26. helmikuuta 2015

Rv 36+5 Neuvolakuulumisia

Kuinka pitkällä: 36+5
Paino: Ekasta neuvolasta +10,5kg
Muut arvot: RR 129/77, U-prot & U-gluk. -, sf-mitta 33, Lapsiveden määrä norm., Tarjonta rt, Liikkeet ++
Muutokset vartalossa: Kova turvotus.
Uni: Herään 4-10 kertaa yössä. Valvon melkein poikkeuksetta pari tuntia joka yö. Närästää ja supistaa.
Mielihalut: Hiekka, rennie, betoni, savi, kellarinhaju. Nyt aletaan olla jo siinä pisteessä, että nää pyörii mun mielessä kokoajan.
Hermostuttaa: Saanko paastoarvot kuriin, ja tietenkin lähestyvä synnytys.
Vaivat: Lantio alkaa olla jo niin löysällä ja vauvan pää niin alhaalla, että kävely on todella vaikeaa. Turvottaa niin, että sukista jää jäljet. Närästää ja supistaa pitkin yötä.
Erityistä: On tullut pari kipeää supistusta (Limpun aikana niitä tuli vasta kun synnytys lähti käyntiin)
Odotan: Että milloin olisi lähtö! Odotellaako viisi viikkoa vai onko meillä jo ensi viikolla vauva täällä?


Huh! Kävelin tänään labrasta keskustaan ja meinasin ihan oikeasti tirauttaa itkut, koska sattui niin paljon alaselkään. Neuvolassa tietysti otin asian puheeksi ja neuvolatäti sanoi, että mun lantio on nyt jo niin valmistautunut tulevaan ja löysällä, mikä aiheuttaa kipua. Tukivyö olisi ratkaisu ja varmasti helpotus tähän, mutten millään jaksa käydä fysioterapian vastaanotolla, enkä oo ihan varma, että onko täällä muita kuin sairaalalla toimiva fyssa. Laskettuun aikaan on 3 viikkoa ja 1 päivä, joten ajattelin pärjätä särkylääkkeiden voimalla ja levolla. Vauvan pää on todella alhaalla ja hän tunkee sitä niin ikävästi alaspäin lähtökuoppiin mikä aiheuttaa myös kipua ristiselkään. Eilen sain myös puhelun äippäpolilta radijuttuja koskien. Olin kirjoittanut tänne blogin puolelle, että arvot ei olleet menneet yli, mutta olin jotenkin unohtanut, että pari paastoahan mulla oli yli lukemien, joten nyt mittaan sitten neljän päivän ajan, ja jos näyttää hyvältä niin ei ole aihetta mennä käymään, mutta jos on yksikin poikkeava luku niin saan uuden kontrolliajan raskausviikolle 38, jossa taas ultraillaan ja näin pois päin.

Viime yönä luin yllätykseksi facebookista uutisen, että Porvoon sairaalan synnytysosasto on suljettu 11-13.3 ja silloin synnyttävät saavat valita Helsingin kätilöopiston, Hyvinkään ja Kotkan synnytsosastojen väliltä minne menevät synnyttämään. Mullahan on laskettuaika vasta 21.3, mutta näillä viikoilla se ei ole ollenkaan sanottua milloin vauva päättää syntyä. Mä en jotenkin kestä ajatusta, että joutuisin synnyttämään muualla kuin Porvoossa, koska jo se itse automatka kestää, meillä ei ole edes omaa autoa ja sairaalan navigoiminen toisi lisää stressiä. Jos näin sattuisi käymään, että synnytys lähtisi käyntiin, niin eihän sille mitään voi ja täytyy mennä sillä miten asiat on. Vitsailin kyllä neuvolantädille, että pidän jalat ristissä ja heti kun kello lyö 00.00 14.3 menen Porvooseen luukulle koputtelemaan.
Musta tuntuu niin pahalta niiden puolesta joilla on sairaalaan pidempi matka, mä en voisi kuvitella asuvani jossain mistä on yli 5km sairaalaan, meiltä kun on vaan 4km sairaalaan ja sen matkan vaikka juoksee hädän tullen. Äh mutta toivotaan, että tämä ei syntyisi tuohon aikaan!

