28. tammikuuta 2015

Retail therapy







Käytiin tänään shoppailemassa Taidetehtaalla. Löysin kuin löysinkin vaatteet kaksplus blogipäivään, ja en voisi olla tyytyväisempi, shoppailu ihan oikeasti käy melkein terapiasta, koska materialismionnellisuus on jotain niin ihanaa! Kaupoilla kierrellessä tosin moneen otteeseen alkoi pyörryttää, ja ostokset piti tehdä aika nopealla temmolla. Mitenhän jaksan kierrellä siellä Ikeassa? Voi olla,  että ikean sijaan joudutaan tyytymään paikallisiin huonekaluliikkeisiin, joista saadaan välttämättömät jutut vauvalle.

Ostoksilta mukaan tarttui kahdet kengät, kaksi paitaa, housut, laukku ja bleiseri. Käytiin myös Stadiumissa ostamassa Limpulle luistelukypärä, ja löydettiinkin hyvään asiakastarjoukseen Jofan kypärä, jota pystyy säätämään hiukan isommalle, joten on varmasti pitkäikäinen. Kävin myös postissa hakemassa meidän uuden imurin, ja huomenna vihdoin pääsen siivoamaan kunnolla.
Illalla käytiin tietty kokeilemassa Limpun kanssa luistelua, ja se meni hienosti ekaksi kerraksi. Mun äiti ja Nicce oli siellä kentällä Limpun kanssa, koska mä en uskaltanut ottaa riskiä, että olisin siellä kaatunut. Mä uskon, että Limpusta tulee vielä kova luistelija ja olin niin ylpeä mun pienestä pojasta, joka jaksoi nousta uudestaan ylös ja mennä ilman tukeakin parin askeleen verran eteenpäin. Viikonloppuna täytyy mennä aamupäivästä luistelemaan ja ottaa kamera mukaan, niin saan hienoja muistoja taas kuva-albumeihin, onhan tää luistelun opettelu taas näitä isoja etappeja, kuten uiminen, hiihtäminen, kävelemään oppiminen jne, ja melkein raskaushormoneissani meinasin tirauttaa pari kyyneltä. Äidin pieni mussukka!

Tosiaan viikonloppuna on vihdoin kauan odotettu #KPBP, en malta odottaa, että näkee taas kavereita, jo tuttuja blogikollegoita, kuin kaikkia uusiakin tuttavuuksia, hirveen jännää! Ja koko päivän suunnitelmat kuulostaa niin mahtavilta, ettei mitään rajaa. Lupaan räpsiä miljoona ja tuhatsataa kuvaa, niin että teillekin välittyy päivän tunnelma ja ainutlaatuisuus.

Nyt mä sallin itselleni pari herkkua ja katson Netflixistä jonkun leffan pitkästä aikaa. Katoin just koko Gossip Girlin alusta loppuun. Olin jättänyt jostain syystä kauan sitten katsomatta vikan tuottarin, ja nyt katoin senkin vihdoin ja mitä ihmettä Dan Humphrey, ei olis uskonut!
Ja huomenna pyhitän koko päivän (ainakin melkein) suursiivoukselle!

Ihanaa keskiviikkoa kaikille!

27. tammikuuta 2015

Rv 32+3

Mä en vaan lakkaa ihmettelemästä, että mihin nämä viikot menee? Yli puoliakaan vauvan tarvikkeista ei olla hankittu, mikä olisi tosi pulmallista, jos vauva päättäisikin syntyä aiemmin. Päästään ostelemaan vaatteita ja muita tarvikkeita vasta ensi kuun lopussa, koska haluan kaiken kerralla, enkä ostella joka kauppareissulla jotain, koska osaan budjetoida ostoksia silloin paremmin. Mutta eiköhän me selvitä vaikkei kaikki oliskaan valmiina, vauva vaan joutuu nukkumaan sitten vaunuissa siihen saakka, että ollaan saatu hankittua pinnasänkyyn patja.
Maha on kasvanut taas paljon, ja nykyään sukkien ja kenkien laittaminen on niin hankalaa kun happi loppuu kesken. Yöt on ihan hirveitä kun joutuu nukkumaan pelkästään vasemmalla kyljellä, ettei isot verisuonet selässä painaudu ja jos en nuku vasemmalla kyljellä niin mua oksettaa tai närästää koko yön. Mutta silti toi yksi asento puuduttaa niin paljon, ainakin tällaista ihmistä, joka on tottunut nukkumaan vatsallaan ja pyörii koko yön.
Tänään lähetän äitiyspolille kahden viikon sokerien mittausten tulokset ja ei hyvältä näytä. Sokerit heittelee miten sattuu, lähinnä paastoarvot ja toisinaan ne taas laskee niin alas että taju meinaa lähteä. Siksipä vältän lähtemästä kotoa kovinkaan pitkälle tai jos lähden niin en ainakaan yksin. Vähän jännittää lauantainen kaksplussan blogipäivä, että jaksako olla, pääsenkö istumaan tms ja omaa evästä on oltava mukana jokapaikassa. 

Ensi viikolla mulla on neuvola, niin saa taas mittoja. Painoa viime neuvolassa oli tullut vähän päälle 5kg, eli onneksi ihan maltillisesti, toivottavasti näin on seuraavassakin neuvolassa. Hiekkahimoon ostin nyt kalkkitabletteja ja oon syönyt niitä kohta viikon, mutten oikeastaan huomaa mitään vaikutusta. Tää on niin raastava himo! Voikun oliskin joku normaali, vaikka joku hedelmä, mutta ei! 

