31. maaliskuuta 2015

3 viikkoinen muru & Arvontojen voittajat

Meidän pikkumuru täytti änään 3 viikkoa. Mihin tää ika oikein menee! Taas sama ihmettely mitä mulla on ollut siitä asti kun Limppu syntyi!
 Vauva on kasvanut hurjasti, saanut pyöreyttä kasvoihin lisää ja tuntuu sylissäkin jo jämkämmältä kuin mitä vastasyntyneenä. Yöt on alkaneet helpottaa ja ollaan saatu tasasemmat rytmit vauvalle. Vauva viihtyy hereilläkin ympäröivä maailmaa ihmetellen ja pitää jo pientä ääntelyä, mikä on maailman suloisimman kuulosta! Edelleen vauva viihtyy suurimmaksi osaksi sylissä, eikä nuku öisin muualla kuin sylissä, ja toisinaan hänet saa huijattua sohvalla nukkumaan vieressä ihan kiinni, mutta omaan sänkyyn hän en nukahda, ja vaikka oliskin jo nukahtanu niin sänkyyn siirrettäessä herää aina.

Vauva ei meidän mielestä muistuta yhtään isoveljeään, vaan on tullut ehkä enemmän minuun ulkonäöllisesti, kun vertaa mun vauvakuviin. Vauva on ihana, söpö, tuoksuu ihan vauvalta (ja vähän puklultakin) ja Limppu alkaa ottaa enemmän isoveljen roolia kertomalla kaikille että vauva on hänen pikkuveli ja iltaisin antamalla myös vauvalle hyvää yötä-pusun.

 Nyt alkaa ihan pian ristiäisvalmistelutkin, koska niitä vietetään jo ensi kuussa. Oon jo varannut päivän ja papin ja tehnyt alustavia suunnitelmia. Tällä kerralla en aijo ottaa juhlista niin paljon stressiä mitä viimeksi, ja toivon että meidän pieni rakas saa tunnelmalliset jai ikimuistoiset juhlat. Mua tosin vähän kyllä jännittää koko tapahtuma, mutta osaan varmasti rentoutua kun kaikki muodollisuudet on hoidettu ;)


 Mun oma palautuminen on superhidasta ja sitä hidasti/hidastaa nyt entisestään tämä rintatulehdus ja väsymys, niin ei pääse liikkumaan yhtä paljon kun toivoisi. Teen ensiviikolla kroppakatsausta tänne blogin puolelle, oon onneksi muistanut ottaa joka tiistai kuvan (tosin puhelimella, kun ei kauheesti tee mieli kuvailla järkkärillä tätä ruhoa :D) niin on jotain millä verrata ja ehkä nähdä onko mitään muutosta kropassa tapahtunut.

Ihanaa tiistaita kaikille!

Lamaze arvonnan voitti nimimerkki Birgit Bikken pilttuusta ja H&M lahjakortin joulukalenteriarvonnasta, jossa veikatiin vauvan sukupuolta voitti nimimerkki Piia, oon lähettänyt teille sähköpostia :)

29. maaliskuuta 2015

Sairastuvalta päivää

Pahoittelen hiljaiseloa täällä blogin puolella ja sitä etten ole vieläkään saanut suoritettua arvontoja! Mulle iski perjantaina kova rintakipu ja pääsin lääkäriin jo heti aamupäivästä. Selvis että mulla on rintatulehdus. Se eteni yllättävän nopeesti ja jo puolen päivän aikaan mulle alkoi nousta korkea kuume. Oon ollut aikalailla vuoteenomana koko viikonlopun ja onneks ollaan saatu tänne apukäsiä mummista ja vauva tulevista kummeista. Nyt on antibiootit, särkylääkkeet ja kaalit käytössä, toivottavasti alkaa helpottaa pian enemmän. Kuume nousee öisin korkeaksi mutta aamulla on parempi olo. Tänään pitäis oireiden helpottaa, ja jos ei helpota niin huomenna uudestaan lääkäriin.

Yritän ensi viikolla päästä ihan normaaliin postaustahtiin, kirjoitella kuulumisia ja kertoa vähän meidän tiistaina kolme viikkoa täyttävästä murusta! Siihen saakka tässä vähän kuvia viime päiviltä.

25. maaliskuuta 2015

Vauvakuplassa

Moikkamoi täältä vauvakuplasta! Jos totta puhutaan niin ei oikeastaan olla vauvakuplassa, vaan hypättiin suoraan synnäriltä normaaliin arkeen ja se tuntuu oudolta. Ihankun asiat olisi juuri niinkuin ennen, muttei kuitenkaa yhtään kuin ennen. Meidän päivät menee normaalilla kaavalla "päiväkotirytmissä" ja yöt menee valvoen. Tämä toisen lapsen tuoma vauva-arki yllätti mut aikalailla täysin. Eihän sitä etukäteen voi yhtään tietää millainen lapsi on tulossa ja jos mun muisti ei oo ihan kokonaan heikentynyt, niin Limppu päästi vauvana meidät kyllä helpommalla. Vauvan rytmi on aika päälaellaan, eikä näin pienen vauva rytmiä oikein pysty muuttamaan mitenkään. Vauva on myös kovin itkuinen ja herkkä. Tykkää olla vain sylissä, mikä tekee öistä todella haastavia. Vauvalla on myös ollut jos jonkinmoista vaivaa, ei kuitenkaa vielä koliikin tapaista, koska rauhoittuu tiettyhin asentoihin päästessä ja wikipedian mukaan koliikissa vauva ei oksentele, mutta meidän vauva pulauttelee ihan reilusti n. tunti syömisen jälkeen. Voi olla, että nämä on ihan normaaleja vauvojen vaivoja, mutta tiedän myös, että refluksi oireilee samalla tavoin, mun veljellä oli paha refluksi vauvana. Vauvalla on myös todella herkkä iho ja ollaan hankittu apteekista rasvoja hänelle.

