitä mahdollista riskiä kromosimipoikkeavuuteen ja sitä tulosta vertaillaan ultran avulla mitattavan niskapoimuturvotuksen kanssa. Jos löytyy pienikin riski, saa uuden ajan sikiötutkimuksiin, ja Porvoolaiset lähetetään Naistenklikalle tutkimuksiin. Tässä raskaudessa riskiä ei löydetty, mutta Limpun aikana niskaturvotus oli liikaa, niin käytiin viikon päästä nt-ulrasta Naisteklinikalla, mutta siihen menneessä liika turvotus oli jo laskenut.


Kun odotin Limppua, meidän elämä muuttui niin paljon, että raskaudesta nauttimisen sijaan keskityttiin totuttelemaan erilaiseen arkeen, ja kaikki mun silloiset kaverit jäivät, koska oltiin niin erilaisissa elämäntilanteissa, ettei enää löytynyt oikeastaan mitään puhuttavaa. Kaverit keskittyivät juhlimiseen ja työssäkäymiseen ja minä kasvattelin mahaa, ja kasvoin pikkuhiljaa bilettävästä teinistä rakastavaksi äidiksi.

Nyt ollaan oltu malttamattoman innoissamme alusta saakka. Toki perisuomalainen luonne ''kel onni on, se onnen kätkeköön'' on vahvasti läsnä. Pelottaa niiin paljon tuleva ja että tuleeko kaikki menemään hyvin. Luen liikaa huonosti menneitä tapauksia ja mietin liikaa jatkuvasti, että ''mitä jos''. 

Ultrassa kaikki oli loistavasti, löytyi pieni sydän joka sykki kovasi, siellä pieni ihmisenalku liikkui aluksi vilkkaasti, rapsutti päätään ja joi lapsivettä, mutta nähtävästi nukahti sinä vaiheessa kun piti alkaa mittalemaan niskapoimun turvotusta, koska mä jouduin tekemään sellaisia jumppaliikkeitä, että saadaan pieni liikkumaan oikeean asentoon. Mitat kuitenkin saatiin vaikeuksista huolimatta ja sain Hus:ilta kirjeen, että kromosomipoikkeavuusriskiä ei löytynyt. 

Nyt vaan odotellaan ja toivotaan tietty parasta meidän pienelle <3

Seuraava neuvola on 7.10, enkä malttais odottaa millään. En oo ihan varma kuunnellaanko jo silloin sydänääniä, ainakaan Limppua kun odotin niitä ei kuunneltu kun reilusti puolenvälin jälkeen vasta.

 Vauvamasukuvat on Limpun odotusajalta. Nyt mun vatsa ei ole vielä kasvanut ollenkaan, eikä päällepäin huomaisi, että olen edes raskaana :D

Blogi siis muuttuu nyt odotus-taaperoarki blogiksi!

Pus, Laura <3

10. syyskuuta 2014

Viimeiset syyskamppeet


Lähdettiin eilen Limpun ja mun siskon kanssa kaupungille shoppailemaan. Tarkoitus oli ostaa Limpulle uudet kumisaappaat ja ulkohousut, pieneksi menneiden tilalle. Yleensä oon ostanut Limpulle Nokian kumpparit, koska ne on muotoiltu hyvin jalalle, mutta nyt päätin ostaa toisenlaiset kumpparit, kun turhautti niin paljon ostaa joka kerta samanlaiset kumisaappaat joita Limppu ei edes kerennyt käyttää kun korkeintaan 5 kertaa. Löysin Cittarista ihanat Tretornin tähtikumpparit, jotka oli mun onnekseni vielä -30% alennuksessa plussakortilla.

Seppälästä löysin ulkohousut, ihanan nallepipon ja samaan sarjaan kuuluvat lapaset. Kappahlista ostin vielä kahdet collegehousut, kun tuntuu, että kaikki housut on jääneet ihan yhtäkkiä pieniksi. Mua jäi harmittamaan että Porvoon Kappahlissa ei löydy Newbie mallistosta 86cm isompia vaatteita, vaikka niitähän pitäisi olla 110cm asti muistaakseni. Ehkä ne kaikki oli vaan loppunmyyty, mutta hamittaa silti.

Nyt alkaa meidän syyskamppeet olla hankittu, koska varatakkeja ja yhdet housut löytyvät kaapeista ainakin, että jos nämä ykköskuteet likaanuu tai kastuu, niin ei olla ihan hengenhädässä.

<3: Laura

4. syyskuuta 2014

Takaisin arkeen





 Nyt on matkapostaukset käyty läpi, joten eiköhän ole aika palata arkeen.
 Suomen sää vähän yllätti, mutta vain positiivisella tavalla, on ihanaa kaivaa kaapeista syystakit ja huivit, ja lapsellekaan ei tarvitse olla kokoaikaa vaihtamassa puhtaita vaatteita, kun likaa vain ulkovaatteensa.