Onneks ei enää montaa viikkoa tätä kärvistelyä.
Huomenna mennään keskustaan hakemaan meidän uusi imuri, ja ai että miten oon odottanutkaan että pääsen siivoamaan! Ja käyn etsimässä samalla vaatteet sinne kaksplus blogipäivään, Limpulle luistelukypärän ja mitähän vielä. Tuun olee niin loppu ton reissun jälkeen, hahah.

26. tammikuuta 2015

Saako kaupasta varastaa?

"Meidän Pirkolle tuli kauhee jano, niin annoin sen juoda tän tripin, mä maksan tän tyhjän pakkauksen"

EI, EI, ja vielä kerran EI!
Törmäsin eilen keskusteluun, jossa kysyttiin, että antaako joku lapsen (tai tekeekö näin itse) syödä tai juoda kaupassa, kaupan tuotteita maksamatta niitä ensin. Oletin, että tää on ihan selvä juttu kaikille aikuisille, eli että näin ei toimita. Ei missään nimessä avata yhtäkään ostosta ennekuin sen on maksanut. Yllätyin suuresti kuinka moni ihan tosissaan antaa lapsensa avata ja syödä esim. tripin tai banaanin. Mä olen sitä mieltä, että siihen asti kun tavarasta ei ole maksettu, on se kaupan omaisuutta ja näin ollen pakkauksen avaaminen, banaanista haukkaaminen tai tripin juominen on rikos, varkaus. Asiaa voi koittaa puolustella vaikka millä, kuten; mielummin annan lapselleni sen omenan kun häiritsen muiden asiakkaiden kaupassakäyntiä, kun lapseni huutaa nälkäänsä. Kuka menee ruoka-aikaan kauppaan? Ja jos se on välttämätöntä, niin kukaan ihminen ei ole vielä päivässä, saati parissakymmenessä minuutissa kuollut nälkään tai janoon.
Vaikka ihmisella olisi joku sairaus, kuten diabetes ja sokerit heittelee, niin mä en suostu hyväksymään sitäkään syyksi limupullon avaamiselle ennen kuin se on maksettu. Jokainen ihminen osaa sen verran pitää itsestään huolta, että ottaa evästä mukaan kotoa, syö ne ennen kuin menee ostoksille kauppaan tai käy sieltä kaupassa ostamassa sen yhden banaanin, syö sen kaupan ulkopuolella ja menee jatkamaan ostoksia, kun on hoidettu ne sokerit kuntoon tai se nälästä huutava lapsi saanut sen hedelmänsä tai mehunsa.
Mun mielestä on edesvastuutonta opettaa lapselle, että se on ok avata tuotteita kaupan sisällä. Niin ei vaan toimita. Ja pahin on juuri se, että lapsi huutaa ja sen takia annetaan sille jotain syötävää, että tämä pysyisi hiljaa kauppareissun ajan. Nämä pienet säännöt ja käytöstavat opettavat pienemmässä mittakaavassa lapselle noudattamaan lakia. Mitäs jos mä vaan haluaisin tuolta pihalta jonkun toisen auton ja itkisin tahtoni läpi? Onhan mun saatava se, koska muuten pahoitan mieleni. 

Mä oon kerran ollut mun ystäväni kanssa kaupassa (tunnistat kyllä itsesi :D) ja hän avasi vesipullon ennenkuin maksoi sen. Sanoi vaan "mä kuolen muuten" ja avasi sen. Mä en oo varmaan ikinä hävennyt niin paljon ja menin ihan paniikkiin, koska mulle on pienestä pitäen opetettu, että niin ei tehdä, se on varastamista. Niin kauan kun siitä ei ole maksettu, on se kaupan. Kassan jälkeen voit tehdä ostamallesi tavaralle ihan mitä itseäsi huvittaa.
Jos mä näen kaupassa jonkun toimivan näin, avaavan jonkin tuotteen ennen maksamista, en koe kuitenkaan tarvetta mennä läksyttämään tätä ihmistä, saatan katsahtaa sivusilmällä kyllä. Mutta siinä vaiheessa kun mun lapseni multa tulee kysymään miksi Pirkko-Petteri sai avata karkkipussin kaupassa tai syödä omenan, mutta hän ei saa, aion kertoa ihan kuuluvalla äänellä, että se on varastamista jos jonkun tuotteen avaa, ennenkuin se on maksettu, siksi me emme toimi näin, koska me noudatamme hyviä tapoja, emmekä ole varkaita.
Jos siellä vielä on ihmisiä ruudun toisella puolella jotka näin toimii, niin lopettakaa! Vaikka poliisit ei teitä kiinni tulisi ottamaan niin se on älyttömän noloa ja hyvien käytöstapojen vastaista. Kukaan ei kuole kauppareissun aikana vaikka ei sinne menisikään aterioimaan. 

Ja valakaa muhun uskoa etten oo ainoa joka asian näkee näin?

Käykää myös lukemassa Sallan kirjoitus samasta aiheesta TÄÄLTÄ

20. tammikuuta 2015

Raskausajan rentoutusvinkit

TOP3

Tämä raskaus on tuntunut toisinaan fyysisesti aika uuvuttavalta. Huomaan viiden aikoihin väsähtäväni kokonaan, tai mielialani menee vaan jostain syystä todella alakuloiseksi. Jatkuvat liitos -ja vatsakivut turruttavat,  ja vievät voimia. Päätin listata omat Top3 rentoutusvinkit, jos näistä olisi apua muillekin.


