30. huhtikuuta 2015

Rafael 7vk & Apua vyöhyketerapiasta

Tiistaina tuli taas viikkoja täyteen, nimittäin 7 viikkoa Rafaelin syntymästä. Ollaan käyty nyt kaks kertaa vyöhyketerapiassa ja huomaan kyllä selkeetä eroa Rafaelin käytöksessä. Joinain päivinä mahakivut on todella pahat, ja "kipukohtaukset", joiksi oon alkanut kutsua niitä, kun ne on ihan selkeitä kohtauksia, ajoittuvat tätä nykyä myöhään illalle. Mutta yleisvointi on parempi, hän on tyytyväisempi, eikä rutise useinkaan enää turhasta ja nykyään osataan jo erottaa milloin itkee nälkää, milloin väsymystä ja milloin sattuu vatsaan. Tiedän jo itkusta milloin ruuan jälkeen tulee kaikki ulos, jos pistää makaamaan vaakatasoon.

Meillä on vielä ainakin yksi terapiakerta ensi viikolle ja tähän menneessä jokaisen kerran jälkeen on helpottanut entisestään, niin odotan jo seuraavaa kertaa innolla. Suosittelen oikeasti ihan kaikille vyöhyketerapiaa, ja meidänkin olisi pitänyt aloittaa se paljon aiemmin, niin elämä olisi ollut mukavempaa jo aiemmin. Vauvan itkuisuudella on niin iso merkitys koko perheen hyvinvointiin. Itselle tulee niin onneton ja avuton olo, kun ei pysty auttamaan toista ja huomaa, että toista selvästi sattuu. Kun kuuntelee epätyytyväistä itkua ja rutinaa melkein vuorokauden ympäri, alkaa tuntea samaa epätyyväisyyttä ja onnettomuutta mitä vauva.
 Saatiin sairaalalta meidän lähete takaisin. Eli näillä näkymin ei päästäkään tutkimuksiin lastenpolille. On meillä onneks lääkäriaika sille samalle lääkärille, joka lähetteen pisti eteenpäin, että katsotaan mitä apuja saataisiin. Maitoa ei olla vieläkään vaihdettu, koska oireet, jotka olisivat viitaneet siihen, että maidossa on vika (ihottuma, "vääränlainen" kakka, joka ruokailun jälkeinen oksentaminen) on hävinneet. Nyt ainoastaan kipristelee vatsaansa just myöhään illalla, juuri ennen nukkumaanmenoa ja oksentaa ehkä kerran kahdessa päivässä. Ja siis puhun oksentamisesta, joka tarkoittaa, että se kaikki maito tulee kaaressa ulos, joka on siis vähentynyt, mutta pulauttelee edelleeen joka ruuan jälkeen vähän maitoa.

Onneksi vauva kasvaa ja sitä myötä oireet ja elämä helpoittuu kokoajan enemmän. 

29. huhtikuuta 2015

Kun me sanoimme tahdon


10.4 me sanoimme tahdon.

Mulla oli luonnoksissa pitkään lojumassa postaus ''Kun me sanomme tahdon'', eli siis postaus siitä minkälaiset häät haluan (haluamme). Siinä on syynsä miksi en saanut koskaan kirjoitettua postausta, en vaan tosiaan tiennyt millaiset häät haluan.
 Teininä vannoin, etten ikinä mene naimsiin. Turhaa. Kuka tarvii paperilappusen ja sormuksen todistamaan rakkauttaan?
Myöhemmin mun mieleni muuttui niin, että päätin jos joskus menen naimisiin tahdon oikein isot prinsessahäät. Suunnittelin jo, että menisimme Porvoon tuomiokirkossa naimisiin, luonnollisesti kun tämä on kotikaupunkin ja onhan minut konfirmoitukin siinä kirkossa. Hääjuhlat viettäisimme jossakin meren äärellä, kauniissa ympäristössä, ja juhlapaikka olisi koristeltu viimeisen päälle. Häitä juhlittaisiin joko kesällä, niin, että olisi oikein lämmin tai syksyn väriloisteessa. Paikalla olisi paljon vieraita, kaikki kissan koiran kaiman kaverit. Häämekkona minulla olisi oikein upea, näyttävä prinsessamekko. Hiukset puoliksi auki (ja ne olisivat pitkät) ja huntu sekä kaunis siro tiara.

Mitä enemmän mietin häitä, tulin siihen tulokseen, että isot häät eivät ole meitä varten. Ei yhtään meidän näköiset ja meillä olisi vain epämukava olo koko toimituksen ajan. Vihaan, anteeksi, pelkään olla esillä. Saan miltein paniikkikohtauksen kun edes joudun esitellä itseni isolle porukalle, pitämään puheita tai esitelmiä. Vihaan olla huomion keskipisteenä ja sitä kun kaikki katsoo. Isot häät ei siis missään nimessä olisi ollut meidän juttumme. Nicce ei myöskään pidä kovinkaan virallisista jutuista.