Huomenna meillä on tosiaan tiedossa Limpun synttäriherkkujen yms shoppailut. Koristeet ja Limpun synttäriasu on jo valmiina, nyt vaan stressaan, että mitä saan mahtumaan mulle päälle. Huomenna tulee varmaan illalla vähän ready for the birthdayparty postausta ;)

23. helmikuuta 2015

Olipa kerran My little pony paita

Eilen tapahtui jotain, mitä en ollut osannu ollenkaan odottaa. En ajatellut sen tapahtuvan meille, mutta olin pyöritelly asiaa mielessäni joskus aiemmin. Liam tykkää kovasti katsoa Netflixistä ja telkkarista My little ponya. Se on yksi ihan ultimatelemppareista ja monesti päivässä pyytää "haluun kattoo pomeja". Ja tästähän äiti on mielissään ikuisena heppatyttönä.
Eilen oltiin kiertelemässä kaupoilla, etsimässä Limpulle synttärilahjaa ja muuta sellaista. Oltiin Cittarissa ja käveltiin vaateosaston ohi. Limppu syöksyi vaatteiden sekaan ja huusi "pomipaita". En noteerannut sen kummemmin siihen, koska meillä taisi olla joku kiivas keskustelu Nicen kanssa meneillään ja jatkettiin kävelyä käytävää pitkin. Limppu juoksi meidät kiinni, ponipaitaa kantaen. Hän pysäytti mut ja sanoi haluavansa ponipaidan. Paita oli oikein siisti, vaaleanpunainen väritykseltään ja rintaa komeili iso poni, glitterin ympäröimänä. Menin vähän hämilleni ja mietin, että mitä tässä tilanteessa voi sanoa. Olen sitä mieltä, että lapseni saa pukeutua vaatteisiin kuin vaatteisiin, haluan opettaa lapsistani itsevarmoja ja onnellisia. En haluaisi kategorisoida vaatteita tyttöjen tai poikien vaatteiksi, mutta valitettavasti yhteiskunta ja vaatevalmistajat niin tekevät. Haluan opettaa lapsilleni, ettei saa välittää siitä mitä muut ajattelevat, mutta miten voin opettaa jotain sellaista kun en itse pysty niin elämään?

Kysyin sitten Limpulta "Ai tällaisenko sä haluaisit? Ja laittaisit päällesi?" Limppu vastasi silmät kirkkaina "JOO!!" Olin pitkään hiljaa, mietin ja mietin, että mitä voin sanoa? Mietin, että mitä päiväkodissa muut lapset tai aikuiset sanoisivat? Mitä jos joku sanoisi jotain sellaista mistä Limppu loukkaantuisi? Mun sydämeni olisi palasina jos niin kävisi. Vastasin sitten "Se on vähän niiku tyttöjen paita, että jos jätetään se tänne kauppaan" Limppu loukkaantui tosi paljon ja alkoi itkeä. Nostin hänet syliin, lohdutin ja yritin viedä hänen ajatukset muualle näyttämällä muita leluja ja mainoksia kaupassa. Limppu unohti koko episodin, mutta minä en.
Mä en ole vieläkään päässyt tästä yli. Musta tuntuu niin älyttömän pahalta etten ostanut Limpulle sitä paitaa. Mä en halua, että lastani loukataan, mutta eihän se voi tarkoittaa sitä, että sitten yhteiskunta, normit määrittelevät sitä miten lapseni voi pukeutua ja mistä hän voi tykätä. 
Joten päätin, että menen ostamaan kyseisen paidan, tai jos löydän vähän vähemmän glitterisen version paidasta ja hän saa sen syntymäpäivälahjaksi lauantaina.
Haluaisinkin tietää, että miten te olisitte toimineet tilanteessa?

