12. syyskuuta 2015

Puolivuotias Rafael

Puoli vuotta sitte meidän kuopus syntyi. Miten tää puoli vuotta onkin mennyt näin nopeesti? En vaan jotekin voi uskoa.

Rafaelista on kasvanut oikea hurmuri! Hän hymyilee paljon, mutta on myös äärettömä herkkä kaveri. Hän rakastaa seurata isoveljensä puuhia ja sotkea toisen leikit. Rafael osaa istua, kontata ja nousee jo tukea vasten seisomaan. Hän osaa syödä kiinteitä ruokia ja syö viisi ateriaa päivässä. Rafael rakastaisi kiipeillä koirien päällä ja taputella kissoja. Hän heräilee vielä öisin ja on huono nukkumaan, herää herkästi unesta, ja nyt ollaan aloitettu unikoulu.

Rafael tykkää keinumisesta, mutta hiekkalaatikko on vielä sen verran jännä paikka, että siellä tulee itku. Meidän kuopus on kasvultaan nyt samaa kokoluokkaa mitä esikoinen vuoden iässä.

Hän on ottanut oman tärkeä pikkuveljen roolin meidän perheessä ja me rakastetaan häntä aivan älyttömän paljon!



10. syyskuuta 2015

Myday 9.9.2015

Oon viimeks keväällä tehny My dayn, eli olikin jo aika päivittää vähän tätä. 

Eilen herättiin 6.55, mikä on aika poikkeuksellisen myöhään meidän perheessä. Limppu lähti päiväkotiin, jonka jälkeen me Rafaelin kanssa syötiin aamupalat. Rafael sai persikka&banaani piltin ja mä söin tosi terveellisiä suklaamuroja (:D) maidon kanssa.

Aamupalan jälkeen laitettiin päivävaatteet päälle, laitettiin pesukone päälle ja leikittiin olkkarissa.










n. klo 9. Rafael meni nukkumaan ensimmäiset päiväunet sänkyynsä. Sillä välin mä kirjoittelin eilisen arvontapostauksen valmiiksi ja selailin puhelinta, katoin snäpit, instagramin ja facebookin.

Rafael nukkui noin tunnin ja herättyään jatkoi hetken leikkejä, konttaili pitkin kämppää, otti tyhjää limupulloa kiinni ja koitti käydä vessassa tyhjentämässä vaipparoskista.



Yhdentoista aikaan Rafael sai lämpimän ruuan, jonka jälkeen Limppu tuli päiväkodista ja molemmat lapset menivät päiväunille. Tein pikaisesti kinkkukiusauksen ja laitoin uuniin kypsymään. Molemmat lapset olikin sitä mieltä, että päiväunet on syvältä, eikä niitä tänään nukuta. Koitin nukuttaa heitä melkein pari tuntia, kunnes luovutin ja laitoin nopeesti itselleni meikin, puin lapset ja lähdettiin puistoon.









Kun lähdettiin puistoon kävelemään, nukahti Rafael samantien rattaisiin. Tarkoitus olisi ollut, että Rafaeli olisi päässyt mönkimään hiekalle, mutta toinen päättikin hyödytää ulkoilun nukkumalla. Leikittiin sitten Limpun kanssa kahdestaan ja tehtiin hiekkakakkuja ja hiekkasoppaa, keinuttiin kilpaa ja Limppu kiipeili kiipeilytelineessä. Viihdyttiin puistossa tunnin verran ja kun lähdettiin takaisinpäin kello näytti 14.50

Käveltiin puistosta kotiin kaupan kautta ja käytiin ostamassa pienet herkut. Kun päästiin kotiin molemmat lapset söi lounaan ja lounaan jälkeen leikittiin hetki sisällä.

N. klo 16. Nicce lähti Limpun ja koirien kanssa heittelemään palloa ja mä lähdin Rafaelin kanssa mun äidin luokse kylään. Oltiin äidin luona ilta seiskaan saakka ja kun päästiin kotiin lapset pääs syömään iltapalan Nicen kanssa ja silläväln mä viikkailin pyykit kaappeihin ja siivosin kaikki tavarat paikoilleen, kun ne päivän leikkien jälkeen oli jääneet pitkin poikin.


Lapset meni iltapalan ja iltapesujen jälkeen nukkumaan ja molemmat oli unessa puol yhdeksältä. Me käytin Nicen kanssa nukkumaan myös aikasin.

Sellainen päivä meillä eilen. Muistaaa käydä osallistumassa tähän arvontaan (klik)

9. syyskuuta 2015

Puhelimeen uutta ilmettä

Mulla on jo pitkään ollut TO DO-listalla uusien suojakuorten tilaaminen puhelimeen. Ikinä kun ei voi olla liian varovainen näiden älypuhelimien kanssa, jotka yleensä hajoavat aivan liian helposti.
 Sain yhteistyön merkeissä tilata Caseapp.fi sivustolta itselleni uudet suojakuoret ja järjestää teille rakkaat lukijani arvonnan!

Caseapp.fi sivustolla voit luoda omat iphonekuoret, samsungkuoret tai tarrakuoret vaikkapa läppäriin. Mä valitsin itselleni ihan normikuoret, joihin nappasin kuvan yhdeltä clipart sivustolta, mutta näihin voit siis suunnitella ihan minkälaisella kuvalla suojakuoret tai tarrakuoret. Tilasin vielä lisäksi mun siskolle yllärinä tarrakuoret hänen iphoneen.

Nyt teillä on mahdollisuus voittaa itsesuunnittelemanne kuoret Caseappista. Arvontaan osallistut näin

1. Tykkää blogin facebook sivusta (klik)
2. Jätä kommentti, jossa on toimiva sähköpostiosoitteesi

Arvonta päättyy 30.9
Onnea kaikille arvontaan!