Meillä tää syksy on lähtenyt siten käytiin, että Limppu on ollut osapäivää- ja viikkoa päiväkodissa hoidossa, eli ei siis kokonaisia viikkoja ja vain lyhyitä päiviä. Mulla piti alkaa työssäoppiminen, mutta henkilökohtaisista syistä, en sitä aloittanutkaan, syyn tähän kerron vähän myöhemmin, kun sen aika on, mutta ei mitään vakavaa ole kuitenkaan kyseessä. Näistä syistä myös johtuen mun opinnot muuttuvat verkko-opinnoiksi ja saan aloittaa lapsiin ja nuoriin suuntautuvat opinnot, aikaisemman vanhustyön sijaan. Tätä mä olin toivonutkin ja olen ihan älyttömän iloinen! Valmistun näillä näkymin ihan ajallani, ellen jopa vähän aiemmin, eli ensi vuoden alku keväästä. Huomenna menen käymään koululla juttelemassa mun opettajien kanssa tulevista opinnoista ja saan uuden lukujärjestykseni. Mua vähän jännittää, että miten osaan opiskella verkossa, mutta enköhän mä saa tarvittaessa apuja koululta.

Tänään oltiin mun siskon, äitin, Limpun ja koirien kanssa kävelyllä. Käytiin tsekkailee junia ja näsin kivi. Vaikka ollaan käyty Limpun kanssa kattomassa junia Limpun ollessa pienempi, ei Limppu muistanut niistä yhtään mitään ja olikin ihan peloissaan kun mentiin ihan junan lähelle ja pois oli kiire. Oli ihanaa käydä pitkästä aikaa kävelyllä ja kierrellä vähän metsää, harmi vaan että tähän aikaa vuodesta on niin paljon hirvikärpäsiä, että isompaan metsään en jalallanikaan astu! Mutta pian kun alkaa kylmenemään kunnolla, voidaan tehdä retkiä metsään eväiden kera.

Ihanaa viikonlopun alkua kaikille, <3

3. syyskuuta 2014

Kreetan ostokset





Mulla ei ollut mitenkään kovin isoa budjettia matkalle, ja ostinkin vain sellaisa juttuja joita tiedän ihan ehdottomasti käyttäväni. Sain kommenttia jo matkapäiväkirjaan, että ''mitä feikkivuittonia oot menny ostamaan'', ja haluan tehdä nyt kantani selväksi, ettei miljoonaa samanlaista kommenttia tule jatkossa: Eli minä en ikinä maksaisi laukusta tai lompakosta satasta enempää, en tuomitse ketään joka näin tekee, jokainen käyttää rahansa niinkuin parhaakseen näkee. Tykkään kyllä vuittonin kuoseista ja burberryn ruutukuosista, siksi halusin ostaa kaksi lompakkoa ja meikkipussin feikkeinä.

Ostin kahdet Converset, toiset itselleni ja toiset Nicelle tuliaisiksi. En osaa sanoa onko nämä aidot vai ei, ostaessa näissä oli kaikki mitä aidoissakin on. Hintaa näillä oli alennuksen jälkeen 16€/kpl. Ostin myös samasta liikkeestä mekon, jonka aluksi jätin kauppaan, mutta muistin, että liikkeessä kaikki tuotteet olivat puoleenhintaan, joten kun torstaina mentiin uudestaan Plataniakseen, kävin sen hakemassa itselleni 11 euron hintaan.

Laukku oli myös sellainen jonka jätin ensin pikkukauppaan, kun en ollut ihan varma haluanko sen, mutta nähtyäni unta laukusta oli mun pakko etsiä pikkuliike ja käydä ostamassa laukku itselleni.
Ostin Limpulle kaksi paitaa, hatun, aurinkolasit ja kaksi pikkuautoa. Olisin ostanut useammankin paidan, mutta kymmenen euron hinta oli mun mielestä sen verran suolainen, että päädyin ostamaan vain kaksi. Ja siis eihän kymmenen euron paita ole edes kallis esim. Pompin paitana, mutta näissä ulkomailta ostetuista en menisi takuuseen niiden laadusta, niin siihen nähden kymmenen euroa on paljon.

Ostin myös suklaita ja karkkia, jotka ollaan kaikki jo vedetty napaan Nicen kanssa.

Tykkäättekö te shoppailla ulkomailla rantapuljuissa ja pikkuliikkeissä, vai suuntaatteko keskustaan ja näihin isompiin liikkeisiin?