22. helmikuuta 2015

Tukkataikoja

Haahah ei ehkä mitään taikoja, lähinnä hiusten tappamista kotikonstein. Minkäs sille mahtaa että on tällainen kaikki mulle hetinyt -tyyppi? Tätä kyllä muokataan tästä vielä ajan kuluessa, mutta nyt annan hiusten levätä ja katson miltä näyttää sitten kun mun oma väri alkaa puskea taas tyvestä. Vaikka tykkäänkin tosi paljon tummista hiuksista, niin ei se ole kiva näyttää kaljulta rotalta heti viikon päästä värjäyksestä. Koitan saada nyt näistä hiuksista sellaiset, että oma väri pääsee kasvamaan tyvestä näyttämättä tyhmältä ja tekisi kuitenkin sellaisen pienen liukuväriefektin ja latvaan kohti vaalenisi. Tästä tuli vähän liian punertava, mutta parempi se kuin vihreä, johon mun hiuksilla on toisinaan rankan vaalennuksen jälkee taipumus mennä. Nää hiukset näyttää kokoajan vähän erilaisilta eri valaistuksissa, ja varmasti muokkaantuu vielä pesujen jälkeen. Harmittaa tosin etten nyt voi turvautua ollenkaan pidennyksiin juhlissa tai muissa tapahtumissa, mutta ehkä on aikakin päästä siitä pidennys-trendistä pois, koska Long bob on nyt in! Tosin mun pitäisi saada leikattua tätä vähän nätimpään malliin. Ehkä ristiäisiin mennessä sitten?

Itse olen tosi tyytyväinen lopputulokseen! Ihanaa vaihtelua pitkästä aikaa.

Mitäs tykkäätte?

21. helmikuuta 2015

RV 36+0 Masukuvia & Limppumasu

Enää tasan kuukausi, 30 päivää jäljellä laskettuun aikaan. 36 viikkoa täynnä ja 37 raskausviikko alkoi. Olo on aika sietämätön, vatsaa kramppaa, turvottaa enemmän kuin koskaan, uni ei tule, närästää, supistaa ja nyt ekoja kertoja alkanut tuntumaan pientä kipuakin niiden aikana. Mutta voiton puolella ollaan.

Muistin, että olin vanhaan blogiini jaksanut ahkerasti kuvailla masukuvia lopuilta raskausviikoilta, ja yllätyin oikeasti kuinka paljon erilainen mun maha on tässä raskaudessa! Kuvat on otettu päivälleen samaan aikaan eli rv 36+0 ja ylemmässä on maha nyt ja alempi on Limppumasu. Muodoltaan Limppumaha oli sirompi, pienempi, eikä mulla tosiaan ollut mitään muuta kuin maha. Nyt oon levinnyt sivuille, maha on joka suuntaan paljon isompi ja valtavampi ja mun kasvotkin on turvonneemmat. Huomaatteko te erot?


Ja perinteisen viikkokatsauksen teen ensi viikon torstaina kun mulla on neuvola ja pääsee taas kattomaan kaikki mitat yms.

Ihanaa viikonloppua kaikille! <3

19. helmikuuta 2015

Keittiö; Ennen - Jälkeen

Tämä kuva ei ihan vastaa lähtötilannetta, koska meillä ei vähään aikaan ollut sohvaa keittiössä ja ruokapöytä oli toisinpäin. Mutta vaihtelin huonekalujen paikkaa aika tiuhaan tahtiin keittiössä muutenkin, ja muuten keittiössä näytti suht samalta.

Meidän keittiö - koko asunnon häpeäpilkku, jota en mielelläni esittele kuvissa, saati ihmisille jotka tulevat kylään. Mutta valitettavasti kun meille tullaan sisään, tullaan ihan enismmäiseksi keittiöön, joten keittiö aikalailla luo sen ensivaikutelman meidän koko asunnosta. Vihdoin ja viimein päätin, että nyt saa riittää ja keittiö on saatava kuntoon, koska en tiedä kuinka kauan joudumme vielä tässä asumaan. Ja vaikka Nicce yleensä aika pitkin hampain kuuntelee näitä mun sisustuslöpinöitä ja kuinka haluan kaikkea uutta meille kotiin ja vaihtaa huonekalujen paikkaa, on hänkin aivan rakastunut meidän keittiöön nyt. (vielä uudet verhot ja liitutaulutarra ilmoitustaulun tilalle, niin volá!)

Pidemmittä puheitta, antaa kuvien puhua puolestaan...








 Mitäs tykkäätte?
 Uusi pöytä on jyskistä ja keittiön työtasot päällystetty Dc-fix kalvolla.