1. Suihku/Kylpy
Normaalisti, ilman raskautta en niinkään ole suihkuihmistä. Siis tottakai käyn suihkussa vähintään jokatoinen päivä, mutta en ole suihkussa lotraaja jos näin voi sanoa. Suihkussa kestää maksmissaan 10min ja olen valmis. Nyt raskaana tuntuu siltä, että suihku on ratkaisu kaikkeen, jos väsyttää, suihku auttaa, jos on mieli maassa, suihku auttaa, jos on ollut koko päivän kipuja, ni hellittävät viimeistään suihkussa. Voisin vaan valuttaa tulikuumaa vettä puolisen tuntia päälleni ja suihkusta ulos tullessani olo on huomattavasti paljon parempi.


2. Anna himoille periksi
Raskaushimot, mitkäs muutkaan. Mä lukeudun tähän erikoiseen ryhmään, jonka himot ei ole sieltä ihan normaalimmasta päästä. Jotkut himoitsevat herkkuja, hedelmiä tai joitakin tiettyjä ruokia, mutta mä himoitsen savea, sahanpurua, hiekkaa, kellarin hajua, perunakellaria, kuivanmultaisia perunoita. Voi olla, että mulla on jokin puutostila miksi mun aivot käyttäytyy näin, mutta oi voi sitä tunnetta kun saa mennä pesutupaan, joka sijaitsee kellarissa ja vetää keuhkot täyteen kellarin hajua. Tai ottaa pari rennietä suuhun ja murustaa ne ihan pieneksi muussiksi. Mietin tässä,  että löytyyköhän raskaana oleville sellaisa isoja kalkkikiviä, mitä hamstereille myydään? Tai hevosille? Kun toisinaan antaa periksi näille himoille, niin elämä tuntuu taas paljon valoisemmalta paikalta ja olo rentoutuneemmalta.

3. Hieronta
Nicce on ainoastaan kerran hieronut mun jalkoja ja voi pojat, että tuntui hyvältä! Mun jalkoja turvottaa lähinnä kokoajan, joten kunnon hieronta tekee niin rennon fiiliksen. Täytyy lahjoa Nicce hieromaan tässä ihan pikimmiten.


Perjantaina ajattelin mennä Limpun kanssa uimahalliin, jos uiminen ja saunominen rentoutaisi myös, en nimittäin ole kokeillut uimista näillä viikoilla ollenkaan, joten jännityksellä odotan miltä se ylipäätään tuntuu kun on näin iso maha jo ja painovoima häviää.

Kertokaa mitkä on teidän rentoutuskeinot?

17. tammikuuta 2015

Rv 31+0

Täällä voidaan hyvin! Viime tiistain tutkimusten jälkeiset kivut ovat hellittäneet ja raskausviikkoja on nyt kasassa 31, eli 32 raskausviikko alkoi. Tuntuu käsittämättömältä ajatella, että viiden viikon päästä vauva on täysiaikainen ja voi vaikka jo syntyä. En osaa yhtään veikata milloin tämä toinen mahdollisesti olisi tulossa, syntyykö ennen laskettua vai paljonkin sen jälkeen. Mua on myös alkanut jännittää synnytys ihan kauheesti! En siis mitenkään innolla sitä odota ja jatkuvasti mun ajatukset harhailee,  että mitä jos tämä synnytys ei menekään hyvin. Oon lukenut (en siis etsinyt tietoa, näihin vaan ei vaan voi olla törmäämättä tässä somen ihanassa maailmassa) kaikkia kauhempia synnytyskokemuksia ja kertomuksia. Mitään varsinaisia synnytykseen liittyviä toiveita mulla ei ole, paitsi, että säilyttäis vauvan kanssa molemmat hengissä, ponnistusvaihe ei kestäisi 40min,  niikuin Limpun aikana, ja säästyisin pahimmilta repeämiltä. Limpun synnytys meni oikeastaan aika loistavasti ja hyvin, joten mitään traumaa ei tähän tän hetkiseen pelkoon liity, en vaan pysty uskomaan, että mulla olis niin hyvä tuuri toistamiseen, että toinenkin synnytys menisi yhtä hyvin. En tiedä pitäiskö mun neuvolakäynneillä ja sairaalan kontrollikäynneillä mainita näistä peloista, kun näiden suhteen ei oikeen voi esittää mitään vaatimuksia, vaan toivoa parasta, että kaikki menee hyvin. Alempana vauvamasukuvan lisäksi kuva meidän tän hetkisestä olkkarista, mitäs tykkäätte? Tämmöstä se on asua kun joutuu yhdistämään olohuoneen ja lapsen leikkinurkkauksen, HALUUN MUUTTAA!
Ihanaa viikonloppua kaikille!

16. tammikuuta 2015

Minne katosit lapseni?

Missä olet hyväkäytöksinen hymysyy? Missä on enkelikasvot ja onnesta tuikkivat silmät? Missä olet lapseni?

Tilalla on demonin riivaama uhmataapero, joka raivoaa jokaisesta asiasta vastaan. Lyö kun hermostuu. Tekee kiusaa tahallaan. Juoksee karkuun, kiipeilee hyllyillä, pöydillä, pomppii sohvilla ja sängyillä, rikkoo tavaroita ja karkailee pihalla.