Päätimme mennä 10.4 naimisiin maistraatissa. Todistajina meillä oli mun siskoni ja äiti. Paikalla oli myös Liam ja notaari(ko se on joka vihkii?). Tilaisuus oli hyvinkin nopeasti ohi ja sen jälkeen oli niin onnellinen ja helpottunut olo. Tuntui siltä kuin näin sen olisi aina pitänyt olla. Mulle tuli yhtäkkiä niin varma tunne meistä, ei siis sillä, että aiemmin olisi ollut epävarma tunne, en vain ajatellut ollenkaan sitä, mutta vihkimisen jälkeen mulle tuli tunne, että We're here for the long run. Yhteisiä vuosiahan meille tulee kesäkuun 18 päivä jo 10.
 Halusimme kuitenkin juhlistaa avioliittoamme läheistemme kesken, ja keksin, että mikä sen parempi ylläys olisikaan kun ristiäisissä pappi ilmoittaisi meidän menneen naimisiin ja saisimme vielä kirkollisen siunauksen avioliitollemme.

Ristiäisissä kaikkien ilmeet oivat näkemisen arvoiset. Kukaan, ei siis niin kukaan osannut arvata mitään tällaista. Musta se on vähän hassua, että kaikille tuli asia niin yllärinä, koska ollaan kuitenkin oltu jo niin pitkään yhdessä, mutta ehkä kukaan ei osannut olettaa meistä, että me menisimme naimisiin, tai vähintään sitten niin, että olismme pitäneet ne isot prinsessahäät.

Mikä sitten on muuttunut siitä kun ajattelin avioliiton olevan turha ja miksi kukaan tarvisi paperilappusta ja sormusta todistamaan mitään? No eihän kukaan tarvitsekaan, mutta mulle avioliitto ensisijaisesti heti sen rakkausosio jälkeen tarkoittaa yhteenkuuluvuutta. Tunnen meidän perheen, meidät Nicen kanssa miehenä ja naisena yhdeksi. Minä kuulun hänelle ja hän minulle.

And we have gone through good and bad times.
But your unconditional love was always on my mind.
You've been there from the start for me.
And your love's always been true as can be.
I give my heart to you.
I give my heart, cause nothing can compare in this world to you.

27. huhtikuuta 2015

Rafaelin ristiäiset





Eilen meidän rakas pieni ruttu sai nimen. Juhlat pidettiin meillä kotona ja paikalla oli kaikista läheisimmät ja tärkeimmät ihmiset. Ne jotka ovat läsnä meidän arjessa, tukevat omalla tavallaan jokainen. Tunnelma juhlissa oli ihana ja rento, ja juhlat olivat meidän näköiset.

Ruttu sai siis nimekseen Rafael Amos Benjamin. Mitään erikoista tarinaa nimen takaa ei löydy, pidimme vaan kovasti juuri näistä nimistä. Joku voi ihmetellä miksi annan lapsilleni niin erikoisia nimiä ja mietttii miksi täytyy olla niin erillainen. Mun oma nimeni on yks Suomen suostummista, mutta mun onnekseni mun luokalla kouluissa ei oo ikinä ollut mun lisäkseni Lauroja enempää, mutta jo pelkästään yhdessä pienessä mammaryhmässä oli meitä Lauroja kolme. Halusin lapsilleni nimet, jotka ovat ehkä vähän harvinaisemmat ja meille tärkeää oli, että emme tunne muita samannmisiä, koska nimi on niin iso osa ihmisen persoonaa, että ne tuntuvat varatuilta, vaikkei kukaan olisi estänyt meitä ristimästä lapsiamme vaikka mun veljien mukaan. Lisäksi lapsemme ovat kaksikelisiä, siks täysin perinteinen suomalainen nimi ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta, ja pidämme enemmän ulkomaalaisista nimistä, esim. mun mielestä Sven on paljon kivempi nimi kuin vaikka Pekka, tai Väinö, tai Olavi :D Enkä siis tarkoita, että perinteisissä Suomalaissa nimissä olisi mitään vikaa, ne vaan ei sovi meidän lapsille ja perheelle, mutta jollekin sopii.

Rafaelille tuli kaksi kummia, mun sisko ja mun veljen avovaimo. Just täydellinen parivaljakko meidän pienelle peikkopojalle.

Ristiäisten yhteydessä saimme myös avoliitollemme kirkollisen siunauksen! Menimme naimisiin maistraatissa jo 10.4, mutta pidimme asian salassa ja yllätimme kaikki ristiäisissä ja kilisteltiin sitten sen kunniaksi myös!