Mua väsyttää aivan sairaasti, mutta näillä mennään. Aina aamuisin kun päivä alkaa sarastaa tuntee helpotusta, että selvittiin yöstä ja vauvakin rauhoittuu nukkumaan. Huomenna meillä ei oo onneks yhtään mitään pakollisia menoja, niin voin koittaa saada nukuttua aamupäivän. Blogi tulee olemaan varmasti näinä lähiviikkoina aika hiljainen, mutta jos aikaa liikenee niin tuun tekemään pikapäivityksiä tänne.

Huomenna arvon Lamaze lelun voittajan ja arvon myös joulukalenterin "kumpi meille tulee" voittajan.

19. maaliskuuta 2015

Synnytyskertomus

Maanantai 9.3
Maanantaiksi mulle oltiin varattu aika raskausdiabetes kontrolliin, koska mittausten paastoarvoissa oli ollut heittoja. Mulla oli Limppu mukana, koska ajattelin, että ei siellä ennenkään ole kestänyt kauaa.
Kun pääsin lääkärin vastaanotolle, sisätutkimuksessa selvisi, että olen 4-5cm auki. Tää tuli aivan yllätyksenä mulle ja lääkärille. Vauvan kasvussa oli käyrällä tapahtunut notkahdus alaspäin, ei pahasti, mutta oli kuitenkin. Lääkäri oli sitä mieltä että parempi on käynnistää synnytys, että saadaan vauva ulkopuolelle kasvamaan ja saadaan synnytys alta pois ennen synnytysosaston sulkua. Lääkäri mietti, että oltaisiin voitu käynnistää jo samantien, mutta tultiin siihen tulokseen, että se tehdään huomenna, koska mulla oli Limppu mukana, eikä mitään tavaroita sitä varten, että olisin osastolle jäänyt. Kävin vielä synnytyssalien puolella käyrillä puolisen tuntia ja sitten pääsin lähtemään kotii Limpun kanssa. Sovittiin, että jos synnytys ei lähde itsestään käyntiin yön aikana, niin soitan aamulla synnärille.

Tiistai 10.3
Yö meni jännityksessä ja pieniä supistuksia kellotellessa. Supistukset kuitenkin loppuivat aamuun mennessä ja soittelin seitsemältä synnärille, ja sovitiin, että mennään sinne kahdeksalta. Nicce vei Limpun ja koirat mun äidin luokse hoitoon. Limppu oli aika hämmentynyt, mutta lähti reippaasti matkaan, silitti mua poskesta ja antoi pusun.
Sairaalalla pääsin heti käyrille, jossa olin tunnin verran. 
Klo 9.00 lääkäri tuli puhkaisemaan kalvot ja siirryttiin synnytyssaliin. Kätilö kyseli, että olinko miettinyt mitään kivunliveitystä, ja mähän olin miettinyt, että en halua mitään puudutteita, ettei ne hidasta synnytyksen etenemistä, varsinkaan ponnistusvaihetta, joka Limpun synnytyksessä kesti 40min. Sanoin kuitenkin kätilölle, että ilokaasu on ehdoton ei, sitä en halua edes kokeilla uudestaan, mutta muita kivunlieityksiä/puudutteita voidaan katsoa sitten kun koen ne tarpeellisiksi. Kalvojen puhkaisun jälkeen odoteltiin parisen tuntia jos synnytys lähtisi etenemään, mutta supistuksia tuli ihan harvakseltaan ja nekin olivat niin kivuttomia, etten olisi tajunnut niitä ilman käyrien monotoria. 
Klo 12 laitettiin oksitosiinitippa vauhdittamaan synnytystä. N. 15 minuuttia tipan laitosta alkoivat kovat supistukset. Pari ensimmäistä oli vielä suht lieviä, mutta kovenivat jokaisella supistuksella aivan tajuttoman kipeiksi. Pyysin saada epiduraalia, ja samalla tehtiin sisätutkimus, olin vasta 6cm auki. Epiduraalin laitossa kesti aivan kamalan kauan. Ensin tunsin neulan siellä selässä paikallispuudutteesta huolimatta ja lääkäri oli laittanut sen ilmeisesti väärään paikkaan. Toisella kerralla hän sai sen kuulemma paikalleen, mutta kivut eivät hellittänet ollenkaan. Mä olin jo aivan tajuttoman kovissa kivuissa ja paikalla oli Nicce, kaksi kätilöä ja erikoislääkäri loppujen lopuksi laittamassa spinaalia ja epiduraalia. Nicce ja kätilöt koittivat lievittää mun kipuja painamalla akupunktiopisteitä käsissä ja jaloissa. Koitin keskittyä hengittämään nenän kautta sisään ja suun kautta ulos, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Tunnin verran kesti ennenkuin vihdoin puudutteet oli laitettu ja spinaali oli tällä kerralla se joka helpotti mun oloani. Se oli kuin taikaiskusta kivut poissa. Koko kropan valtasi lämmin tunne ja pystyin rentoutumaan. Hetken päästä koko kroppaa alkoi kutista, mutta se oli pientä kipuihin verrattuna. Puudutuksen ajaksi oksitosiinitippa laitttiin maksimilleen, ja pikkuhiljaa aloin tuntemaan painetta alhaalla supistusten yhteydessä. Näin siis monitorista edelleen milloin tuli supistus ja sen aikana tuli paine. Näitä ei kerennyt tulla kuin ehkä viisi ja koitin soittaa monta kertaa kätilöä paikalle. Nicce oli juuri silloin vessassa ja kun hän tuli sieltä sanoin, ettei ketään tule vaikka kuinka soitan kelloa. Nicce sitten meni käytävälle hakemaan kätilön ja huomattiin, että kello oli irronnut seinästä. Kerroin, että musta tuntuu, että vauva syntyy pian ja sisätutkimusta tehdessä kätilö sanoi ''joo no tässähän tää pää onkin jo'' heti seuraavalla supistuksella vauva syntyi, yhdellä ponnistuksella, klo 15.08. Meidän täydellinen pieni peikkovauva.