Se on täällä, nimittäin 3v uhma! Ja äiti on valmis repimään hiukset päästään. Aamu alkaa sanoilla ''Äiti mee pois, yhyyyäääääääbyyyäää'' ''Äiti EI''! Tiesin jo raskausaikana, että meille tulee omatahtoinen lapsi. Vähän villi ja energinen, kova kiipeilemään ja touhuamaan. Mutta viimeiset pari viikkoa on ollut aika raskaita. Meillä on aina ollut melko kova kuri (lapsi saa olla lapsi, leikkiä ja juosta, mutta muita ei satuteta, tavaroita ei heitellä tai rikota, ruualla ei pelleillä, autotielle ei juosta, ihan perusjuttuja siis), ja tähän asti Limppu on toisinaan tehnyt vasten sääntöjä ja käskyjä, muttei mitään verrattuna pariin viime viikkoon. Huomaan, että ajaudutaan Limpun kanssa tilanteisiin, jossa molempien lujaa tahtoa koetellaan, ja on älyttömän turhauttavaa kun Limppu on päättänyt jotain, ei hänen päätään enää saa käännettyä ilman megalomaanista raivokohtausta. Tuntuu pahalta huomata oman lapsen silmissä suunnatonta raivoa ja suuttumusta, kun asiat ei mene hänen tahtomallaan tavalla. Me otetaan yhteen aika monessakin asiassa, ei tosin aina, eikä näitä tilanteita voi pahemmin ennustaa. Näitä tilanteita on esimerkiksi vessaan meno, pukeminen, syöminen tai lähinnä ruualla pelleily. Välillä saatan seistä 3minuuuttia tiskipöydän ja jääkaapin edessä kun Limppu ei osaa päättä haluaako hän vettä vai maitoa ja kun hän on päättäny ja alan laittamaan vaikka vettä lasiin, vaihtuu mielipide lennossa ja jos sen veden hänelle tarjoan, syntyy tästä raivokohtaus ja pahimmassa tapauksessa alkaa hän töniä lasia. Vielä ei ole uskaltanut heitellä lautasia tai laseja lattialle, mutta testaa jatkuvasti miten me Nicen kanssa reagoidaan hänen käytökseen.
Otetaan me myös yhteen ulkona, kun Limppu päättää, että hän ei pidä hanskoja tai kävele metriäkään vaan huutaa, että haluaa syliin. Keskustelu ei auta, jos raivokohtaus on jo päällä ja oonkin huomannut parhaimman tavan toimia tosi jämäkästi, niin, että sanon korkeintaan kaksi kertaa ja jos mitään ei tapahdu menen hänen kanssaan tekemään sen asian mitä pyysin. Jos me aina keskusteltaisiin asioista ei niistä tulisi mitään muuta kuin väittelyä ja Limppukin turhautuu kun ei oikeesti edes tiedä mitä haluaa. Toki raivarin jälkeen me aina käydään rauhassa asia läpi, keskustellaan siitä mikä oli ei toivottua käytöstä ja sovitaan ettei niin tehdä enää (ennenkun seuraavan kerran tehdään taas) ja koitetaan aina aloittaa nätisti pyyämällä ja ottamalla huomioon Limpunkin toiveet ja mielipiteet, mutta nykyään Limpulla on jokin tarve olla aina eri mieltä meidän kanssa, vaikka koitettais löytää kultaista keskitietä niin tää jäpikkä pistää pailikoita rattaisiin.

Musta on ollut jännä lukea muiden about samanikäisten vanhempien samaa aihetta käsitteleviä blogikirjoituksia, ja huomata kuinka paljon kasvatustapa riippuu siitä minkälainen lapsi on kyseessä. Kaikillehan lapsille ei lapsena pahemmin uhmaikiä tule, mutta se saattaa kostautua murrosiässä kun kaikki se uhma tulee yhtenä ryöppynä, niinkuin mulle itselleni kävi. Olishan se helpompaa päästä näissä asioissa aina rauhassa yhteisymmärrykseen, mutta me ollaan ainakin vielä siinä vaiheessa, että Limppu ei tiedä tarkkaan mitä haluaa ja on turhautunut ja vihainen. Purkaa ja testaa meidän rakkautta sillä, että pysytäänkö me hänen elämässä vaikka näyttääkin kaikki negatiiviset tunteet.


Nyt onneksi tämän viikon Limppu on ollut päiväkodissa, mikä on helpoittanut näitä uhmakohtauksia ja varmaan Limppukin päässyt purkamaan paineita, saanut leikkiä rauhassa kavereiden kanssa ja saanut auktoriteettiä toisilta aikuisilta, ja myös saanut vähän hermolomaa minusta. Veikkaan kuitenkin, että pahimmat ajat on vielä edessäpäin, ja nyt ollaan vasta saatu ensimakua meidän pienen kullannupun omasta tahdosta.



Kuulostaako tutulta? Onko teille rantautunut 3vee uhma?

