29. maaliskuuta 2016

Ollaan kaivattu sua








Aivan ihanaa! Nyt voi jo tosi varmuudella sanoo, että kevät on täällä! Jos on yhtään luottamista tuohon ilmatieteen laitoksen sovellukseen, niin nää ihanat kelit hellii meitä (ainakin täällä Etelä-Suomessa) ens viikkoon asti! Mä en oikeesti voi sanoin kuvailla edes mitä tunteita kevät ja nää lämpimät säät mussa saa aikaan. Ennen olin ehkä enemmän syksy-ihmisiä, enkä oikeen tajunnut ihmisten hypetystä keväästä ja kesästä, kun itse vaan odotti syksyä, mutta nyt on kyllä kelkka kääntynyt ihan toistepäin. Jotenki sitä valoa tuntuu nykyään tarvitsevan paljon enemmän mitä ennen. Ihanaa kun jaksaa raahautua lasten kanssa useemmin pihalle, tai oikeestaan ei sitä enää sano raahautumiseksi, koska eilenkin me lähdettiin vähän kahdeksan jälkeen tohon meidän omalle pihalle poikien kanssa, eikä ollut yhtään vaikeeta lähteä, päinvastoin ja pojat kyllä vähän katteli mua ihmeissään, koska ei olla ikinä niin aikasin ulkona liikenteessä, ellei meillä oo neuvolaan menoa tai jotain lääkärijuttua tms. Mutta viihdyttiin me siellä melkein puoltoista tuntia, jonka jälkeen Rafael nukahti istualteen sohvalle mun viereen kun odoteltiin ruokaa.

Lähdettiin vielä uudestaan iltapäivästä pihalle. Käytiin läheisellä päiväkodin pihalla leikkimässä ja sieltä oli ihanasti kaikki lumet sulaneet, joten poikien vaatteetkaan ei menneet kurasiks. Olishan sitä voinut laittaa kuravaatteet varuiks, mutta en jaksanut ja hyvin onneks pärjättiin.

Tällä viikolla meillä ei oo muuta ohjelmassa, kuin nauttia tosta upeesta säästä ja viettää mahdollisimman paljon aikaa ulkona! Menkää tekin pihalle! :)

27. maaliskuuta 2016

Pääsiäinen

 PITKÄPERJANTAI

Perjantai alkoi meillä ihan rauhalliseen omaan tapaansa. Lounaaksi tehtiin tortilloja, koska ei keksitty muutakaan ruokaa ja tortillat maistuu aina. Pojille oli tortillaläpysköjen tilalla täysjyväspaghettia. Päiväunien jälkeen lähdettiin mun mummolle kyläilemään koko porukalla. Rafael oli vielä vähän kipeenä, niin ei viittitty kauaa olla. Mummolan jälkeen Rafaelin kummi Janina tuli leikkaamaan Limpun ylikasvaneet hiukset takaisin kivaan malliin. Eli hyvin rento pitkäperjantai perheen kesken.


















LANKALAUANTAI
Lauantaina meillä oli tiedossa lasten pääsiäisjuhlat tutulla mammaporukalla. Ihan kaikki ei päässeet, mutta mukana oli Sofia, Julia, Essi, Jenina ja Demi lapsineen, sekä ihanat Veera ja Jemmi. Mentiin tälläkin kertaa nyyttärimeiningillä ja tarjolla oli toinen toistaan suussa sulavampia herkkuja ja viihdyttiin pitkä tovi siinä ruokien äärellä juoruillen, kun lapset viihdyttivät toisiaan, leikkien Hugon leluilla. Musta on ihanaa, että nääkin lapset on tunteneet ihan pienestä pitäen, Limppukin oli vasta 1v8kk kun lapset ekan kerran tapas. Ja ihana seurata miten hyvin kaikki tulee toimeen keskenään ja osaavat keskittyä jo ihan kunnolla leikkeihin. Ohjelmassa oli syömisten ja leikkimisen lisäksi lapsille munajahti. Sofia oli piilottanut pitkin kämppää suklaamunia ja sitten lapset sai etsiä ne ja lopuksi kaikki munat jaettiin. Voi että miten pienet oli innoissaan! Limpun ilmeestä näki, että oli hirvittävän jännää, että ihan pääsiäispupu oli käynyt piilottamassa munia.