15. helmikuuta 2015

Ystävänpäivä

Eilen oli ystävänpäivä. Me aloitettiin päivä shoppailulla. Käytiin hakemassa vauvalle amme ja parit lakanat. Löysin ihania juttuja, mutta käyn varmaan vielä ensi viikolla ostamassa parit 56cm housut ja bodyn. Ostin nyt enemmän 62cm, koska mua vähän jännittää, että tämä vauva on myös pitkä, niinkuin Limppu, joka oli syntyessään 52cm, ja näinollen esim. 50cm vaatteet ei menneet ollenkaan päälle, ja 56cm jää pieneksi todella nopeesti, niin vähän harmittaa ostaa vaate jota voi käyttää maksimissaa pari kertaa.

Mä oon aika ihmeissäni, että peraatteessa meillä on nyt kaikki jutut vauvalle valmiina. Enää puuttuu vaan sunniilleen vaipat ja korvikkeet. Pumppaan kyllä mahdollisuuksien mukaan omaa maitoa vauvalle, mutta korvikkeita meillä varmaan pääsääntöisesti käytetään, mutta ne kerkee hankkimaan myöhemminkin, kun löytyvät ihan tuosta lähikaupasta. Ja ainiin, hoitoalusta ja pinnasängyn reunuspehmusteet, mutta ajattelin, että ne ei ole sellaisia juttuja joita pakolla edes tarvitaan, ja voi olla, että tilaan ne jostain nettikaupasta.

Eilen tuli myös täyteen 35 raskausviikkoa ja mulla alkoi äitiysloma! Hui, enää 5 viikkoa laskettuun.

Ystävänpäivää jatkettiin itapäivällä lenkillä koirien kanssa, ja kaupasta käytiin ostamassa vähän herkkuja ja ilta meni niitä popsiessa ja Valentines Day leffaa katsellen. Leikittiin me myös junilla ja nauttittiin toistemme seurasta. Mä en oikeen perusta noista lahjoista ystävänpäivänä, mulle merkkaa se enemmän että saadaan viettää aikaa yhdessä ja tehdä vähän jotain normaalista arjesta poikkeavaa. 

Minkälainen ystävänpäivä teillä oli?




13. helmikuuta 2015

Perjantai 13 - Tällä viikolla olen...

Tänään on pitkästä aikaa taas perjantaina 13. Aamulla kun sen tajuaa, mulla ainakin tulee välittömästi tunne, että kaikki tulee menemään tänään ihan pilalle, jotain pahaa tulee tapahtumaan, vaikkei mulla oon yhtäkään omakohtasta kokemusta, että juuri tänä päivänä jotain pahaa tapahtuisi. Siitä vaan on tehty niin taikauskoinen juttu, vähän niinkuin peilin rikkominen, tai, että musta kissa juoksee tien yli.
Mä kuitenkin oon päättänyt, että tää on päivä muiden joukossa, ja itseasissa kiva päivä onkin, koska viikonloppu alkaa, ja Limpulla alkaa hiihtolomakin tänään. 

Mutta takaisin vielä tähän viikkoon. Tällä viikolla olen....

Kärsinyt pahasta flunssasta, joka ei näytä menevän ohi. Viime viikon maanantaina tämä muhun iski ja yhdessä vaiheessa näytti jo paremmalta, mutta pari viimeistä päivää oon taas saanut kitua kipeän kurkun ja tukkoisen nenän kanssa.



Käynyt sairaalassa ultrassa ja vauvan kokoarviossa, radikontrollissa. Vaikka turhauttaa maksaa aina näiden sairaalapäivien bussimakoista se 12€, ja tietty ylimääräisistä poliklinikkamaksuista, niin on ihan kiva,  että pääsee tarkastamaan vauvan hyvinvointia ja tilannetta. Normaalisti niin vilkas vauva on ollut pari viikkoa aika vaisu, mutta veikkaan, että vauvalla vaan alkaa olla ahdasta masussa, ja hän varmaan ottaa paino -ja kasvuharppauksia niin väsyttää enemmän kuin aiemmilla viikoilla. 