15. tammikuuta 2015

Hiusten värjäys raskaana

Värjäsin tällä viikolla hiukseni, ja tulin ajatelleeksi, että tämäkin on asia, joka kuuluu niihin kiellettyihin juttuihin raskausaikana. Mä joudun taas olla paskamutsi, koska en näe tai usko hiusten värjäämisen aiheuttavan vaaraa mahassa kasvavalle vauvalle. Me hengitellään jatkuvasti niin paljon kaikenlaisia myrkkyjä muutenkin, syödään lisäaineita, käytetään kosmetiikkaa, joka myös yhtälailla imeytyy ihon läpi, joten en näe tässä asiassa mitään eroa edellämainittuihin. Viime raskaudessa värjäsin hiukseni pariin otteeseen ja tässä raskaudessa oon värjännyt hiukset kolme tai neljä kertaa. 
Kuitenkin vältän hiusten värjäämistä, tai oikeastaan pitkitän värjäysvälejä, en siksi, että olisin tullut toisiin ajatuksiin, vaan siksi, että näin raskaana mun hiukset joko kasvaa ihan hurjaa vauhtia, tai ovat muuttuneet koostumukseltaan sellaisiksi, että hylkivät hiusväriä. En tiedä mikä siinä on, mutta tuntuu, että saisi olla ihan kokoajan värjämässä hiuksia, ja kokoajan näkyy tyvikasvua. Tämän takia aionkin pikkuhiljaa alkaa keväällä vaalentamaan hiuksiani (taas jälleen kerran), en kuitenkaan ihan vaaleiksi, vaan sellaisiksi keskiruskeiksi/kuparin ruskeiksi, ja ihan unelma olisi, jos saisin hiuksistani sellaiset, että oma tyvi voisi olla ihan oman värinen ja pituuksissa taas vähän vaaleampaa. En tosin osaa sanoa enää minkä väriset mun omat hiukset on. Pienenä olin ruskeahiuksinen, mutta nykyään kun tyvikasvu alkaa puskea, näyttää se lähinnä ihan vaalealta. 
Keväämmällä siis lisää hiusjuttuja. Meinasin pitkästä aikaa toteuttaa nää mun tukkahaaveet kampaajalla, kunhan ensin oon itse vähän radikaalimmin vaalentanut nämä sellaisiksi, että niitä voi alkaa työstämään. Toivottavasti löytyy kampaaja joka tajuaa mun visiot ja haaveet ja voisin olla ensimmäistä kertaa elämässäni tyytyväinen hiuksiini.

Mitä mieltä te ootte hiusten värjäämisestä raskausaika? Ja oletteko värjänneet hiuksianne raskaana?




14. tammikuuta 2015

Vauvatarvikkeiden turhat ja tarpeelliset

Nyt kun meille on syntymässä toinen lapsi ja tarvikehankinnat on vielä edessäpäin, ajattelin listata omasta mielestäni tarpeelliset, turhat ja sellaiset tarvikkeet joita ei Limpun vauva aikana tullut kokeiltua, mutta haluaisin nyt ehdottomasti kokeilla.

Tarpeelliset
 -Vaunut, joissa pehmeä kantokassi ratasosan päällä, tai kova kantokoppa erikseen, miten itse tykkää. Viimeksi meillä oli pehmeä kantokassi ratasosan päällä, niin tällä kerralla tahdoin ehdottomasti kovan kantokopan.
-Turvakaukalo
-Amme
-Tuttipullot
-Tutteja, ja suosittelen kaikkia opettamaan lapsen syömään tuttia, koska lapsella on luontainen imemisen tarve ja jos peukoaloa oppii imemään, ei sitä enää pysty opettamaan pois. Tutilla on mm. ollut tutkimusten mukaan ennaltaehkäisevä vaikutus kätkytkuolemiin ja tutin syöminen vahvistaa kielijännettä, joka auttaa puheen oppimisessa.
-Hoitoalusta
-Harsoja
-Vaippoja. Itse suosin kertakäyttövaippoja, ja tällä kerralla ajattelin ihan alusta saakka ostaa muumivaippoja, jotka ovat ympäristöystävällisiä, joutsenmerkittyjä ja ainoa kotimainen vaippamerkki.
-Pinnasänky, ja siihen reunuspehmusteet, patja (ostetaan uusi uudelle vauvalle) petivaatteet ja suojusmuoveja.
-Vilttejä
-Vaatteita (itse aion ostaa enemmän 62cm ylöspäin, ja pienempiä kokoja varmaan ihan parit kappaleet, koska Limppukin oli syntyessään 52cm, niin pienet koot ei menneet kauan hänelle, ja voin hyvin uskoa, että tämä seuraavakin on pitkä vauva.
-Rasvaa. Ostan varmaankin ihan perus aqualania, jota käytän itsellänikin, mutten aio rasvailla vauvaa, ellei hänen iho sitä tarvitse. Limpun ollessa pieni en rasvaillut häntäkään, en halunnut totuttaa ihoa siihen rasvaamiseen, ettei ihon oma rasvoittumiskyky heikkene. 
-Kynsisakset, harja, vauvaleluja - ne kaikki meillä on Limpun jäljiltä, ja lisää varmaan puruleluja ja mobile käydään ostamassa.
-Rintapumppu ! Ihan ehdoton.
-Rintaliivien suojukset - kannattaa vaan laittaa suoraan rintsikoihin vaipat jos haluaa säästyä kuivalla paidalla. Toki tämä on ihan ihmiskohtaista, kenellä nousee maitoa ja kuinka paljon.
-Makuupussi
-Vanupuikkoja - navan siistimiseen ja vanulappuja silmien pyyhkimiseen.
-Siteitä, isoja ja paksuja jälkivuotoa varten.