Kotona oltiin vasta kahdeksan jälkeen, ja Limppu pääs suoraan sänkyyn. Rafael jäi tällä kertaa kotiin, koska ei kestä yhtään rytmien muuttamista ja on nyt muutenkin ollut flunssainen. Niillä oli ollut oikein kivaa Papan kanssa, eikä Rafael onneksi tajunnut missaavansa mitään.

Oli kyllä niin kivat kekkerit ja onneks nähdään taas tyttöjen kanssa pian!








23. maaliskuuta 2016

Äidille uutta kevääksi osa2

Miljoona laukkua, tylsiä, puolet hajalla, huonolaatuisia, huonosti istuvia, liian isoja, liian pieniä, liian löysiä, liian vähän tilaa, tavarat sotkussa, ei saa rattaiden työntöaisaan kiinni jne..

Miten paljon yksi tavaroiden kantoväline voikaan aiheuttaa päänvaivaa? Mulla on ollut laukkudilemma jo useamman vuoden. Oikeastaan niin kauan kun vaan muistan laukkuja käyttäneeni, ettei yksikään ollut täydellinen ja vaihdoin nopeasti uuteen. Nyt oltiin taas saman ongelman edessä, kun aloin miettiä sairaalakassia ja sen pakkaamista. Tarkoitus on ollut jo pidempään hankkia joku kiva hoitolaukku, mutten osannut päättää minkä haluaisin ja mikä ei huutaisi heti ''hoitolaukku'' ja jota voisi käyttää myös kun on liikenteessä ilman lapsia. No sellaista ei koskaan löytynyt, ainakaan sellaista joka mun budjettiin olisi sopinut.

Oon oikeastaan aina ollut enemmän repputyttö, koska ennen laukkuja käytin koko yläasteen mun ihanaa vaaleanpunaista Dakinen reppua, muistatteko ne? Muistan vielä, että ostin sen seiskaluokalla ja säästin jokaisen pennin siihen itse kotitöitä tekemällä.

Päätin siis siirtyä takaisin reppuihin, enkä voisi olla onnellisempi! Tää reppu on aivan täydellinen ja materialismionnellisuus on huipussaan!



21. maaliskuuta 2016

Meidän lapsiluku

Mun on pitänyt tulla kirjoittelemaan tästä aiheesta jo aikasemmin, se on vaan jäänyt ajanpuutteen vuoksi, mutta nyt ollaan tämän aiheen parissa.

Mutta siis meidän lapsiluku. Se tulee olemaan kolme. Kolme lasta on aina ollut sellainen, mikä on ollut vahvana mielikuvana, kun oon ajatellut mun tulevaisuutta ja elämää, ja niin on onneks ollut myös Nicellä. Yhtäkään meidän lasta me ei olla tekemällä tehty tai suunniteltu tarkkaan tapahtuvaksi juuri silloin, kun olen raskaaksi tullut. Limppua me oltiin kyllä toivottu jo pidemmän aikaa, ja Rafaelin ja Limpun ikäeroksi oltaisiin toivottu vähän pienempi aika, kun tämä mikä heillä on, 3-vuotta. Rafaelin ja tämän uuden tulokkaan ikäeroksi tulee n. 1v2kk, ja se on ehkä vähän pienempi mitä oltaisiin ajateltu, mutta superihana yllätys, että päästään kokemaan tämä vähän pienempikin ikäero lasten välillä.