Synnytyksen kesto oli n. 3,5h. Oon niin äärettömän onnellinen synnytyksen kulusta, ja siitä että hän on terve ja me molemmat voidaan hyvin.



16. maaliskuuta 2015

Äiti kahdelle

Ensinnäkin monikossa sana lasten vaatii jo totuttelua, saati sitten ajatus siitä, että olen äiti kahdelle lapselle. Minulla on kaksi lasta. Ja arjen rytmin löytyminen kahden lapsen kanssa vaatii myös totuttelua ja sellaista tiettyä suunnittelua. Helpoimmaksi tieksi aloittaa kahden lapsen kanssa arki, on minusta mennä päiväkotirytmissä - heräily, aamupesut, aamupala, ulkoilu, lounas, päiväunet, välipala, leikkiä sisällä, päivällinen, ulkoilu ja niin edelleen. 
Tänään me siis lähdettiin aamupesujen ja aamupalan jälkeen ulos. Herättiin jo tosi aikasin Limpun kanssa, vauva nukkui kahdeksaan, koska oli onnistuneesti heräillyt ainakin viitisen kertaa yöllä. Syötiin rauhassa Limpun kanssa aamupala, tehtiin aamupesut ja puin hänelle päälle. Siihen saakka kaikki sujui kun rasvattu, mutta sitten Limppu taisi muistaa vauvan olemassaolon ja alkoi levitellä kaikkia tavaroita pitkin olohuonetta, riisui vaatteet pois ja pisti oikein kunnolla tuulemaan heitellen leluja. Päästiin kuitenkin ulos jo yhdeksän aikoihin, vaikka vauvallekin jouduin vaihtamaan kertaalleen vaatteet, kun ka satsi meni pesuun. 
Ulkona vauva nukkui ihan koko pari tuntia mitä sielä oltiin ja Limppu sai seuraa puistossa perhepäivähoitajan lapsista. Käveltiin vielä pieni lenkki puistoilun jälkeen ja Limppu selvisi melkein ihan loppumetreille kiukuttelematta, mutta sitten suuttui kun en ottanut häntä syliin ja alkoi potkia vanujen renkaita.

Iltapäivä olikin sitten ihan täysin katastrofi, Limppu ei nukkunut päiväunia, huusi, itki, koitti purra, potki ja töni. Mulle tuli niin paha mieli toisen pahasta olosta, että tirauttelin kyyneleitä kaksin vauvan kanssa olohuoneessa kun Limppu paukutteli ovea. Limppu sitten onneksi rauhoittui ja ilta sujui mallikkaasti. 

Mä toivon sydänjuuriani myöten, että tämä helpottaa pian! Joten kiitos kaikille tsemppaavista kommenteista, toivotaan, että meidän esikoinen ei ole joku ihmetapaus joka traumatisoituu loppuelämäkseen ja vihaa mua ja Nicceä ikuisesti.

Huomenna onneks mun äiti tulee meidän seuraksi, niin ehkä vältytään pahimmilta kiukuilta.






15. maaliskuuta 2015

Uusi arki

Päästiin kotiin torstaina ja arki on alkanut rullaamaan ihan hyvin. Torstaina sairaalalla oli sulku ja oli kovin yksinäistä olla siellä vauvan kanssa, kun osasto oli ihan tyhjillään, mitä nyt työmiehiä lukuunottamatta ja oliskohan siellä ollut yksi tai kaksi äitiä vauvoineen mun lisäksi. 
Vauva on aivan ihana! Ainakin tällähetkellä tuntuu vähän tempperamenttisemmalta kaverilta kuin isoveljensä ja haluaisi olla vaan sylissä kokoajan, mutta ei se haittaa koska tietää, että vauvat kasvaa niin nopeesti ja ennenkun huomaankaan on hän jo vilistävä taapero joka ei malta olla äidin sylissä.