Turhat
Nämä tarvikkeet on sellaisia joita mä en kokenut ollenkaan tarpeellisiksi. Suurinta osaa meillä ei edes ollut, enkä jäänyt kaipaamaan mitään.
-Sitteri. Me pidettiin Limppua sylissä ja paljon sohvalla vilttien päällä makoillen ja vähän vanhempana lattialla makuupussin tai puuhapeiton päällä.
 -Hoitopöytä. Meillä oli hoitoalusta pesukoneen päällä ja koettiin tää niin helpoksi, kun ei meidän vessaan olisi edes mahtunut mitään ylimääräistä ja hoitopöydällä ei olisi tehnyt mitään missään muussakaan huoneessa, koska vesipiste täytyy olla lähellä vauvaa hoitaessa. Nyt kun meillä ei ole pesukonetta, voi olla että hankitaan joku ihan perus lipastosysteemi vessaan ja siihen hoitoalusta päälle.
-Kylpytuki tai kylpyteline
-Pullojen desinfiointikone - keitettiin pullot ja tutit
-Hoitoöljy

Mitä haluan kokeilla nyt
-Kantoreppu
-Itkuhälytin
-Kätkythälytin
-Sähkökäyttöinen rintapumppu

Voi olla että unohdin yli puolet listoista, mutta tuossa ainakin ne tärkeimmät. Toivottavasti tästä on jollekin hyötyä.

13. tammikuuta 2015

Neuvola ja Äitiyspoli rv 30+3

Tulin ihan pikasesti kertomaan tän päivän neuvola ja äitiyspolikäynneistä. Huomenna ajattelin tehdä kattavan vauvantarvikkeiden tarpeelliset ja turhakkeet postauksen.

Tänään oli siis aamulla neuvola, jossa kaikki perusmittaukset eli verenpaineet, paino yms olivat hyvät. Kuunneltiin vauvan sydänäänet ja sain lisää liuskoja sokereiden mittaukseen. Juteltiin kaikenlaista ja varattiin seuraava aika kolmen viikon päähän, silloin ollaan jo helmikuussa, iik!
Neuvolasta kävelin keskustaan Picniciin ostamaan syötävää ja suuntasin bussilla kohti sairaalaa. Sain odottaa omaa aikaani melkein puoli tuntia. Ensin pääsin kätilön luokse, joka oli itseasiassa sama kätilö joka hoiti Limpun synnytystä koko aamun ja aamupäivän, ja juuri kun hänen vuoro oli vaihtunut Limppu syntyi.
 Kätilö laittoi mut käyrille, jossa katotiin kymmenen minuutin ajan vauvan sydänääniä. Kätilön luota pääsin hetken kuluttua lääkärille, jonka kanssa juteltiin mun mittaamista sokeriarvoista, ja ne näytti kuulemma hyviltä, varsinkin kun paastoarvot olivat kaikki ok, ja ne parit heitot aterioiden jälkeen, tiesin mistä olivat tulleet. Lääkäri teki sisätutkimuksen, koska mua on supstellut päivien aikana. Ultrattiin ja vauva oli kääntynyt raivotarjontaan. Vauvan paino on tällähetkellä 1600g, eli kasvaa ihan normaalisti, niinkuin mun sf-mitta. Kaikki oli tosi hyvin, ei mitään normaalista poikkeavaa.

Kaiken kopeloinnin jälkeen tosin mulle tuli aivan järkyttävän kipeeksi alavasta ja oonkin vaappunut kun mikäkin mummo ja makoillut sohvalla koko loppupäivän. Ehkä huomenna jo helpottaa. Tästä eteenpäin mittaan taas sokereita parin viikon ajan ja lähetän ne sairaalalle sähköpostilla, jos kaikki mittaukset on ok seuraava äitiyspolikäynti on rv36 paikkeilla, jolloin tehdään vauvan kokoarvio. Mutta jos sokereissa on paljon heittoja, mietitään tarkempaa ruokavaliota ja mahdollisesti lääkitystä.

Mutta oli huojentavaa kuulla, että kaikki on vauvalla ja mulla hyvin.

12. tammikuuta 2015

Vaunupostaus

Kirjoittelin aiemmin kokonaisen postauksen verran, mitkä vaunut olemme hankkimassa ja minkälaisilla kriteereillä me niihin päädyimme. Kun kuitenkin aloin asiaa enemmän pohtia, tulin epävarmaksi omasta valinnastani. Meidän piti ostaa Tutek Ambero merkkiset yhdistelmävaunut, mutta loppujenlopuksi meille kotiutui lauantaina Emmaljunga Modial Duo Combit.

Löysin nämä vaunut huuto.netistä ja hyvin paljon halvemmalla mitä Tutekit olisivat maksaneet. Vaunut ovat siis käytetyt, 08-mallia ja olleet kahdella lapsella. Täytyy kyllä myöntää, että jos meillä olisi kahdella lapsella ollut samat vaunut käytössä, ei ne näin hyväkuntoiset olisi.
Vaikka edellisessä vaunupostauksessa kirjoitin, että ehdottomia juttuja joita vaunuilta tahdon on kääntyvät etupyörät, muutin mieltäni kun tänne kotosuomeen saapui talvi ja lumi, niinkuin joka vuosi ja heräsin ajattelemaan sitä, että eihän me mitenkään päästä täällä meidän lähimaastoissamme kulkemaan, jos vaunuissa ei ole kunnon renkaita. Asumme alle kahden kilometrin päässä keskustasta, mutta täällä on haastavat tiet kulkea, ja varsinkin talvisin täällä ei aina aurata teitä heti ensimmäisemä. Vaunujen valintaan vaikutti myös runko ja se, että Tutekeista minulla ei itselläni, eikä kovinkaan monella muulla ole kokemusta, joten ei voi varmuudella sanoa kuinka hyvin runko, renkaat ja kankaat kestävät käytössä. Jos renkaat olisivat sattuneet menemään rikki, olisiko uudet renkaat pitänyt tilata ulkomailta saakka? Emmaljungista taas tiedän, monen ihmisen kokemuksella, että ne kestävät ja uudet renkaat saadaan ihan täältä Porvoosta, jos sattuvat menemään puhki.