Eniten mua pelotti ja jännitti kertoa kaikille uudesta raskaudesta, ja ei kyllä turhaan pelottanutkaan, koska  ihan mun yllätykseksi moni ilmaisi ihmetyksensä kovin suoraan. Tuli kommenttia ''OHO :o... onnea'' ja ensimmäisiä kysymyksiä oli kuinka pieni ikäero vauvalle ja Rafaelille tulee. Mua ihmetyttää miten ihmisille on piirtyny niin tarkkaan tää stereotyyppinen perherakenne; kaksi aikuista, kaksi lasta, mieluiten tyttö ja poika ja siihen lisäks se omakotitalo, farmarivolvo ja kultainennoutaja. Ja sain muutaman kommentin, että tää vauvauutinen tuli tosi yllätyksenä, ettei yhtään osannut odottaa meiltä tällaista uutista, mutta sehän vaan kertoo siitä kuinka moni mut oikeesti tuntee kunnolla? Miten joku puolituntematon, jonka kanssa en ole edes asiasta keskustellut ikinä, voi tietää mitä mun päässä liikkuu tai mitkä on meidän perheen suunnitelmat? Jotenkin mulla on sellanen fiilis, että on paljon hyväksyttävämpää nykyään olla haluamatta yhtään lasta, tai jos haluaa niin korkeintaa yksi tai vieläkin hyväksyttävämpää on se, että se ainoa lapsi on vahinko, kuin haluta enemmän kuin yhden tai kaksi lasta. Tuntuu, että ihmiset olettaa kaikkien haluavan samaa, vaikka muuten kannustetaan olemaan omanlaisensa ja olemaan uniikki lumihiutale, niin tässä lapsiasiassa kaikkien pitäisi olla samalla linjalla.

Ja vaikka uutinen olisikin tullut yllärinä, niin missä on ihmisten käytöstavat? Kuka kokee oikeudekseen mennä kommentoimaan mitenkään negatiivisesti tai edes yllättyneesti kenekään vauvauutisiin? Eihän se ole kenekään muun asia kun kyseisen perheen, ei kukaan muu synnytä mun puolesta, ole raskaana mun puolesta, hoida vauvaa tai mun lapsia mun puolesta. Miten ei ekana voinut tulla mieleen kommentoida vaan onnea, ja jossei halua toivottaa onnea niin olla kommentoimatta mitään.





Multa kysyttiin, että miten me tullaan pärjäämään kahden pienen kanssa, kolmen alle 5-vuotiaan kanssa. No, mun vastaus on ollut aina, että päivä kerrallaan. En aseta itselleni mitään mielikuvia tai paineita mistään, vaan mennään rauhassa omalla painolla. Vaikka Rafaelin pikkuvauva-aika oli rankka koliikki-refluksin-mikälie takia, yritän pysyä positiivisena ja ajatella niitä keinoja jotka auttoi meitä selviämään siitä ajasta. Rafaelhan valvottaa vielä melkein joka yö, mutta ajattelen sen niin, että siinähän sitten hoidetaan molemmat samalla. Tää vauva-aika kun on oikeesti tosi lyhyt aika, se vaan vaatii, että priorisoi elämänsä siihen malliin. Mikä on tärkeempää; nukkua hetki jos pystyy vai käyttää se aika esim. kuntoiluun? Katsoa jokin leffa vai lähteä lenkille? Jos me valvotaan yöt, niin me valvotaan ja nukutaan sitten kun lapset on isompia. Me tuetaan toinen toistamme Nicen kanssa ja hoidetaan puoliks lapset, annetaan toisillemme sitä omaa aikaa kun sitä tarvii, valvotaan niin miten tähänkin asti eli mä oon alkuillan- ja yön kolmeen asti hereillä lasten kanssa jos tarvii ja Nicce siitä kolmesta eteenpäin.

Meidän arkea on helpottanut paljon arjen ja päivän rytmittäminen, niinkun oon varmaan miljoona kertaa kertonut. Meillä on melkein minuuttiaikataulu lasten kanssa, ja se auttaa oikeesti jaksamaan, kun lapset käy nukkumaan päiväunet samaan aikaan ja yöunille menevät samaan aikaan, niin itsekin pääsee hengähtämään päivän aikana. On kausia kun on rankempaa kaikkien uhmien ja sairastelujen kanssa, mutta sitten on niitä helpompiakin aikoja.