Viime yö oli eka yö kun vauva heräsi syömään vain kaksi kertaa, kolmelta ja puoli kuudelta. Vitsi mitä luksusta kun on melkein viikon nukkunut korkeintaan n. 4 tuntia koko yön aikana, eikä päivällään ole kerennyt nukkua kun pitää touhuilla Limpun kanssa.
Limppu reagoi vauvaan tosi vahvasti. Ollaan yritetty olla ihan normaalisti, niin kun tähänki asti niin,  että Limppu tajuais, että periaatteessa mikään ei oo muuttunut vaikka vauva syntyikin. Ollaan tottakai annettu enemmän huomiota Limpulle, mutta tuntuu ettei sillä oo mitään merkitystä, koska Limppu tekee kokoajan jotain kiellettyä; heittelee ja potkii tavaroita, koskee tavaroihin jotka on häneltä kielletty ja suuttuu joka asiasta. Hän ei oo oikeen halunnut koskee tai olla vauvan lähellä, mitä nyt eilen oli ihan pieni hetki kun hän halusi katsoa vauvaa ja kutitella varpaista. Toivon, että tää menee nopeesti ohi, ollaanhan me vasta oltu kotona neljä päivää.


Ensi viikolla meillä on myös ensimmäinen neuvola vauvan ja Limpun kanssa ja odotan sitä ihan kauheesti, että saa vähän vinkkejä ton Limpun kanssa.
Synnytyskertomuksen koitan kirjoittaa ensi viikolla :)

11. maaliskuuta 2015

Hän on täällä

Meidän perhe kasvoi yhdellä pienellä rakkaalla eilen 10.3 klo 15.08
Liamista tuli isoveli pikkuveljelle, synnytys meni hyvin ja me voidaan molemmat hyvin. Voi tätä onnea!

9. maaliskuuta 2015

Pinnasängyn reunuspehmusteet


Pari viikkoa laskettuun aikaan, ja mä saan hommattua vasta nyt viimeiset vauvantarvikkeet.

Listailin jo jonkin aikaa sitten, että mitä kaikkia vauvantarvikkeita meiltä puuttuu. Aika onnistuneesti olin heittänyt pois vauvajutut Liamin vauva-ajalta, lähinnä sen takia, kun huomasin, ettei tietyt tarvikkeet olleet meille hyvät, ja halusin toiselle lapselle erilaiset. Yksi näistä tarvikkeista oli pinnasängyn reunuspehmusteet. Limpun reunuspehmusteet olivat todella huonot; ne valuivat ja olivat menettäneet muotonsa + olivat ruman väriset.

Lähdinkin selailemaan netistä eri lastentarvikekauppoja, ja itseasiassa törmäsin Instagamissa mulle ennestään tuntemattomaan lastentarvikkeiden nettikauppaan kuin Lasten.fi. Nettikaupassa oli toinen toistaan ihanempia juttuja. Tilasin siis heiltä ihanan neutraalit pehmusteet vauvalle pinnasänkyyn, ja tykkkään ihan älyttömästi! Pehmusteet on jämäkät, pehmeät ja helppo kiinnittää. Vaihtelua ja virikistystä tuo eripuolelta erikuosiset kankaat; sisäpuolella on söpöjä nalleja ja ulkopuolella maanläheisillä väreillä raitoja. 

Nyt voi vauva tulla ;)

Postaus toteutettu yhteistyössä Lasten.fi kanssa

7. maaliskuuta 2015

#OOTD Rv 38+0

Ihanaa lauantaita kaikille! Me ollaan keritty jo touhuumaan kaikenlaista Limpun kanssa kuten pelaamaan muistipeliä ja leikkimäään legoilla. Limppu on ihan uskomattoman hyvä tossa muistipelissä, että ihan hämmästelen onko meidän lapsi vaihtunut synnärillä tai jotain, koska en usko hetkeekään, että meistä kumpikaan Nicen kanssa on jaksanut kolme vuotiaina keskittyä pelaamaan muistipeliä, kun en mä edes eskarissa voinut tehdä palapelejä. No mutta älyttömän ylpeä mä Limpusta olen, kun jaksaa pelailla. Me ollaan myös tänään tiskattu ja siivosin keittiön tasot ihan tiptop kuntoon, imuroida en jaksanut, koska näillä keleillä koirat tuo puol kiloo hiekkaa mukanaan sisään joka ulkoilukerran jälkeen. 

Tänään alkoi 39 raskausviikko! Eli kasassa on tasan 38+0, tasan 2 viikkoa laskettuun aikaan. Kun valittelin yhdessä aiemmassa postauksessa kuinka kalenteri näyttää tyhjältä, niin sain kun sainkin vähän puuhaa ja kalenterin täytettä ensi viikolle, kun maanantaina meen taas äitiyspolille näiden sokereiden takia ja haen samalla yhden tosi mieluisan paketin, jota oonkin jo odottanut malttamattomana, ja tietysti esittelen sen täällä blogin puolella! Ja ensi viikolla myös meillä molemmilla Limpun kanssa neuvola, jännä nähdä miten Limppu on kasvanut. Ja ette arvaa! Miten ihminen voi onnistua hävittämään kaikki lapsen kevätpipot?! Ihmettelempä vaan. Ei meillä nyt niin paljoo ole neliöitä, mutta ne vaan on poissa. Täytyy siis lähteä pikimmiten pipo ostoksille, koska ensi viikolle on luvattu aivan uskomattoman upeita säitä, en malta odottaa! 