Siivonnut. Tai pikemminkin tiskannut jättitiskivuoren, oonko maininnut että vihaan tiskaamista yli kaiken! Ja pessyt neljä koneellista pyykkiä meidän pesutuvassa. Tykkään pyykinpesusta tosi paljon ja nyt vielä enemmän kun käydään pesutuvassa ja siellä on hienot uudehkot koneet, joita huolletaan säännöllisin väliajoin, kellarissa tuoksuu niin huumaavalta ja se pyykkien pesu hoituu käden käänteessä, kun on kaksi konetta ja kuivausrumpu, sekä kuivaushuone käytössä. ....ja kun näihin raskashimoihin on tullut lisäksi pyykinpesuaineen, nimeomaan sen pulverin katseleminen ja koneeseen laittaminen.....
Liukastellut ulkona. Nicce onneks hankki mulle sellaiset mummonaskalit kenkiin. Näytän niin huvittavalta, mutta se on pieni hinta siitä, etten oo vielä kertaakaan kaatunut tänä talvena, siitä voi toki myös kiittää monien vuosien ratsastuksen tuomaa hyvää tasapainoa. Ja nyt kun kirjoitin näin niin ihan varmasti kaadun tänään myöhemmin, gotta love karma.


Tehnyt täyttettyjä lettuja. Okei, Nicce teki letut, ja mä laitoin niihin jauhelihat sisään ja tungin uuniin. Oon aina ollut onneton lettujen paistaja, ne menee aina rikki ja pilalle.
Katsellut kaihoisasti kuvia keväältä 2012, kun Limppu oli syntynyt, olin päässyt omaan kokooni (ehkä vähän pienempäänkin) takaisin, pystyin käyttämään muitakin vaatteita kun verkkareita, pääsin ratsastamaan. yhyyy

Käynyt mummon luona kylässä. Mummolla saa aina jotain herkkuja, ja Limppukin tietää sen. Heti kun Limppu oli päässyt ovesta sisään, oli hän huutanut mummolle ''kauhee nälkä'' ja istuutunut ruokapöytään.
Fiilistellyt kevättä ja ihania aurinkoisia säitä. Mä vaan saan niin paljon energiaa leudoista säistä, auringosta, valosta, lumen sulamisesta, linnun laulusta ja kaikesta ihanasta mitä kevät tuo mukanaan. Vielä kun vauva syntyisi, niin pääsisi kunnolla liikkumaan, puistoilemaan, lenkkeilemään, kuvailemaan. Huomenna onneks pääsen vihdoin shoppailemaan, ja aion ottaa siitä kaiken irti, koska tää voi olla vikoja kertoja pitkään aikaan kun pääsee kunnolla shoppailee, koska kaikkiin paikkoihin kolottaa niin kovin, ettei tee mieli lähteä moneksi tunniksi minnekään.

Ihanaa viikonloppua ja perjantai 13. päivää kaikille!

10. helmikuuta 2015

Kevättä ilmassa

Kyllä van tuo ilma piristää niin paljon! Ihana aurinko ja ihana lämmin leuto sää. Limpulle vielä jokin värikäs välikausihaalari, niin oi että.

Kevät tuntuu joka vuosi vaan ihanemmalta. Nuorempana mun lempivuodenaika oli syksy, nyt en osaa sanoa, että onko se kevät vai syksy. Muistan havahtuneeni kevään ihanuuteen 2008, kun pääsin helmikuussa Porvoon kaupungin nuorisotoimen järjestämään nuorivovaihtoprojektiin ja matkustettiin viikoksi Englannin Canterburyyn tutustumaan heidän koulusysteemiinsä, nuorisotyöhön ja itse kaupunkiin. Suomessa oli silloin tietysti talvi, paljon lunta ja pakkasta, mutta Englannissa kevät oli jo pitkällä. Pärjäsi ilman takkia ja kenkinä toimivat tennarit. Kun tultiin takaisin Suomeen, oli se kova järkytys vetää uudelleen toppatakit niskaan ja palella kovassa pakkasessa. Sen jälkeen aina kun kevät nostelee päätään täällä kotosuomessa mä ihan vallan villiinnyn. Kengät vaihtuvat lennossa tennareihin, huivit kevyempiin ja nahkatakki kaivetaan kaapista. Keväisin mä viihdyn paremmin ulkona, eilenkin käveltiin pitkä lenkki tuolla mahtavassa säässä. Harmillista vaan tosiaan on se,  että yleensä kevät tulee niin, että ensin on lämmintä ja sitten ykskaks onkin parikyt astetta pakkasta ja lunta tulee taivaan täydeltä, mutta silti ne lämpimät säät, aurinko ja lumen sulaminen antavat toivoa siitä, että kyllä me selätetään taas talvi, niinkun joka vuosi.