Kertokaa mulle, mitä kommentteja ootte saaneet kun ootte kertoneet raskaudestanne? Mitä ajatuksia teissä herättää lapsiluku ja se miten yleisesti ottaen teidän mielestä siihen asiaan suhtaudutaan?

Tänään on jäljellä 59 päivää laskettuun aikaan! Iik!

15. maaliskuuta 2016

Äidille uutta kevääksi osa1






Kerran tennarityttö, aina tennarityttö? Pätee ainakin mun kohdalla. Edelliset, mustavalkoiset conssit on jo neljä vuotta vanhat ja vetelevät viimeisiään. Toki oon silti käyttänyt niitä, lisää vähän katu-uskottavuutta kun ovat elämää nähneet. Mutta nyt oli kuitenkin aika päivittää kenkäkokoelmaa uusilla Converseilla.

Halusin ihan kokovalkoiset, ja melkein kaikissa nettikaupoissa hintahaarukka oli 80-100€, mutta onneksi löysin Footwayltä nämä vaan hintaan 55,25€!
 Miten on, ostatteko te heti ekasta nettikaupasta/kaupasta kun löydätte haluamanne tuotteen, vai etsittekö jos tuotteen sais jostain edullisemmin? Mä katson välillä hintavertailu.com sivulta esim. rattaita hommatessa missä myytäis edullisimmin ne tietyt mitkä haluan. Ja googlaan myös voimassa olevia tarjouskoodeja, joskus tärppää tosi hyvin, ja joskus taas on kaikki tarjoukset menneet jo umpeen.

Mutta nyt on tällä mammalla ihanat kengät kevääksi (kesäksi ja syksyksi) enkä vois olla iloisempi! Otsikossa siksi osa1, koska tälle keväälle mulla on vielä pari must have juttua, jotka esittelen heti kun oon saanut ne hommattua.

p.s meidän tuplat pitäis huomenna tulla! jännää!

12. maaliskuuta 2016

Kirppiksiin hullaantunut

Mä oon ihan hullaantunut kirppiksiin! Poikien aikaan sieltä ei tuntunut löytyvän koskaan mitään, mutta nyt mä löydän sieltä vaikka mitä ja niin edulliseen hintaan. En oo käynyt vielä kun kahdella kirppiksellä, ja tarkoitus olisi käydä koluamassa kaikki muutkin, ja vielä uudemman kerran nää kaks millä oon jo käynyt. Kirppiksissä parasta on se, että sieltä löytää vaatteita joita ei enää kaupoissa ole, tai sellaisista liikkeistä ostettuja vaatteita joita Porvoossa ei ole.

Oon huomaamattani löytänyt todella paljon housuja ja leggingsejä, joten seuraavilla kerroilla täytyy keskittyä löytämään enemmän tunikoija, kun kesä on kuitenkin tulossa. Nää alla olevat vaatteet maksoi yhteensä 14€ ja ne löytyi Natianen -kirppikseltä.





11. maaliskuuta 2016

Rv 30+0


Tänään pyörähti 31 raskausviikko käyntiin! Toisaalta ihan hullua mihin tää aika menee, mutta kyllä mä jo malttamattomana odotan, että aika menis nopeemmin eteenpäin. Jos kevät alkais nyt kunnolla, niin olisi ehkä helpompi olla raskaana, koska toi liukastelu ja isojen toppavaatteiden päälle laittaminen ei enää tunnu kovin mukavalta.