Ristiäiset & Avioliiton siunaus onnistuivat ihanasti! Jäi niin hyvä fiilis koko päivästä ja oon niin onnellinen näistä ihmsistä meidän ympärillä.

25. huhtikuuta 2015

#OOTD & jälkitarkastus

Eilen oltiin mun äidin kanssa kaupungilla hakemassa kaikki viimeiset tarvikkeet ristiäisiin ja aamulla mulla oli jälkitarkastus. Mun aivot on nykyään niin hattaraa,  että olin merkannut mun kalenteriin väärälle päivälle jälkitarkastuksen, ja neuvolatäti laitteli mulle viestiä torstaina, että unohtuikos jotain. No sain toiselle neuvolatädille ajan perjantaille ja pääsin tarkastukseen. Hyvä niin, koska mun hemoglobiini oli 117, mikä on tosi alhainen. En osaa sanoa yhtään miksi se on niin alhainen, johtuu ehkä siitä etten muista syödä tai jostain muusta. Sitä nyt kuitenki seuraillaan ja mitataan kuukauden päästä uudestaan ja jollei se ole noussut niin ilmeisesti saan jonkun rautakuurin. Lääkärin luona sitten selvisi, että mulla on kohtutulehdus. Lääkäri ihmetteli miten mulla ei oo kovempia kipuja, ja mä itse ajattelin, että pienet kivut kuuluu toipumiseen, mutta kuulemma kuuteen viikkoon mennessä ei kipuja pitäisi enää olla. Sain kaksi antibioottia, eli syön kuusi tablettia päivässä. Kohtutulehdukseen pitää olla ilmeisesti aika kovat lääkkeet, koska lääkäri sanoi, että jos yhtään tulee kipuja enemmän tai kuume nousee niin samantien päivystykseen ja pääsen antibioptti tippaan. Toisessa antibiootissa on antabus vaikutus, joten en voi juoda yhtään alkoholia. Harmi sinäänsä koska ostin ristiäisiin skumppaa :D hahah

Tänään siis Ruttu saa nimen! Vielä on tekemättä kakku ja mun täytyy laittaa itteni valmiiks. Onneks siivottiin jo eilen niin tälle päivälle ei jäänyt niin paljon tehtävää.

Joko ootte arvannut minkä nimen meidän pieni saa? :)

23. huhtikuuta 2015

Keittiön muutos Dc-fixillä

Tiesin jo meidän muuttaessa uuteeen asuntoon, että keittiön tasot on laitettava uusiksi. Mihinkää isoon keittiöremppaan meillä ei ole rahaa, saatika halua edes laittaa rahaa vuokra-asuntoon, joten Dc-fix on aivan täydellinen ratkaisu meille. Näitä muoveja löytyy vaikka minkälaista eri kuosia ja jotkut pistää ihan överiksi näiden kanssa tuunaillessa ja oon törmännyt jos jonkinmoiseen muokkaukseen, mm. seeprakuvioinen sänky ja kirkkaanpunainen keittiö. Mulle itselleni (ja vähän myös Nicellekin) tärkeintä on, että pysytellään ''luonnollisen näköisessä''. En halua, että meidän keittiön tasoista paistaa se, että ne on päällystetty muovilla, ja mun mielestä nää puukuvioidut ei annakkaan sellaista muovimaista efektiä.

Ootteko te jo kokeilleet Dc-fixiä?





22. huhtikuuta 2015

Vauva 6vk & Arvaa vauvan nimi

Eilen vauva täytti 6 viikkoa. Koko päivä meni ihan mönkään, koska heräsin siihen tunteeseen, että vatsatauti on iskenyt muhun. Jäin vuoteenomaksi melkein koko päiväksi. Suunnitelmissa oli käydä aamusta yhdessä IKEAssa ostamassa pari puuttuvaa juttua täältä kotoa, mutta jouduin valitettaasti skippaamaan sen reissun. Onneksi Nicce lähti sinne, ja vielä ihan ensimmäistä kertaa ja yksin. Ostoslistalla tosin oli vaan yksi kallax-hylly ja matto olohuoneeseen. Laitoin vielä Nicelle kuvakaappaukset tuotteiden sijainneista, mutta mun puhelin meni jotenkin jumiin, niin että olin vahingossa lähettänyt kallax-hyllyn väärän koodin ja mukaan lähti vihreä hylly valkoisen sijaan. Onneksi se ei haitannut, koska laitettiin vihreä hylly Limpun huoneeseen ja Limppu oli siitä kovin innoissaan.