Tällaista kuuluu meidän lauantaihin, pitäkää tekin mukava viikonloppu! :)

Lelut järjestykseen


Bongasin tän kyseisen lelukorin Klaran blogista. Oikeastihan tämä on pyykkikori, mutta aivan täydellinn lelujen säilytykseen; sopivan kokoinen ja siisti. Meillä kun kaikki Limpun lelut on olohuoneessa tilanpuutteen vuoksi, niin näitä esteettisesti kauniita säilytysjäestelmiä on pakko keksiä. Sitten kun saadaan kolmio, niin Limpun huone tulee tottakai olemaan lapsellisempi, ja sellainen missä Limppu viihtyy, mutta nyt mennään siis toistaseksi sillä mikä on mun silmään hyvä täällä olkkarissa.
Tämä kori on Clas Ohlsonilta ja maksaa 14,90. Mä itse tilasin tämä heidän nettikaupastaan, jota en kyllä suosittele kellekkään. Maksoin nimittäin postimaksuja melkein tuotteen hinnan verran ja toimitus ei ollut mistään nopeimmasta päästä, toki nopeampaa kuin jollain H&M:ällä mutta muuten vähän hitaahkoa.

Mun täytyy hankkia meille kyllä toinen samallainen pyykkien säilytykseen, on toi vaan sen verran perfect!

6. maaliskuuta 2015

Olipa kerran My little pony paita osa.2

Ihan ekana haluan kiittää kaikkia, jotka kommentoi ponipaitapostaukseen, ja tunsi mun tuskan! Oli ihanaa saada vertaistukea ja huomata, etten oo pohdintojeni kanssa ihan yksin.

Mun ihana ystävä Osku huomasi myös mun ponipaitahuolen ja löyskin aivan täydellisen ponipaidan Limpulle Zalandolta, jonka laitoin tilaukseen. Tarkoitus oli antaa se Limpulle synttärilahjaksi, mutta tilauksessa meni vähän odotettua kauemmin. Onneksi hätä ei ollut tämännäköinen, ja Limppu oli onnellinen, kun eilen näytin sille paidan. Tänään hän sai sen päälleen päiväkotiin ja sanoi ensin ''Minun oma pomipaita'' ja kun paita oli vähän napakka laittaa päälle niin ''Ei toimi minun pomipaita'', hahah. Ja kun vein hänet äsken päiväkotiin, ette arvaakkaan kuinka sulin onnesta, kun Limpun kaks parhainta kaveria tulivat vastaan ja molemmat halasivat Limppua ja sanoivat ''JEE LIMPPU TULI'' niin ihania!

Mutta, mitäs tykkäätte The Pomipaidasta?

4. maaliskuuta 2015

Rv 37+4 Arjen kuulumisia

Viime lauantaina lähti käyntiin 38 raskausviikko ja nyt on viimeisten päivien aikana alkanu öisin supistella niin, että herään niihin ja on vaikea saada unta. Vielä ne ei kuitenkaan ole niin kipeitä, että alkaisin kellottaa niitä, toisaalta mua pelottaa että "vähättelen" sitä kipua, koska tiedän mitä synnytysupistukset ovat ja odotan tietenkin sellaista tajunnan räjäyttävää hullua kipua. Noh, luotan siihen, että tiedän kuitenkin milloin lähteä sairaalaan tai alkaa soitella synnärille. Kaikki kassit on pakattu valmiiksi, ja ajattelin esitellä mun ja vauvan kassin sisällön omassa postauksessa. Mun kassista tosin puuttuu vielä hammasharja ja pesuaineet, mutta sairaalassakin myydään niitä jos kauheella kiireellä joudutaan lähtemään. 

Meidän arkeen ei muuten kuulu oikeestaa mitään erikoista. Limppu oppi pyöräilemään uudella pyörällään ja ulkoilut on niin ihania nyt kun toinen keskittyy siihen pyöräilyyn eikä tarvi juosta perässä ja vahtia, ettei juokse autotielle tai hypi koirankakassa tai pissassa. Aletaan tossa vähän keväämmällä nostamaan apupyöriä, niin että saa harjoitella tasapainoa enemmän ja ehkä kesällä jo Limppu osaisi ajaa kokonaan ilman niitä, hän kun osaa yllättää motorisilla taidoillaan ja oppiii niin nopeasti. Kesäksi pitää vielä ostaa kevyempi kypärä, kun toi luistelu/pyöräilykypärä on vähän paksuhko ja siinä tulee varmasti helposti hiki.

Huomenna me mennään mun mummolle kylään, kun hän ei päässyt Limpun synttäreille. Samalla reissulla haen pari pakettia jotka on tulleet, kuten ponipaita! Ja pari kivaa yhteistyöjuttua. Muuten meillä ei oo yhtään mitään suunnitelmia ja tästä eteenpäin kalenteri näyttää ihan tyhjää, ensi viikon neuvolakäyntiä ja mahdollista äitiyspolikäyntiä lukuunottamatta ja tää on niin outoa! Periaatteessa sitä vaan odottaa, että millo vauva päättää syntyä, mutta pitäis keksiä jotain tekemistä ettei aika mene liian hitaasti eteenpäin. Vielä pari viikkoa ja vähän päiviä päälle laskettuun aikaan, ja jos menee yli niin vielä enemmän, huoh. Noo edelleen, vauva tulee kun on valmis. Jos toistelen tota mantraa niin ehkä tää aika ei tunnu niin pitkältä....

hahah, joo no mutta ihanaa keskiviikkoa kaikille!
1. laiskan naisen lounas 2. Päivän asu rv 37+4 3. Selfiee 4. Keittelin tutit ja pullot valmiiksi

2. maaliskuuta 2015

HAASTE: MINKÄLAINEN ÄITI OLEN

Uusi, hyvinkin mielenkiintoinen postaushaaste, joka on Jennalta lähtöisin. Taas sohitaan vähän ampiaispesää, mutta tällä kertaa aika rakentavassa mielessä, koska jokainen voi ottaa osaa haasteeseen omassa blogissaan, ja kertoa oman näkökantansa omaan vanhemmuuteen. Alla suora lainaus Jennan blogista, jossa hän avaa aihetta enemmän.
 