7. syyskuuta 2015

Millaista meidän arki on nyt...

...kahden lapsen kanssa? Kirjottelin melkein puoli vuotta sitten postauksia meidän uudesta arjesta kahden lapsen kanssa, postauksista taisi paistaa läpi epätoivo. Rafaelin syntymä mylläytti meidän niin rauhallisen yksilapsisen perheen elämän ihan ympäri. Limppu oli todella mustasukkainen ja kohdisti sen koviten minuun ja se tunne oli jotain aivan jäätävää, kun ennen niin kiltti ja tottelevainen pieni rakkaani olikin täynnä kiukkua, surua, ahdistusta ja kaikki oli minun vikani. Tai ainakin siltä musta tuntui ja niin varmaan Limppukin sen ajatteli. Muistan ajatelleeni että apua, nyt oon mennyt pilaamaan kaiken, Limppu ei ikinä hyväksy pikkuveljeään ja tulee vihaamaan mua koko loppuelämänsä. Eikä tässä vielä kaikki! Mulle iski kauhea rintatulehdus niin, etten voinu moneen päivään tehdä yhtään mitään muuta, kun maata sohvalla tai sängyllä kitumassa. Ja kun aloin paranemaan siitä, alkoi Rafaelin koliikki. Ja sitä huutamista kesti sen melkein tasan kolme kuukautta. Käytiin lääkärissä ihmettelemässä, pestiin hulluna oskennuspyykkiä ja käytiin vyöhyketerapiassa hakemassa apua. Kaiken tän lisäksi muutettiin vielä uuteen kotiin ja valvottiin öitä Rafaelin kanssa. Mun äiti aina pahimpina aikoina muistutti mua, että vaikka on rankkaa, niin täytyy olla kiitollinen, että meillä on meidän rakkaat pikku pallerot ja vaikka se silloin turhauttikin, koska oli niin uupunut, niin äiti oli oikeassa ja ne sanat sai mut aina heräämään hetkeksi siitä väsymyshorroksesta tajuamaan, että hei, tämä tuskin kestää koko loppuelämää...

Ja niin sitä ollaan tässä ihan täysin erilaisen arjen parissa, mitä keväällä. Kolme kuukautta täytettyään Rafaelin koliikki/refluksi mikälie hävisi, enkä tiedä oliko vyöhyketerapia se mikä lopetti Rafaelin kivut, vai auttoiko vaan aika, silti suosittelen kaikille vyöhyketerapiaa ihan lämpimästi, koska se kuitenkin auttoi joka viikko enemmän ja loi edes vähän uskoa siihen, että Rafael voi joku päivä paremmin ja kenties lopettaa kokonaan kauheat kipuhuudot. Ja niin ne lakkasi. Limpun uhma ja mustasukkaisuus laantuivat, ja nyt Rafael on niin rakas pikkuveli Limpulle, ettei Limppu malttais odottaa aina kun Rafael nukkuu päiväuniaan ja on heti ensimmäisenä moikkaamassa Rafaelia, kun tämä on herännyt. Sanoo mulle "Äiti, minä hoidan Napaeetin nyt", hän tuo vaippaa, rättiä, leluja ja vahtii, ettei Rafael tee tuhmuuksia. Aina sanotaan, ettei kellään oo silmiä selässä, eikä täten nää ihan kaikkea mitä tapahtuu, mutta mullapa on Limppu, ne silmät mun selässä jotka huomaa pienimmätkin jutut, joita en itse ehkä tajua huomioida. Vaikka me valvotaan edelleen tosi vaihtelevasti Rafaelin kanssa, niin päivät on helppoja, kun ei tarvitse kantaa Rafaelia 24tuntia vuorokaudessa hytkyen samalla, siinä toivossa, että hän lopettaisi huutamisen jossain vaiheessa. Nyt Rafaelhan osaa jo kontata ja istua, joten hän menee ja tutkii hurjaa vauhtia ympäristöään, leikkii Limpun kanssa ja on kovin tyytyväinen kaveri.

Tää postaus sai idean Klaran uusimmasta postauksesta, ihan vaan muistutuksen kaikille joilla saattaa olla rankkaa toisen lapsen synnyttyä, että se menee ihan oikeesti ohi, niin meni meilläkin :)

Ihanaa maanantaita kaikille! 

3. syyskuuta 2015

Onnellinen

Onko englanniksi edes onnellista kuvastavaa sanaa? Happy kuulostaa liian pliisulta ja onhan sillekin suommennoksena ''iloinen''. Mutta jokatapauksessa, pitkästä aikaa mä oon tosi onnellinen. Asiat on vaan tosi hyvin. Ainahan vois olla paremmin, mutta näin on hyvä. Mitään maatamullistavaa ei oo tapahtunut, mulla vaan on tämä tunne. Ja varsinkin nykypäivänä täytyy olla pienestä kiitollinen! Kukaan ei varmaan ole voinut välttyä turvapaikanhakija-sota-syyria-mamu uutisista, ja enempää kantaa ottamatta asiaan (koska en jaksa), aina ennekun kukaan ilmaisee mielipiteensä - kuvitelkaa itsenne toisen asemaan.

Syyskuu on alkanut ja se on mun ihan all-time-favourite kuukausi ollut aina! Mulla on synttärit ja syyskuu on yleensä vaan ilmoiltaankin niin kaunis, vaikka sataiskin vettä. Odotan jo kuina lehdet alkavaa vaihtaa väriä ja pääsee ikuistamaan, miljoonatta kertaa ihanaa syksyä kameran muistikortille.

En ole vielä kerennyt arpoa lastenvaate arvonnan voittajaa, mutta teen sen tällä viikolla! Kiitoksia kaikille osallistuneille :)