Vaunuihin kuuluu myös ratsaosa, mutta olin jo kerenny irroittaa kankaat pesua varten ennen kuvaamista. Ja vaunuissa esiintyvä Dooky vaunusuojus on Limpun perintöä.

Mitäs tykkäätte? Itse olen ainakin ihan rakastunut!




10. tammikuuta 2015

Rv 30+0

Tänään on kasassa 30 raskausviikkoa, joka tarkoittaa, että laskettuun aikaan on jäljellä tasan 10 viikkoa. Neuvolasta saadun vau.fi:n kirjasen mukaan vauva olisi nyt n. 36cm ja painaisi 1600g. Meillä on ultra ensi viikolla, niin päästään tarkastamaan koko, ja pääsen näkemään pikkutyypin! Ihan malttamattomana jo odottelen. Näkyykö ultrassa koko vauva vielä näillä viikoilla? Vai näkeekö vain jalan kerrallaan?
 Samana päivänä on myös neuvola, niin pääsen vähän perille näistä sokereiden mittausten tuloksista, että miten jatkossa toimitaan ja onko nää arvot olleet hyvät.

Vauva tuntuu kasvaneen tosi paljon. Kun hän rupee melskaamaan mahassa, mä heilun myös kokonaan itse. Viime neuvolassa tyyppi oli istuvassa asennossa, eli siis väärinpäin, mikä tuli kyllä aika yllärinä, koska Liam taisi olla koko raskauden ajan raivotarjonnassa. Mutta kyllähän tässä vielä on kuutisen viikkoa aikaa kääntyä, ennenkuin pitäisi kiinnittyä lähtökuoppiin.

Marian blogista bongasin tällaisen ''raskaustiivistelmän'', ja tykkäsin ideasta niin paljon, että ajattelin laittaa nyt jokaisen raskausviikon kuulumisten yhteydessä tämän, ihan siihen saakka kun tämän pieni syntyy.

Kuinka pitkällä: 30+0
Paino: viime neuvolassa lähtöpainosta +5,25kg
Muut arvot: viime neuvolassa VP 113/62, ja muut ok
Muutokset vartalossa: Kyljissä alkaa tuntua siltä, että tila loppuu kesken. Arpia tullut reisiin. Turvottaa.
Uni: Heräilen öisin 3-5 kertaa. On jano, vessahätä, närästää, vauva huonossa asennossa, nään outoja unia, ei väsytä.
Mielihalut: Hiekkahimo on tehnyt comebackin myös tässä raskaudessa. Tekisi mieli järsiä seiniä ja rennien nakertelu tuo mielihyvää, kun voi kuvitella että savi murenee suussa.....
Hermostuttaa: Vähän ensi viikon neuvola ja äitiyspolikäynti
Vaivat: Vatsa tuntuu pinkeältä, liitoskipuja, kivuttomia supistuksia, närästystä, turvotusta.
Erityistä: Apua, 10 viikkoa jäljellä laskettuun!
Mieliala: Hyvä ja vähän malttamaton
Odotan: No vauvaa tietenkin, mutta myös sitä että pääsen shoppailemaan kunnolla vauvalle kaikki vaatteet ja tarvikkeet.

P.s käytiin tänään hakemassa vauvalle vaunut.... niistä postausta pian!

7. tammikuuta 2015

Loppiainen


Eilen oli loppiainen, mikä meinaa siis virallisesti joulunajan loppumista. Tosin meillä joulu on jo ollut ohi, koska laitettiin kuusikin pois viikonloppuna. Nyt olisi viimeistään aika palata arkeen, mutta meillä se tapahtuu virallisesti vasta ensi viikolla, kun Limppu palaa päiväkotiin. 

Eilen aivan upea sää helli meitä, enkä voinu vastustaa leikkiä taas jotakin luontokuvaajaa. Pakkanen ja aurinko saa vaan aikaan niin upeita maisemia etten kestä! Ja sain suostuteltua tuon pienen kapinoitsijankin hymyilemään parissa kuvassa. Sitä huomaa miten vähän Limpustakaan on nykyään kuvia, kun taas hänen ollessaan pieni saatoin ottaa päivittäin kymmeniä onnistuneita kuvia, joita kehitin ''paperivalokuviksi''. Toista se on nyt kun Limppu joko irvistelee, peittää naaman tai heiluu niin paljon kuvissa ettei ne onnistu. Joten täytyy iloita näistä muutamista kuvista, joita saan hänestä ikuistettua.