Meillä oli myös IKEAreissun lisäksi varattuna ilta kuudeksi aika vauvan vyöhyketerapiaan ja jouduin jättämään myös sen väliin. Nicce lähti sitten vauvan kanssa kaksin ja löysi hyvin perille. Kyselin kauheesti mitä siellä oltiin tehty, koska mulla ei ollut harmainta aavistusta mitä vyöhyketerapia on. Luulin, että terapeutti (sanotaanko niitä terapeuteiksi vai onko niillä jonkin muu ammattinimike?) hieroo vauvaa mahasta, koska selvästi kipu on mahassa, mutta en sijaan hän paineli vauvan jalkapohjia ja löysi sitä kautta syyn vauvan kipuiluun. Hän oli sitä mieltä, että vauvalla ei ole suolisto ja refluksialue tarpeeksi kehittyneet, siksi vauva huutaa ja on itkuinen. Tätähän neuvolatätikin veikkaili. Jo heti kun Nicce ja vauva tulivat kotiin, vauva nukkui putkeen kaksi ja puoli tuntia, mikä ei ole normaalia meille. Yö taas meni vähän useammin heräillen, mutta tänään päivällä vauva on ollut rauhallinen. Ollut hereillä ja ollut tyytyväinen. Ollaan kaikki oltu ihan ihmeissämme ja ajattelin vaan kuvittelevani koko jutun, mutta mun sisko ja äiti huomasi kyllä vauvassa myös muutoksen. Saatiin varattua seuraava aika jo ens viikon maanantaille, enkä malttais millään odottaa. En tiedä (vaikka oon kovasti koittanu googlailla) että onko refluksitautiin mitään lääkettä, vai onko periaatteessa vyöhyketerapia parhain lääke siihen. Ei olla vielä vaihdettu maitoa, vaikka meillä onkin resepi erikoiskorvikkeeseen, mutten uskalla vielä kokeilla sitä, koska tää Tuuti mikä meillä on nyt käytössä on ihan hyvä, ja ajattelin hakea maidonsakeuttajaa jos sillä saataisiin oksentelut loppumaan.
 Perjantaina mulla on jälkitarkastus ja vauvakin tulee mukaan, niin kyselen vähän neuvolatädiltä enemmän mitä kannattaisi tehdä.


Lauantaina on vihdoin ristiäiset ja nyt saatte arvata vauvan nimeä! 
Vauva saa siis kolme nimeä sukunimen lisäksi. Vauvan nimi ei ole yhtä lyhyt mitä Liamin ja on suositumpi nimi Suomessa mitä Liamin nimi on. Vauvan nimi EI ala L kirjaimella. Tuossa onkin jo vihjettä tarpeeksi ;) Nimen oikein arvannut saa hyvän mielen, hahaha :D

<3: Laura

19. huhtikuuta 2015

Mama tuulettumassa & lapsi sairastaa

Perjantaina mä pääsin ensimmäistä kertaa vauvan syntymän jälkeen tuulettumaan. Aamulla lähdin mun kaverin kanssa meidän luokan päättäreihin. Mähän siis siirryin toiselle luokalle viime syksynä, koska tämä luokka suuntautu vanhuksiin ja mä halusin erikoistua lapsiin ja nuoriin. Osa heistä valmistui nyt huhtikuussa ja osa jatkaa vielä heinäkuulle. Mä olisin valmistunut myös nyt jos olisin jatkanut heidän kanssaan samalla luokalla, ja jos meille ei olisi tullut vauvaa.

Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa näkemään kavereita ja tuttuja. Päättäreiden jälkeen mentiin iltapäiväksi Seidin luokse ja neljältä tultiin Ingan kanssa meille. Nicce oli lasten kanssa yksin ja mua vähän huoletti, että miten ne pärjää, mutta hyvin niillä oli mennyt. Syötiin meillä ruoka ja kuuden aikaan lähdettiin keskustaan ja tavattin siellä Seidi. Mentiin parille baariin ja olin kotona jo puoli yhdeltätoista.


 Seuraava yö olikin sitten ihan katastrofi. Vauva oli vähän rauhaton, joten valvoin puoli yötä hänen kanssaan ja kun sain unen päästä kiinni, heräsin itkuun, joka kuului vessasta. Menin katsomaan ja siellä oli Limppu, joka itki ihan hysteerisesti ja koko vessa on täynnä oksennusta. Laitoin Limpun suihkuun ja pesin vessan. Annoin Limpun tulla meidän sänkyyn nukkumaan, koska oli niin peloissaan. Ja taas heti kun olin saanut unen päästä kiinni, oksentaa Limppu meidän sänkyyn. Siinä vaiheessa herätin Nicen ja kello olikin jo kuusi, joten herättiin kaikki.