Löytyykö sieltä yhtä hulluja kevätfaneja?



Rv 34+3 Äitiyspolikäynti

Tänään mulla oli kontrollikäynti Porvoon sairaalan äitiyspolilla kello 9. Viikkoja on jo mukavasti 34+3. Mulla on siis raskausdiabetes, jota seurataan sokerimittauksilla, sairaalassa kontrollikäynneillä ja vauvan kokoa ultralla. Olin lähettänyt heidän pyynnöstään tammikuun parilta vikalta viikolta sokereiden tuloksia sähköpostitse ja sain pari viikkoa sitten kirjeitse uuden kontrolliajan.
Kun pääsin kätilön juttusille, hän kysyi, että olinko nyt viimeisten mittausten jälkeen mitannut pari viikkoa sokereita, kun puhelimessa mulle oltiin sellaiset ohjeet annettu. No, minäpä vaan en ollut saanut mitään puhelua ja itekin ihmettelin, että pitääkö mun olla mittaamatta sokereita tähän kontrollikäyntiin saakka vai mitä kun en saanut ohjeita. No, joku tietokatkos oli ilmeisesti käynyt ja nyt saan taas mitata parin viikon sokerit, lähettää ne sähköpostitse ja nyt on varattu ihan päivämäärä jolloin mulle soitetaan, ettei mene missään vaiheessa ristiin.

Lääkäri kuitenki teki sisätutkimuksen (tosin mun omasta pyynnöstä, koska neuvolassa en enää pääse lääkärin vastaanotolle, niin halusin tietää, että kaikki on niinkun pitää, koska mulla on ollut kipuja ja supistuksia), paikat oli kiinni napakasti, 3cm kohdunkaulaa jäljellä. Eli kaikki oli mallikkaasti. Painoarvioksi vauva sai 2400g ja kasvaa tasaisella keskikäyrällä. Ollaan saatu rakenneultrassa tietää sukupuoli, mutta kysyin lääkäriltä vielä, että voiko varmistaa vielä sen, että voin ostella paremmin vaatteita (lol), ja lääkäri sanoi, että katotaan jos vauva suostuu näyttämää, ja niin siinä kävi ettei nyt saatu näkymään. En tiedä kuinka varmuudella siihen voi luottaa mitä mulle rakenneultassa sanottiin, niin täytyy varmaan ostella aika neutraaleja vaatteita, joita voin käyttää kummallakin.

Nyt mulla ei oo yhtään käyntiä sairaalalla, ellei sokereissa sitten tapahdu ylityksiä, mutta jännä ajatella, että seuraavan kerran meen sinne synnyttämään! iik! mulla on kauhee malttamaton olo, varsinkin kun tuolla ulkona on niin upee sää ja se meinaa sitä, että kevät alkaa lähenemään ja kevään tulo merkkaa sitä, että meidän vauva syntyy! Mutta pakko nyt vaan odotella, vauva tulee kun on valmis. Ihanaa aurinkoista tiistaita kaikille!

5. helmikuuta 2015

Rv 33+5 Neuvolakuulumisia

Kuinka pitkällä: 33+5
Paino: Ekasta neuvolasta +7, 35kg
Muut arvot: RR 132/73, U-prot ja U-gluk. - , Hemoglobiini 134, sf-mitta 32, Lapsiveden määrä norm., Tarjonta rt, Liikkeet ++
Muutokset vartalossa: Mahan kasvu on noussut tasaiselta keskikäyrältä yläkäyrälle.
Uni: Hieman parantunu. Nukun vasemmalla kyljellä ja jalkojen välissä tyyny. Öisin joudun heräämään kuitenkin vessaan 2-3 kertaa, juomaan ja ottamaan rennietä kerran.
Mielihalut: Hiekka edelleen ja savi, betoni, kellarin haju, pyykinpesupulveri, mutta ei ole mielessä 24/7, enkä osaa sanoa onko kalkkitablettien syönnistä ollut apua.
Hermostuttaa: Tuleva lääkärikäynti, vauvan painoarvio, ja että saanko insuliinin käyttöön.
Vaivat: Alavatsaa ja selkää särkee ihan vietävästi. Melkein päivittäin menee yleensä se 2g panadolia. Huomenna viemää vti-näytettä terveyskeskukseen.
Erityistä: Tänään tehdään liikelaskentaa, ja jos huolettaa niin sairaalaan on jo infottu neuvolasta käsin minusta.
Odotan: No että vauva syntyis jo! On turhauttavaa kaikkien näiden vaivojen kanssa ja ravata kokoajan lääkäreissä, neuvoloissa ja sairaalassa. Ja odotan,  että päästään ihan pian shoppailemaan kaikki vauvan tarvikkeet ja laittamaan huonetta vähän enemmän vauvavalmiiksi.