Tajusin tässä samalla, että oon kirjotellu raskauskuulumisia viimeks rv26+jotain, joten nyt onkin jo korkea aika. Mitään maatamullistavaa ei oo tapahtunut. Supistelut on helpottuneet siitä miten niitä tuli tossa muutama viikko takaperin ja muutenki nyt on ollut paljon kivuttomampaa, kunhan otan rauhallisesti, mutta kaikki pienetkin kävelylenkit saa mut taas loppupäiväksi sohvanpohjalle. Maha on kasvanut jo sen verran, että henkeä on vaikea saada tietyissä asennoissa ja alkaa helposti hengästyttää ja pyörryttämään. Verensokerit on pysyneet rajojen sisällä, mutta oon ollut aika laiska mittamaan noita koko päivän arvoja, mutta tsemppaan sen kanssa, että sais kokonaiskuvaa, eikä vaan aamuarvoja. Vauva liikkuu hurjana yleensä aina kun pääsen lepäämään ja kaikki muljahtelut ja potkimiset näkyy mahan läpi ja koko maha heiluu. Limppu tykkääkin katsoa mun mahaa ja antaa pusuja masulle, mitä hän ei tehny ollenkaa kun odotin Rafaelia. Ehkä se on nyt konkreettisempaa sille, tälleen Rafaelin jälkeen.

Tänään tilasin meille tuplat, ne esittelen kunhan saapuvat ja tietysti käyttökokemuksista sitten omaa postausta. Huomenna meillä olis tarkoitus mennä IKEAan hakemaan pinnasänky ja patjat. Tää uus sänky tulee Rafaelille, koska siitä saa laidan kokonaan pois ja Rafael saa sitten jossain vaiheessa alkaa opettelemaan nukkumista ''isojen poikien sängyssä'' ja meidän vanha pinnis menee vauvalle, mutta ostetaan molempiin pinniksiin uudet patjat. Vaatteet oon yhtä bodya lukuunottamatta pessyt ja laittanut kaappiin. Rafaelin vauva-ajalta jäi onneks tosi paljon ihania vaatteita mitä voi nyt uudelleenkäyttää vauvalle. Ja kirppareilta oon tehnyt hyviä löytöjä.

Meillä on ensi viikolla neuvola koko konkkaronkalla; mulla äitiysneuvola, Limpulla 4v ja Rafaelilla 1v -neuvola. Siinä taitaa vierähtää hyvä tovi, koska molemmille pojillekin omat juttunsa ja paljon asiaa ja kysyttävää heidän terveydestä/kehityksestä. Jännittää nähä kuinka paljon pojat on kasvaneet!


10. maaliskuuta 2016

Rafael 1v / Synnytyskertomus


Tämä kulunut vuosi on ollut opettavainen, rankka, mutta myös niin älyttömän ihana. Meidän pieni Rafael on opettanut meitä vanhempina ihan eri tavalla mitä isoveljensä. Hän on niin pieni, pippurinen, omatahtoinen, lempeä, hassu hassuttelija ja niin iloinen ja tyytyväinen pieni ihminen. Ja niin älyttömän rakas!

Näin sinä synnyit tähän maailmaan rakkaani...

Maanantai 9.3
Maanantaiksi mulle oltiin varattu aika raskausdiabetes kontrolliin, koska mittausten paastoarvoissa oli ollut heittoja. Mulla oli Limppu mukana, koska ajattelin, että ei siellä ennenkään ole kestänyt kauaa.
Kun pääsin lääkärin vastaanotolle, sisätutkimuksessa selvisi, että olen 4-5cm auki. Tää tuli aivan yllätyksenä mulle ja lääkärille. Vauvan kasvussa oli käyrällä tapahtunut notkahdus alaspäin, ei pahasti, mutta oli kuitenkin. Lääkäri oli sitä mieltä, että parempi on käynnistää synnytys, että saadaan vauva ulkopuolelle kasvamaan ja saadaan synnytys alta pois ennen synnytysosaston sulkua. Lääkäri mietti, että oltaisiin voitu käynnistää jo samantien, mutta tultiin siihen tulokseen, että se tehdään huomenna, koska mulla oli Limppu mukana, eikä mitään tavaroita sitä varten, että olisin osastolle jäänyt. Kävin vielä synnytyssalien puolella käyrillä puolisen tuntia ja sitten pääsin lähtemään kotiin Limpun kanssa. Sovittiin, että jos synnytys ei lähde itsestään käyntiin yön aikana, niin soitan aamulla synnärille.