Eilen Limppu oksensi vielä puoleen päivään saakka, jonkan jälkeen sille nousi kuume ja nukkuikin koko loppupäivän. Koitin saada Limppua juomaan ja syömään jotain, ja alas taisi mennä kaksi lasillista vettä, pari sipsiä ja pari lusikallista jätskiä.

Yö meni hyvin, mutta tänään on ollut taas kipeä. Tänään suostui syömään yhden nakinpalasen ja ollaan vaan kateltu leffaa ja oltu kylvyssä. Meillä on onneks tommosta omenan makuista suolavesiliuosta, joka on tarkoitettu juuri siihen jos mikään ei pysy sisällä ja ihminen alkaa kuivumaan. Limpun yleisvointi on kuitenkin tänään ollut parempi, eikä oo nukkunut mitään ylimääräistä, mutta ollu kuitenkin väsynyt. Toivon, että tää jää vaan Limppuun ja varsinkin vauva säästyisi tältä. Meillä on ens viikolla vauvan ristiäiset ja ensi viikko on muutenkin aika täynnä kaikenlaista, niin ei olisi yhtään varaa sairastua.


Otettiin vauvalle vaunuihin käyttöön rasasosa ja laitettiin vaunukoppa pois. Mietin pitkään, että onkohan ihan ok laittaa noin pienelle vauvalle vaan ratasosa käyttöön, mutta olihan meillä Limpullakin sellaiset kuomurattaat, joissa oli pehmeä kantokassi. Nyt meillä ei ole kantokassia, vaan pelkästään makuupussi. Otettiin tuo käyttöön siksi, koska vauva vihaa olla vaunuissa, ja nukkuu niissä van rajallisen ajan ennenkuin alkaa huutamaan. Vauva ei tykää olla yhtään vaakatasossa, joten jos on pakko niin pystytään nostamaan tuo siihen keskitasolle, niin kauppareissut ja lenkit sujuisivt ehkä hiukan paremmin. Onko teistä kukaan ottanut kuukauden ikäiselle vauvalle ratasosan käyttöön?

Haluuteko muuten arvuutella vauvan nimeä? Voisin myöhemmin ensi viikolla tehdä postauksen missä kerron pari vihjettä ;)

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

16. huhtikuuta 2015

Vauva 5vk + Neuvolakuulumiset



Vauva täytti tiistaina jo 5 viikkoa! Eilen meillä oli neuvola pitkästä aikaan. Mua hirvittää miten neuvolakäyntejä on karsittu, koska kun vertasin Limpun neuvolakorttiin, oltiin me käyty neuvolassa kolme kertaa ennen kuukauden ikää, nyt me ollaan käyty vaan vauvan ollessa yhden viikon ikäinen ja nyt viiden viikon ikäisenä.

Maanantaina soittelin terveyskeskukseen, koska vauvan oksentelut on lisääntyneet. Sieltä varattiin aika kuukauden päähän ja neuvottiin, että neuvolassa aletaan ottamaan painokontrolleja ja mennään normaalisti keskiviikon lääkärineuvolaan. Eilen neuvolassa sitten punnittiin ja mitattiin pituus ja meidän pieni Ruttu onkin oksenteluista huolimatta kerännyt itsellen viime neuvolasta painoa 1200g ja 6cm pituutta. Tämä oli huojentava uutinen, että paino on noussut silti vaikka vauva oksentaakin. Lääkäri tarkisti vielä vauvan ja kertoi, että Ruttu on jo todella jäntevä ja seuraa katseellaan todella hyvin ikäisekseen. Vauva voi muuten hyvin ja on kasvanut hienosti, mutta on itkuinen, vatsaan sattuu ja oksentelee, joten saatiin lähete lastenpolille. Musta on niin ihanaa, että meidän huoli otettiin tosissaan ja vauva pääsee tutkimuksiin ja saa toivottavasti jotain apua. Saatiin myös resepti erikoiskorvikkeeseen, mutta parin päivän ajan vatsakivut on olleet huomattavasti pienemmät, niin jatketaan vielä ainakin hetki Tuuti-korvikkeella, mikä on ollut tähän menneessä parhain Nanista ja Tuttelista. Oksentamiseen ei kuitenkaan olla saatu vielä helpoitusta, ja se onkin aikamoinen taitolaji, että säilyisi päivässä täysin puhtailla vaatteilla. Meillä taitaakin haista täällä kotona aika hyvin vauvan puklu.

Vauva väläytti eilen ekat hymynsä mummille ja tänään Limpulle. Me ollaan Nicen kanssa varmaan niin vakavia ja tylsiä tyyppejä (noooot) ettei meille voi näyttää hymyjä. Vauva on alkanut tässä ihan parissa päivässä olemaan tyytyväisempi ja iltaitkut ei kestä enää yhtä kauan mitä ennen ja yöt hän on alkanut nukkuman mun vieressä, eikä enää sylissä mitä tähän menneessä jokainen yö.