Tänään oli siis neuvola pitkästä aikaa kolmeen viikkoon. Meillä oli tälläkertaa sijainen, kun oma neuvolatäti oli poissa. Mulla on ollut yhtä sun toista vaivaa, alaselkää - ja vatsaa särkee, liitoksiin sattuu, vaikea hengittää. Vauvan liikkeet on vähentyneet tässä parin päivän aikana ja olin aika huolissani. Tarkistettiin sydänäänet ja ne oli ok. Neuvolatäti laittoi mulle kuitenkin lähetteen sairaalaan, mutta soitti sen jälkeen sinne, ja sieltä neuvottiin tekemään liikelaskentaa tunnin ajan, jos ei tule 10 liikettä nii täytyy syödä makeaa ja laskea toinen tunti. Sain onneksi kaikki 10 liikettä, mutta otan tänään illemmalla vielä uudestaan jos vauva on vaisu.
Viime viikolla lähetin mun sokerimittaustulokset sairaalalle, ja sieltä olikin tullut vastaus uuden aikavaurauksen muodossa. Ensi viikolla siis sairaalaan, ja vähän jännittää, että miten nyt toimitaan tän Radin kanssa, kun pari paastoa oli hypänny rajojen yli. Tää on ilmeisesti tosi kuntakohtaista miten tässäkin toimitaan. Jännittää myös vauvan koko, koska sf-mitta pompannut yläkäyrälle, mutta painoa mulle ei kuitenkaan viime neuvolan jälkeen oo tullut kuin n. 300g.

Mä haluisin jo niin vauvan syliini! Meille selvis myös aika varmuudella, ettei keretä saada uutta asuntoa ennen vauvan syntymää, joten nyt on sitten sovellettava täällä kotona. Harmi kun vaihdettiin meidän sänky 120cm 160cm:iin. Muuten oltais mahduttu ihan hyvin sinne kaikki neljä. Täytyisi ostaa tänne olohuoneeseen, jossa on onneksi tilaa vielä hyvin, uusi lipaso johon saisi noita Limpun krääsiä piiloon. Ja rikkinäinen pesukone pitäisi saada pois vessasta, ja sen tilalle tulee meidän yksi kaappi tosta eteisestä, että saadaan sinnekin vihdoin säilytystilaa, ja hoitopöydäksi ajattelin kokoontaitettavaa, niin senkin saa edestä pois kun käy suihkussa. Ensi viikon lauantaina ollaan menossa koko konkkaronkka ostamaan kaikki puuttuuvat vauvan tarvikkeet ja vaatteet, huh.

Limppukin on alkanut jo hahmottaa vauvan tuloa paljon enemmän ja puhuukin kokoajan vauvasta äitin masussa. Tietää, että rattaat on vauvan ja nyt kun laitoin heidän vaatekaapinkin valmiiksi tai siis jaoin molemmille kolme hyllyä, niin sekin on tehnyt Limpulle tätä asiaa konkreettisemmaksi.

Sellaisia neuvolakuulumisia tällä kertaa :)


4. helmikuuta 2015

Päivä meidän kanssa

7.30 
Tänään päivä alkoi itseasiassa jo ennen kuutta, kun Liam pomppasi ylös vaeltamaan pitkin kämppää, mutta ohjasin hänet takasin meidän sänkyyn ja nukuttiin mun herätykseen saakka, joka soi 7.30

7.45
Heti kun oltiin noustu sängystä laitoin Limpulle aamupalaa, ja sillävälin herra oli kerennyt käydä avaamassa mun kynsilakkapullon, jonka olin unohtanut yöpöydälle ja lakkaili kynsiään. Eli pesun kautta aamupalalle. 