Tiistai 10.3
Yö meni jännityksessä ja pieniä supistuksia kellotellessa. Supistukset kuitenkin loppuivat aamuun mennessä ja soittelin seitsemältä synnärille, ja sovitiin, että mennään sinne kahdeksalta. Nicce vei Limpun ja koirat mun äidin luokse hoitoon. Limppu oli aika hämmentynyt, mutta lähti reippaasti matkaan, silitti mua poskesta ja antoi pusun.
Sairaalalla pääsin heti käyrille, jossa olin tunnin verran. 
Klo 9.00 lääkäri tuli puhkaisemaan kalvot ja siirryttiin synnytyssaliin. Kätilö kyseli, että olinko miettinyt mitään kivunliveitystä, ja mähän olin miettinyt, että en halua mitään puudutteita, ettei ne hidasta synnytyksen etenemistä, varsinkaan ponnistusvaihetta, joka Limpun synnytyksessä kesti 40min. Sanoin kuitenkin kätilölle, että ilokaasu on ehdoton ei, sitä en halua edes kokeilla uudestaan, mutta muita kivunlieityksiä/puudutteita voidaan katsoa sitten kun koen ne tarpeellisiksi. Kalvojen puhkaisun jälkeen odoteltiin parisen tuntia jos synnytys lähtisi etenemään, mutta supistuksia tuli ihan harvakseltaan ja nekin olivat niin kivuttomia, etten olisi tajunnut niitä ilman käyrien monotoria. 
Klo 12 laitettiin oksitosiinitippa vauhdittamaan synnytystä. N. 15 minuuttia tipan laitosta alkoivat kovat supistukset. Pari ensimmäistä oli vielä suht lieviä, mutta kovenivat jokaisella supistuksella aivan tajuttoman kipeiksi. Pyysin saada epiduraalia, ja samalla tehtiin sisätutkimus, olin vasta 6cm auki. Epiduraalin laitossa kesti aivan kamalan kauan. Ensin tunsin neulan siellä selässä paikallispuudutteesta huolimatta ja lääkäri oli laittanut sen ilmeisesti väärään paikkaan. Toisella kerralla hän sai sen kuulemma paikalleen, mutta kivut eivät hellittänet ollenkaan. Mä olin jo aivan tajuttoman kovissa kivuissa ja paikalla oli Nicce, kaksi kätilöä ja erikoislääkäri loppujen lopuksi laittamassa spinaalia ja epiduraalia. Nicce ja kätilöt koittivat lievittää mun kipuja painamalla akupunktiopisteitä käsissä ja jaloissa. Koitin keskittyä hengittämään nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Tunnin verran kesti ennenkuin vihdoin puudutteet oli laitettu ja spinaali oli tällä kerralla se joka helpotti mun oloani. Se oli kuin taikaiskusta kivut poissa. Koko kropan valtasi lämmin tunne ja pystyin rentoutumaan. Hetken päästä koko kroppaa alkoi kutista, mutta se oli pientä kipuihin verrattuna. Puudutuksen ajaksi oksitosiinitippa laitttiin maksimilleen, ja pikkuhiljaa aloin tuntemaan painetta alhaalla supistusten yhteydessä. Näin siis monitorista edelleen milloin tuli supistus ja sen aikana tuli paine. Näitä ei kerennyt tulla kuin ehkä viisi ja koitin soittaa monta kertaa kätilöä paikalle. Nicce oli juuri silloin vessassa ja kun hän tuli sieltä sanoin, ettei ketään tule vaikka kuinka soitan kelloa. Nicce sitten meni käytävälle hakemaan kätilön ja huomattiin, että kello oli irronnut seinästä. Kerroin, että musta tuntuu, että vauva syntyy pian ja sisätutkimusta tehdessä kätilö sanoi ''joo no tässähän tää pää onkin jo'' heti seuraavalla supistuksella vauva syntyi, yhdellä ponnistuksella, klo 15.08. Meidän täydellinen pieni peikkovauva.