Nyt vaan odotellaan aikaa sairaalalta, toivotaan että se tulis nopeesti ja tänään varaan ajan myös vyöhyketerapiaan. Kokeillaan jos siitä olisi apua, kun neuvolatäti sitä niin kovin kehui.  

Onko teillä kokemusta vyöhyketerapiasta ja onko siitä ollut apua?

14. huhtikuuta 2015

Minä olen oikea nainen

Ihana Iina laittoi alulle haasteen, #oikeanainen ja halusin tottakai ottaa osaa näin mahtavaan haasteeseen, varsinkin nyt mediassa pyörineen maisatorppailujen jälkeen.

Mikälainen on oikea nainen?

Naisia yritetään laittaa jatkuvasti varsinkin median kautta tietynlaiseen muottiin. Naisen pitää olla pitkä, kurvikas, isot tissit. Koko kropan täytyy olla sopusuhtainen. Mutta kuka on määritämään mikä on oikea nainen? Joku pitää keltaisesta, toinen pinkistä, niin miten ihmeessä kukaan voi sanoa minkälaiselta naisen kuuluu näyttää? Ei facebookin feedeni täyty koskaan hömppäartikkeleista millainen on täydellinen mies, miltä täydellinen mies näyttää, mutta kyllä vaan iltapäivälehdet takoo rahaa sillä miltä naisen kuuluisi näyttää.

Mulla itselläni ei varsinaisesti ole mitään tarinaa, mua on haukuttu tosin lihavaksi moneen otteeseen vanhojen ystävieni toimesta, siitä johtuen nään itseni aivan vääristyneenä, olen itselleni aina liian väärä, tai muille liian väärä, tai ajattelen edelleen kaikkien ajattelevan minun olevan vääränlainen, liian lihava, riipparit, selluliittia, muodoton peppu, liian pieni pää, liian iso nenä, jenkkikiset ja lista on loputon. Mutta kuka on määrittämään oikeasti miltä naisen kuuluu näyttää? Joku pitää lihaksikkaista rungoista, joku solakasta, joku kurvikkaasta ja kaikki ne, he, me olemme oikeita naisia kokoon ja ulkonäköön katsomatta!

Tässä olen minä, oikea nainen! 


 Laittakaa haaste kiertoon ja kertokaa tarinanne ja ottakaa kuva itsestänne, oikeasta naisesta!

11. huhtikuuta 2015

Uusi koti

Nyt on muutettu! Tavarat etsivät vielä paikkojaan, mutta ollaan me ahkerasti purettu tavaroita. Tää koti on aivan unelma! Pihapiiri ihana ja oma terassi mahtava. Limppu rakastaa omaa huonettaan ja täällä on niin paljon enemmän tilaa mitä vanhassa kodissa. Ehdottomasti parhaimpina juttuina myös kaksi vessaa, joista toinen on kylpyhuone/Wc. 
 Seuraavaksi meidän täytyy suunnata sisustuskaupoille ja ostoslistalta löytyy uusi sohvapöytä, olohuoneen matto, parit verhot ja sälekaihtimet ainakin. Parin viikon päästä meillä onkin jo ristiäiset, joten toivottavasti ollaan siihen menneessä saatu tämä näyttämään kodilta.

Tänään me oltiin mun äidin kanssa siivoomassa vanhalla asunnolla, ja voi huhhuh! Neljä tuntia siinä meni ja keittiön kaappien alta paljastui mahdollinen kosteusvaurio. Jostain seinien sisältä oli valunut vettä kaapien alle, eikä tiedetä yhtään kauan siellä on vuotanut, joten onneksi saatiin uusi asunto ja vanha toivottavasti pääsee remppaan, ettei pahempaa vahinkoa kerkeä sattumaan.

Nyt mun täytyy jatkaa tavaroiden purkamista, ja kuvia tulee pian! :)

7. huhtikuuta 2015

Today I'm 4 weeks old

Rakas on tänään 4 viikkoa vanha. Kasvanut ihan huimasti taas lisää, seurailee katsellaan joka pävä enemmän ja viihtyy hereilläkin pidempiä aikoja. Rakastaa nukkua masun päällä ja onkin aikamoinen sylivauva. Vielä yhtäkään yötä ei olla nukuttu omassa sängyssä, ja kohta aloitetaan sen treenaaminen päiväunien muodossa. 
Maitoa on vaihdettu pariin otteeseen, kun näyttää siltä ettei kaikki maidot sovi meidän vauvan masulle. Yöt alkaa helpottamaan kokojan enemmän, enää ei huudeta montaa tuntia, vaan syödään, vaihdetaan vaippaa ja röyhtäytetään ja käydään takaisin nukkumaan.