8.00
Sen aikaa kun Liam söi aamupalaansa, mä aloin meikkaamaan. Ylläolevassa kuvassa no makeup ja makeup, oikee naked truthia kerrakseen, apua! Testailin Lorealilta saamaani ripsaria ja taisin rakastua! Siitä tuli ehdottomasti mun ykköslemppariripsari.

8.30
Kun olin meikannut ja Limppu syönyt, Limppu suuntasi olkkariin kattomaan piirettyjä ja mä kerkesin nappaa aamupalaksi banaanin. Laitettiin vaatteet päälle, otettiin rattaat mukaan ja mentiin odottamaan pihalle bussia. Suunnattiin siis 8.45 bussilla terveysasemalle Limpun puheterapiaan. Bussissa oli jo kahdet rattaat, eikä me oltais oikeasti mahduttu kyytiin, mutta survoin meidät sisään. Ei oltais mitenkään keretty kävellen toiselle puolelle kaupunkia klo 9.30. Enkä mä edes pysty enää niin pitkiä matkoja kävelemään. Väistelin sitten koko bussimatkan uloslähteviä matkalaisia. Onneks Limppu on niin helppo matkaseura, eikä yleensä päästä mitään ääntä bussissa, istua tönöttää vaan paikallaan nätisti.


9.30-10.45
Puheterapiassa meni melkein tunti. Tää oli meidän toinen kerta siellä, ja jatketaan vielä toistaiseksi seurantalinjalla. Limpulla ei oo puheen ymmärtämisessä mitään vikaa, mutta tahtoo tunkea lauseiden väliin 'ka'' sanaa, ja muutenkin tämä puheen tuottaminen on ollut hitaampaa mitä kuuluisi olla. Oon niin älyttömän onnellinen että päästiin melkein heti käymään siellä, täälläpäin kun on about kahden vuoden jonot. Ja täytyy olla kiitollinen että saa apua näin varhaisessa vaiheessa ja että palvelu on meille ilmaista (kun tietää että oikeastihan puheterapia maksaa maltaita). Limpun puheterapeutti on ihan älyttömän mukava ja Limppu tulee niin hyvin juttuun hänen kanssaan, jaksaa keskittyä tehtäviin hurjan hienosti, tänäänkin puoli tuntia putkeen, huhhuh, itellä olis jo menny kärsivällisyys.





11.00
Puheterapian jälkeen käytiin läheisessä apteekissa ostamssa särkylääkkeitä ja sen semmoista. Meille on iskenyt flunssa, tai Limpulla oli se pahimmillaan viikonloppuna, mutta päätin pitää hänet koko viikon kotona, ja mulla alkoi tää maanantaina ja joka päivä menee pahemmaks. Kuumetta ei kuitenkaan oo ollut, mutta olo on aika voimaton.
Käytiin myös kaupassa ja käveltiin Taidetehtaalle odottamaan bussia kotiin.



12.00
Bussissa Limppu kerkes just nukahtaa vähän ennen meidän kotipysäkkiä. Koitin siirtää hänet rattaista sänkyyn nukkumaan, mutta hän heräs ja halusi ruokaa. Syötiin tortilloja, nami! Ja ruokailun jälkeen mentiin pesujen kautta päiväunille...

13.50
Olin niin loppu aamupäivän kävelystä, alavatsaan ja selkään poltteli ja flunssa sai väsymään pahasti. 




15.00
Pari tuntia me leikittiin, väritettiin värityskirjaa ja vaan oltiin. Limpusta kyllä huomaa että hänelläkin vielä flunssa vaivaa, koska oli niin rauhallinen. Viiden aikaan päätin, että mennään suihkuun ja aletaan iltapuuhiin.
Käytiin pesulla, jonka jälkeen mentiin syömään iltapalaa. Tein meille kuumaa kaakaota, Limppu sai vispipuuroa ja viinirypäleitä. Itse söin vaan jugurttia. Iltapalan jälkeen siirryttiin heti makkariin, Limppu selaili hetken kirjaa ja alkoi sen jälkeen katsomaan Karhuveljeni Kodaa makuuhuoneen telkkarista. 18.30 Limppu oli jo unessa. 

Mä aloitin kirjottamaan heti tätä postausta ja aikomus olis vielä syödä jotain ja ehkä kattoa joku leffa. Huomenna on taas aikanen herätys!

Mitäs tykkäsitte tästä postauksesta? :)