Halusin aloittaa tämmöisen postaushaasteen äitibloggaajille, jossa jokaisen haasteeseen tarttuvan tulisi vähän analysoida omaa äitiyttään. Ajatus tähän lähti kun katsoin Äitien sota -ohjelmaa, jossa oli viime viikolla yksi aika takakireä äiti. Tunsin pienen piston sydämessäni, koska ne muut kritisoivat tätä tiukkismutsia tarkoista rytmeistä, rajoista ja rutiineista. Ajattelin että voisi olla kiva juttu jos vähän kertoisin blogissa millainen äiti olen, ja sitten lisäksi kertoisin tästä "kasvatustavasta" plussat ja miinukset, ja missä olisi "parantamisen varaa" ja minkä teen mielestäni oikein. Tarkoitus ei tietenkään ole sortaa ketään, eikä kiillottaa omaa sädekehää, vaan ihan puhtaasti tämän tarkoitus on että jokainen saisi vähän ajatella omaa äitiyttään, ja kuulla minkälaisia äitejä muista bloggaajista löytyy ja minkälaisia tapoja kullakin perheellä on. Tapoja kun on niin monta kuin perheitäkin. Saa vähän uutta näkökulmaa muiden tavoista toimia. Joillain on tarkat rytmit; syödään kolmen tunnin välein... Jotkut taas syövät silloin kun on nälkä... Ja sitten myös on tarkoitus laittaa perusteluja, että miksi toimii miten toimii missäkin tilanteessa.


Haasteen säännöt ovat seuraavat:
Vastaa rehellisesti kysymyksiin ja haasta mukaan muita äitibloggaajia!


Minkälainen äiti olet?
-Johdomukainen ja aika tiukka. Osaan olla myös lempeä ja toisinaan tuntuu, että joudun olla meidän perheessä se good cop ja bad cop, riippuu tilanteista. Yritän joka päivä olla kärsivällisempi, ja jaksaa olla johdonmukainen, perustella miksi toimitaan milläkin tavalla. Olen rakastava ja kaikkensa antava äiti, tällä tarkoitan sitä että Liam ei pahemmin ole hoidossa, ja otamme Nicen kanssa harvoin ''omaa aikaa''. Välillä olen myös aika laiska, enkä jaksa touhuilla pakollisia juttuja enempää.

Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia?
-Eroaa. Luulin olevani vielä tiukempi, ja välillä toivoisin olevani tiukempi, mutta toisinaan ei vaan jaksa. Jankutan liikaa :D

Mitä luulet että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi?

-En osaa sanoa. Toivon ainakin että muut näkevät mun toimivan parhaani mukaan.

Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?
-Mun pitäisi toistella vähemmän ja toimia enemmän, koska Liam on todella aktiivinen ja toimelias, keksii kaikkea pöllöä, eikä oikein tahdo uskoa, ettei kaikkiin tavaroihin saa koskea, kaupassa juoksennella, mennä tyhjentämään jääkaappia yksin jne, ja yleensä toistan ja pyydän liian monta kertaa, kun voisin pari kertaa sanoa ja sitten konkreettisesti mennä siirtämään hänet pois. Tää tapa ärsytää mua itseänikin, mutta muutos ei tapahdu hetkessä, eikä aina vaan jaksa juosta toisen perässä. Mun pitäisi myös jaksaa kärsivällisemmin selittää asioita Limpulle, niin ne ehkä menisi paremmin jakeluun. Toisinaan keskusteluista ei ole apua meidän jääräpään kanssa, joka sulkee vaan korvat kun on jo päättänyt jotain.

Mitä teet mielestäsi oikein?
-Opetan hyviä käytöstapoja, toisia ei satuteta, pyydetään anteeksi, kiitetään. Jaksan toistella samoja asioita ja opettaa uutta. Kerron joka päivä monta kertaa, että äiti rakastaa ja että hän on tärkein. Annan hellyyttä ja huolenpitoa, annan turvallisen ja hyvä kasvualun. Punnnitsen ja mietin kasvatustapojani ja minkälaista esimerkkiä itse annan. Annan hyvän lapsuuden ja aikaa. Koitan opettaa itsevarmaksi ja rohkeaksi, annan lapsen tunteille tilaa ja niitä käsitellään yhdessä, niin ilon kuin surun ja pettymyksenkin tunteita.


Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi korkeaan telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.
-En ole varovainen. Limppu alkoi konttaamaan 5kk ikäisenä ja lähti kävelemään 8kk, joten varovaisuudelle ei ole oikeastaan jäänyt tilaa, on vaan pitänyt luottaa siihen, että toinen osaa ja oppii. Meillä ei ollut mitään pistorasiasuojia, turvaportteja tai muita. Ruuvasin ainoastaan keittiön kaapeista kahvat pois, koska Limppu oli kokoajan roikkumassa niissä ja veitset meillä on tiskikaapin ihan ylimmällä hyllyllä, jonne Limppu ei pääsisi edes tuolin kanssa. Ihmiset monesti ihan kauhistelevat kun Limppu saattaa kiipeillä ja pomppia joka paikassa, eikä me oikeastaan puututa siihen, ainoastaan siihen, että meillä on sääntönä, ettei sohvalla ja sängyillä pompita, ettei sieltä tule alas naamalleen. Sanomattakin selvää, että kyllähän hän pomppii kun silmä välttää. Limppu on kovin uhkarohkea, mutta omaa hyvän tasapainon ja on ketterä, joten pahempia juttua ei ole sattunut onneksi. Mun mielestä lapsi ei opi olemaan varovainen ja opi hyvää tasapainoa jos ei anna tehdä ja mennä.

Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista?
-Nappaan lapsen kainaloon, laitan kärryihin ja jatkan matkaa. Jos lapsi on jo niin hysteerisen raivon partaalla että makaa maassa ja raivoaa niin on aivan turha edes yrittää keskustella tapahtuneesta ennenkuin hän on rauhoittunut. En välitä ollenkaan muiden ihmisten katseista eikä mua haittaa vaikka lapsi huutais ihan täysii koko kauppareissun ajan. Jos tapaan tällaisia vanhempia kaupassa, olen heistä ihan älyttömän ylpeä ja toivon että osaan sen viestittää heille katsella tai muulla. Se vaatii rohkeutta, kärsivällisyyttä ja voimia.

Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? (Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)

-Me syödään herkkuja ihan luvattoman paljon, siis lähinnä minä ja Nicce. Limppu saa aina toisinaan jonkun pienen lakupatukan tai suklaamunan, mutten halua kieltää herkkuja kokonaan, ettei se mene sihen, että kun on vähän vanhempi ja saa vaikka viikkorahaa niin ne kaikki rahat menee herkkuihin, vaan opetan, että ei tarvi olla mitään tiettyä päivää tai juhlahetkeä saadakseen jonkun herkun, niin siitä herkusta ei tule sellainen juttu mitä odottaa ihan hulluna koko viikon. Limua Limppu ei juo ja mehua saa toisinaan mutta aika harvoin. Pääsääntöisesti hän juo maitoa ja vettä. Koitan tehdä useasti viikolla ihan perus kotiuokaa, keittoja, pastoja yms, mutta toisinaan turvadutaan eineksiin, ei siis Limpulle mitään mikropitsoja, vaan ihan näitä jauhelihaperunasoselaatikkoa, spaghettijauheliha vuokaa, makaronilaatikkoa yms.

Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.

-On. Ennen oli tiukemmat, siis silloin kun Limppu oli ihan pieni, puolivuotiaasta about kaksi vuotiaaksi meillä oli melkein minuuttiaikataulu, koska se teki arjesta helpompaa. Nykään meillä on aika vapaa aamupäivä, yleensä Limpulle ei maistu aamupala kovinkaan aikaisin tai jättää sen kokonaan välistä, lounas syödään 11-12 aikaan, sen jälkeen on heti päiväunet, meillä on nyt alkanut olla poikkeuspäiviä, jos herää aamulla myöhään tai ei vaikuta väsyneeltä niin ei tarvitse nukkua päiväunia. Välipalaa tarjoan aina kahden aikoihin, yleensä ei maistu ja lounas syödään 16.30-17. Jos on syönyt tuhdin välipalan niin iltaruoka saattaa mennä myöhäisemmäksi. Eli meillä on rytmit, mutta näissä on alettu mennä lapsentahtisesti. Yleensä viikonloppuisin on tarkempaa, koska ollaan koko perhe kotona. Ja ulkoillaan n. kaksi kertaa päivässä. Hyvät rytmit luo turvallisuuden tunnetta lapselle.
 
Mitä luulet ja toivot että lapsesi ajattelee aikuisena kasvatustavoistasi?
-Toivon hänen ajattelevan lämmöllä lapsuuttaan ja ajattelevan, että kasvatin hänet hyvin. Ainakin itse ajattelen äitini kasvattaneen minut hyvin, ja toivon, että pystyisin samaan miten oma äitini meidän neljän kanssa toimi ja kasvatti.

Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?

-Oon kopioinut vähän kaikkea, mutta hämmästelen vieläkin miten erilailla kasvatan omaani kuin miten oma äitini esim. on toiminut ja huomaan välillä kateutta siinä miten meidän äiti jaksoi olla niin älyttömän kärsivällinen ja antaa kaikkensa ja touhuta ja tehä ihan sata lasissa, ja itse en ole yhtä tarkka kaikkien asioiden kanssa ja välillä jopa aika laiska. Mutta ehkä vuodet opettaa ja kasvan paremmaksi vanhemmaksi joka päivä.
 
Ulkoiletteko päivittäin?
-Kyllä ulkoillaan.
 
Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?
-Ihan hävettävän paljon. Pyrin keksimään muuta tekemistä, mutta esim. päiväkodista tultuaan Limppu on henkisesti niin väsynyt päivän touhuista, ettei jaksa mitään syvällisempää kommunikaatiota meidän kanssa, tai keskittyä isoihin leikkeihin, niin katselee lemppariohjelmiaan tabletilla. Tabletti/puhelin on ollut nyt lähiaikoina meidän pelastus eri asioilla kun ollaan käyty ja Limppulla ei oo riittänyt kärsivällisyys, niin oma lemppariohjelma antaa pari minuuttua peliaikaa meille hoitaa ne pakolliset asiat. Oikeanlaiset piirretyt myös on auttaneet Limpun puheen kehityksessä ja tietynlaisia opetuksia, kuten toisten huomioimista ja auttamista.

Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.

-Näytän positiivia tunteita paljon, annan pusuja ja haleja ja innostun ja kannustan, nauran ja hymyilen. Koitan myös ostat näyttää ne negativisetkin tunteet oikein, kuten jos tekee jotain tuhmaa niin olen oikeasti todella tiukkana ja vihainen, niin, että lapsi tajuaa tehneensä virheen, mutta kuitenkin niin, että vaikka tekee virheen niin silti äiti eikä isä hylkää. Välillä mulla on kyllä aivan liian lyhyt pinna ja huudan helposti, mutta selvitetään aina jälkikäteen kaikki asiat, halataan ja sovitaan, ettei enää tehdä toiste samallailla. Mun ehdoton ei kuitekin on se, että lapsen edessä ei itketä, se tuo mun mielestä aivan aiheetonta turvattomuuden tunnetta jos vanhemmat itkee, koska lapsi ei tajua siitä mitään ja itku on voimakkain tunne.
Haastan kaikki äitibloggaajat tekemään tämän haasteen :)

1. maaliskuuta 2015

Liamin 3-vuotissyntymäpäivät

Eilen juhlittiin Limpun 3vee synttäreitä. Olin hyvissä ajoin miettinyt synttäreille teemaa ja päädyin Disneyn Lentskoihin, koska Limppu tykkää niistä kovin. Tilasin koristeet Juhlamaailma.fi nettikaupasta, josta muuten löytyy ihan älyttömän laaja valikoima erilaisia teemakoristeita kattauksesta herkkuihin ja lahjoista naamiaispukeutumiseen, joten jos on juhlat tiedosssa, kannattaa kurkata heidän nettisivujaan.
Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja toimitus nopeaa. Kun paketti vihdoin meille saapui, avattiin me se Limpun kanssa yhdessä. Limppu oli pitkään hiljaa, kääntyi katsomaan mua suoraan silmiin ja sanoin ''Kiitti äiti'' ja oli silminnähden onnellinen Lentsikat koristeistaan ja siitä lähtien synttäreitä onkin odotettu kuin kuuta nousevaa.

Tilasin Lentsikat-teemalla lautasia, servettejä, pillejä, mukeja, viirin, pöytäliinan, ilmapalloja ja kakkukuvan (loput koristeista on tigerista ja cittarista). Kakusta piti tulla tummanpunainen, koska kakkukuvassakin oli tummanpunaista. Ostin punaisen elintarvikevärin, ja muistelin lukeneeni jostain, että sitä väriä ei tarvita kuin ihan pieni liraus ja että siinä on paljon pigmenttiä. En tietenkään ajatellut, että merkeillä tai kerman määrällä voi olla mitään väliä, joten ostin yhden purkin elintarvikeväriä.... jonka sekoitin 1,5l kermaa... No ei siitä ihan tummanpunaista tullut, vaan pinkki! Limppu sai siis pinkin synttärikakun, mutta ei ollut moksiskaan mamin mokasta, haha! Ja kakku maistui vieraillekin. Tai sitten he kaikki vaan olivat kohteliaita ja sanoivat vaan. No, ainakaan kakkua ei jäänyt kuin ihan pienen pieni pala jäljelle.








Synttärit onnistuivat täydellisesti. Mun äiti ja hänen miesystävä tuli vähän aiemmin, ja hyvä niin koska nakitin heidät samantien hommiin. Olin ihan rättiväsynyt ennenkuin kerkesin edes alkaa tekemään mitään, joten äiti hoiti kattaukset, kahvin keittämiset ynnämuut ja äidin miesystävä teki Nicen kanssa coktailtikut. Tarjolla oli kaikenkaikkiaan kakkua, keksejä, popparia, jauhelijapastejoita, korvapuusteja, coktailtikkuja ja sipsiä ja melkein kaikki meni, mikä oli superhyvä, ettei jäänyt kaappeihin moneksi viikoksi herkut pyörimään nyt kun mun pitää ihan kunnolla tarkkailla tätä syömistäni. 

Melkein kaikki kutsutut vieraat pääsivät, parin kanssa sovittiin, että nähdään toisena päivänä, niin pääsee/pääsi lapsetkin rauhassa leikkimään, nyt siitä ei olisi tullut yhtään mitään, meidän aikuisvieraat kyllä hoitivat Limpun viihdyttämisen ja riehuttamisen mallikkaasti. Ja Limppu oli onneissaan. Illalla kyseli vieraiden perään ja ajatteli heidän olevan piilossa ja lähti etsimään vaikka kerroin, että vieraat lähti omiin koteihinsa. Ihana pieni!














Limppu sai ihan älyttömän määrän upeita lahjoja! Kuvissa näkyy osa, ja niiden lisäksi Limppu sai mm. rahaa, leikkikaivurin, Lentsikat-figuureja ja Lentsikat muistipelin ja pari kirjaa. Ensi viikolla onneksi pitäisi tulla meidän uusi lelukori, johon toivottavasti mahtuu suurin osa Limpun isoista leluista, niin saa olkkariakin vähän siistimmän näköiseksi, eikä se oli täynnä autoja, rekkoja, lentsikoita ja merirosvolaivoja pehmoleluista puhumattakaan!

Kiitos vielä kaikille vieraille kun teitte meidän Limpun 3vee päivästä ikimuistoisen ja kiitos Juhlamaailmalle koristeista :)
Yhteistyössä