Se on ihan käsittämätöntä miten nopeasti aika menee varsinkin toisen lapsen kanssa! Perjantaina vauva on tasan kuukauden jo! Kaikki uudet taidot tulee ihan yllärinä, eikä niitä osaa samallailla odottaa kärsimättömänä mitä esikoisen aikaan! Onko muilla sama fiilis?
Vauva on luonteeltaan vähän tempperamenttinen, osaa äännähdellä käskyttävään sävyyn, eikä viihdy kovinkaan pitkään makoillen niin ettei hänelle kokoajan juttele. Onneksi meillä on Ponyo-kisu joka rakasti jo Limppuakin vauvasta saakka, ja sama on tämän vauvankin kanssa. Ponyo puskee ja istuu tai makoilee vierellä, viihdyttää vauvaa ja ensimmäiset kunnon ääntelyt sai aikaan Ponyon läsnäolo. Ihana kisu ja ihana vauva!



Tämä tarkoittaa vain yhtä asiaa...




Me muutetaan.

En halunnut kertoa vielä täällä blogissa asiasta, ennen kuin olin asiasta täysin varma. Tänään kuitenkin soittelin asunnovälitystoimistolle ja asia varmistui, että torstaina päästään muuttamaan ja huomenna allekirjoitetaan vuokrasopparit! Mun on tehny mieli hihkua ja kiljua kokoajan! Käytiin perjantaina katsomassa asuntoa ja se on aivan täydellinen. Nyt meillä on tiedossa ahkeraa pakkausta ja tavaroiden läpikäymistä. Onneks kävin jo suurimman osan tavaroista läpi ennen vauvan syntymää ja heitin kaiken turhan tavaran pois, mutta tiedän, että aina löytyy jotain lisää poisheitettävää.

Blogissa siis nähdään varmasti paljon sisustusaiheisia postauksia ja muuttohehkutusta! Sanoinko jo että oon ihan superinnoissani!

4. huhtikuuta 2015

Pääsiäinen

Eilen oli pitkäperjantai ja se tosiaan tuntui ihan älyttömän pitkältä päivältä. Lähdettiin jo aamusta liikkeelle ja mentiin mun äidin luokse kylään, tai vietiin lapset sinne hetkeks hoitoon kun meillä oli pikainen meno Nicen kanssa. Limpun päiväunien jälkeen tultiin kotiin ja päästiin etsimään pääsiäismunia. Limppu oli luonnollisesti ihan superiloinen kun sai etsiä suklaamunia ja niiden sisältä paljastuvista leluista. Ihanaa että päästiin edes jollain lailla viettämään pääsiäistä, siis jotain normaalista arjesta poikkeavaa. Mulla tosin on kauheen malttamaton olo kun ensi viikolla tapahtuu niin kivoja juttuja, että haluaisin jo näää pyhät alta pois. Mutta ehkä tekee ihan hyvää hengähtää ja päästä viettämään aikaa perheen kanssa yhdessä rauhassa. 

Muuten ei olla tehty oikeestaan mitään erikoista, katseltu viaplaysta elokuvia, disneyn klassikoita ja ulkoiltu, Limppu on päässy pyöräilemään. Ollaan myös nukuttu hyvin koska ollaan vuoroteltu öitä ja päästy nukkumaan vuorotellen pitkään aamuisin, se auttaa kummasti jaksamaan.

Tänään me mennään pääsiäislounaalle mun äidin luo, huomenna kahville vaarin kanssa ja maanantaina mennään kylään mun mummolle, joka näkee vauvan ekaa kertaa.

Ihanaa lauantaita kaikille <3

3. huhtikuuta 2015

April

Huhtikuu on polkaistu käyntiin ihanilla uutisilla ja uusilla jutuilla! Ihan kaikkea en vielä voi/halua paljastaa, mutta keskiviikkona 1.4 aprillipäivänä me mentiin kihloihin! Moni luuli uutista facebookissa aprillipilaksi, hahaha, mutta olivat onnellisia meidän puolesta, että näin ei kuitenkaan ollut vaan uutinen oli totistinta totta. Kesällähän meillä tulee jo 10 vuotta siitä kun ensi kertaa alettiin seurustelemaan. Ollaan kyllä kuljettu pitkä matka yhdessä, eikä silloin 14 vuotiaana olisi voinut kuvitella, että vielä joku päivä tässä pisteessä ollaan kahden lapsen vanhempina, kihloissa. En voisi olla onnellisempi.