Tammikuun kohdalla kalenteri alkaa täyttyä kamalalla vauhdilla, isolta osalta siksi, että raskaudessa ollaan jo niin pitkällä, että käynnit lisääntyy. Tiedossa on siis neuvoloita, sairaalassa käyntiä, vaunujen ostoa ja hakua, meidän kaksplussalaisten oma tapaaminen, jota muuten odotan niin innolla, ja kirjoittelen siitä vielä myöhemmin lisää :)! Ja helmikuukin lähenee vauhdilla, joten Limpun synttäreitäkin täytyy alkaa suunnitella hyvissä ajoin. Toisaalta tämä, että on paljon menoa on virkistävää, tämän kotona olon rinnalle, ja ihana päästä ihmisten ilmoille, kun suurin osa arjesta menee vaan täällä kotosalla ja lähipiirissä ulkoillen.

Miten teillä, täyttyykö kalenteri alkuvuodesta menoista? Ja miten te muut raskaana olevat jaksatte touhuilla loppuraskaudessa?

<3: Laura

5. tammikuuta 2015

Lisäsalama testissä

Joulupukki oli aivan paras ja toi mulle lahjaksi kauan toivomani lisäsalaman kameraan. Katselin netistä eri merkkejä ja päädyin lopulta tähän (Nissin Di700) edullisen hinnan ja listalla tämä oli yksi ostetuimmista lisäsalamoista (canonin kiinnikkeellä). Ajattelin, etten tarvitse ihan ammattitason kamaa, kun harrastukseksi vain kuvailen, mutta kaipasin kameraani silti tällaista varustetta näinä pimeinä aikoina.

Ensimmäisestä kuvasta lähtien olin myyty! Miten tämmöinen kapistus voikaan tuoda lisäinspistä kuvailuun ja bloggailuun! Tekisi mieli kuvata ihan kaikkea vaan kuvaamisen ilosta. Nyt ei tarvitse myöskään miettiä mihin aikaan päivästä kuvaa, tai mihin aikaan jotkin tapahtumat on ja pettyä ettei kuitenkaa tule saamaan hyviä kuvia kun ei luonnonvalo riitä. Vielä mulla on paljon harjoteltavaa, mutta se just tässä valokuvaamisessa on parasta, aina löytyy lisää harjoiteltavaa.

Pidemmittä puheitta; testikuvat. Kuvat on otettu meidän olohuoneessa, illalla, jossa toimi valaistuksena kattovalaisin ja jouluvalot.






 Löytyykö teiltä lisäsalama?

3. tammikuuta 2015

Rv 29+0/Raskausajan diabetes

Tämä viikko on mennyt ensin neljä aamua mittaillen paastosokereita ja tunti aamiaisen jälkeen. Tänään oli sitten eka päivä kun mittailin aina ennen jokaista ateriaa ja tunti aterioiden jälkeen. Neljänä aamuna sokerit on laskeneet aamiaisen jälkeen normilukemiin, paitsi tänään. Tänään mulla huiteli sokerit tunti aamiaisen jälkeen 9.7:ssä ja olo oli aivan järkyttävä. Oksetti, väsytti ja päätä alkoi särkeä. Kesti parisen tuntia, että ne laskivat normaaleihin lukemiin. Se olo mikä mulle tuli, ei ollut mikään uusi juttu ja tajusinkin, että oon kärsinyt "tästä vaivasta" jo pidempään, ehkä jopa ennen raskautta. Tiedostan, että jos syön itseni ähkyyn, alkaa oksettaa ja väsyttää, tai jos juon melkein litran kaakota voi tuntua siltä, että sydän hakkaa rinnasta ulos. Mutta en kuitenkaan ole tajunnu mistä tää johtuu ja nyt sekin selvis mulle, liian korkeat verensokerit.

Tänään poksui taas viikot, 29+0. Sain kirjeen sairaalasta, josta mulle oltiin varattu aika vähän yli viikon päähän. Mua alko jännittää ihan kauheesti! Mä en yhtään tiedä mitä tuolla käynnillä tehdään, mutta ajattelisin, että varmaan ultrataan ainakin, katsotaan vauvan kokoa ja varmaan saadaan ihan ensimmäinen painoarvio ja sitten varmaan jutellaan tästä radista ja ruokavaliosta? Ehkä mietitään käynnistetäänkö synnytys aikaisemmin, jos vauva kasvaakin liian suureksi? vai onko sektio yksi mahdollisuus? Ei mua jännitä, vaan mua pelottaa! Tää kaikki on niin uutta mulle ja meille! Limpun odotus meni just eikä melkeen kun oppikirjoissa, painoa mulle tuli 7kg, sf-mitta kasvoi keskikäyrällä, hän syntyi tasan laskettuna aikana, synnytys kesti 6h, hän oli normaalin kokoinen vauva, ei kellertänyt, ei puklaillut, ei valvoittanut öitä, ei kärsinyt vatsavaivoista, ei siis mitään normaalista poikkeavaa. Ja nyt kaikki tuntuu menevän toisin...

Tää on ollut jo haastavaa, että ei voi napostella päivän mittaan silloin kun siltä tuntuu, vaan täytyy muistaa ateriavälit, täytyy katsoa, että on varmasti ollut 10h syömättä ennen ensimmäistä mittausta ja nyt tää varmasti vaikeutuu vielä entisestään, jos saan räätälöidyn ruokavalion.

No, voiton puolella kuitenkin ollaan kun laskettuun aikaan on tänään tasan 11viikko! hui!

Mites muut odottavat mamit voi?