Huhtikuu on myös alkanut kovin huonoissa sääolosuhteissa. Alkuviikosta (mikä tosin oli vielä maaliskuuta) saatiin aivan järkyttävä takatalvi tänne meille. Tänne satoi ainakin 10cm lunta maahan ja täällä sitä kahlattiin menemään vaunujen kanssa pitkin kinoksia. En voisi muuten olla tyytyväisempi meidän vaunuihin! Muilla vaunuilla me ei oltaisiin liikuttu näinä päivinä yhtään minnekkään täällä meilläpäin missä teitä ei ole auratttu eikä jokainen tie muutenkaan ole asfalttia. Oli ihan kamalaa kaivaa kaapista esiin talvikengät takaisin. Mä niin haluaisin jo että kevät alkaa kunnolla! Pääsee lenkkeilemään ja pukemaan kevyemmin päälle! Käyn muuten ostamassa uudet lenkkarit, niin motivaatiotakin tulee roimasti lisää. Oikeesti uusilla kengillä tai ei niin mulla on ihan kauhea hinku päästä jo vaunulenkeille! Mulla on ihan kauhee määrä energiaa mitä pitäis päästä purkamaan kunnolla, mutten viitti vielä alkaa tekemään mitään lihaskunto juttuja kotona, tai lähteä vielä ratsastamaan, koska synnytyksestä on tosiaan vasta vähän päälle 3 viikkoa, ja jälkitarkastukseen on vielä aikaa. En halua ottaa riskiä, että reväyttäisin joitakin lihaksia tai hidastaisin muuten palautumista mun malttamattomuudellani.

Nyt vietetään myös pääsiäistä! Limppu oli päiväkodissa askarrellut pääsiäis-aiheisia juttuja ja laittanut rairuohot kasvamaan, onneksi, koska täällä ilmoittautuu yksi laiska äiti joka ei laittanut ruohoja kasvamaan tänne meille kotiin, ehkä ensi vuonna sitten. Me ei muuten vietetä mitenkään erityisemmin pääsiäistä, paitsi että laitetaan Limppu munajahtiin! Ostettiin kauhee kasa dinosuklaamunia ja piilotetaan ne ja Limppu saa etsiä ne. 
 Kun mä olin pieni, tai nuorempi, niin meillä oli pitkään perinteenä että meidän isä tuo oven taakse suklaamunia ja karkkia ja "pääsiäispupu kävi tuomassa ne" ja se oli ihana piristys. Mun isä teki sitä vielä kun mä olin 20, hahaha! 

Lasten kanssa kaikki menee oikein mallikkaasti. Limpun mustasukkaisuus on lieventynyt melkein kokonaan pois ja hän piti pari päivää sitten vauvaa ekaa kertaa sylissä. En oo yhtään painostanut häntä ottamaan kontaktia vauvaan vaan haluan että se tulee hänen omasta tahdostaan ja sitten kun hän on itse valmis. Oon toki kannustanut vähän ja kysellyt että haluatko ottaa vauvan syliin ja sitten mun yllätykseksi hän halusi. Oli ne vaan niin söpöjä yhdessä. Limppu huolehtii myös että vauvalla on tutti tallessa ja onkin aika haka etsimään tutit jos ne on hävinnyt. Limppu myös ilmoittaa aina jos vauva itkee ja satun vaikka olla lämmittämässä maitoa juuri silloin niin "ÄITIII vauva ikkee!!". Ihana huolehtiva isoveli. Heistä tulee vielä niin hyvät kaverit ja uskon että heidän välilleen kasvaa hyvä ja luja sisaruussuhde, sitä ainakin toivon.
 Vauva on alkanut nukkumaan öitä paremmin. Mitä nyt pari päivää oli vähän enemmän vatsavaivoja, mutta muuten on ollut aika tyytyväinen vauva. Iltaa kohden tosin on rauhattomampi, enkä oikein osaa sanoa että tankkaako hän maitoa yötä varten, koska en ole kuullut että korvikevauvat tekisivät niin, mutta ihan siltä se vaikuttaisi. Ollaan saatu parina yönä kolmen tunnin välit syöttöihin mikä tuntuu aivan luksukselta! Ja kun vauvan saa takaisin nukkumaan on niin voittajafiilis! Vauva on myös alkanut juttelemaan, enkä muistanut ollenkaan kuinka söpöä se onkaan! Mun instassa on ihan pieni videoklippi missä hän ääntelee.

Haluan toivottaa kaikille ihanaa pääsiäistä! Ja ensi viikolla pääsen toivottavasti paljastamaan lisää näitä ihania uutisia, joista oon ihan pähkinöinä (ompas kamala sanonta)! Ihan kirjaimellisesti oon niin innoissani et kiljahtelen vähän väliä!

P.s koitan myös tsemppaa ton kameran kanssa, mutta ajattelin että nää puhelinkuvat on kuitenkin parempi kuin ei mitään.