Synnytyksen kesto oli n. 3,5h. Oon niin äärettömän onnellinen synnytyksen kulusta, ja siitä että hän on terve ja me molemmat voidaan hyvin.




9. maaliskuuta 2016

Kinkkupastasalaatti

Tein poikien synttäreille ensimmäistä kertaa ikinä kinkkumakaronisalaattia, ja se näytti maistuvan kaikille, myös allekirjottanut tykkäs kovasti ja tässä ois ohjetta siihen

1 pussi kinkkusuikaleita
1 1/2 Kermaviiliä
1 pussi makaronia (periaatteessa mikä vaan pasta käy, itse käytin nyt fusilia)
3 Maustekurkkua (maustekurkulla ja suolakurkulla on mun mielestä iso makueo!!)
1/2 Purjosipuli pilkottuna
Sitruunapippuria oman maun mukaan
HeMaPaa sekaan jos maistuu (jätinkin sen loppupeleissä pois)



8. maaliskuuta 2016

76 m² / KEITTIÖ

Ajattelin pistää alulle tällaisen postaus-sarjan, jossa käyn läpi kaikki kotimme huoneet ja esittelen ne kuvin tänne blogin puolelle. Vielä on kaikissa huoneissa hiomista, ja uusia juttuja tulee silloin tällöin ja huonekalut vaihtuu, tekstiilit vaihtuu, maku muuttuu ja niin edelleen, mutta toisaalta onhan se kiva olla muistossa itsellään, että milloin on koti näyttänyt millaiselta.

Keittiö on tällä hetkellä valmiimpi, mitä se on koskaan aiemmin ollut tämän vuoden aikana mitä ollaan tässä asuttu. Ja toisaalta jos rehellisiä ollaan, niin ei oo ikinä näyttänyt näin hyvältä mun oman kodin (vuokakämpän) keittiö!

Jossain vaiheessa tykkäsin sisustuksessa paljon sellaisesta maalaisromanttisesta tyylistä, niin kuin ehkä ruokailuryhmästä voi päätellä, mutta nyt oon syttynyt täysin mustavalkoiseen, modernimpaan sisustukseen. Koska asutaan vuokrakämpässä, niin mitään kovin isoja muutoksia ei voida tehdä, mutta jo matto, verhot ja yleinen värimaailman tekee paljon yleisilmeelle.

Mitäs tykkäätte?


6. maaliskuuta 2016

Poikien synttärit

Viikonloppuna juhlittiin Liamin 4v ja Rafaelin 1v -synttäreitä. Liam täytti virallisesti jo 28.2 ja Rafael täyttää 10.3 vuoden. Mentiin yhteissynttäreillä, koska poikien synttärit on niin lähekkäin toisiaan, ja tullaan viettämään luultavasti näin myös jatkossa, ainakin siihen asti kunnes pojat tahtoo kutsua paljon kavereita, silloin taitaa olla viisainta pitää erikseen, että mahdutaan kaikki meidän kotiin, mutta se on sen ajan murhe sitten.

Synttärit olivat Ryhmä Hau -teemalla, koska se on meidän 4veen kovin lemppari tällä hetkellä. Kakut tein itse ja sain apuja mun äidiltä ja hänen ystävältä. Tulin siihen tulokseen, että tästä lähtien joko tilaan kakut tai sitten teen täytekakun ihan ilman mitään koristeitä, sen verran stressaavaa ja aikaavievää puuhaa tuo on. Kakut onnistu mun mielestä ihan ok, ottaen huomioon, etten tee kakkuja muulloin kun näin kerran vuodessa poikien synttäreille.

Vieraiksi saapui kaikista tärkeimmät ja synttärisankarit olivat onnellisia. Limppu tykkäs kovasti lahjoistaan ja Rafael kaikista herkuista. Siinä missä Limppu söi kaksi lusikallista kakkua, Rafael vetäs kolme lautasellista kaikkea namia. Myöhemmin toki Limpullekin maistui sipsit, kunhan leikeiltään kerkesi. Oon huomannut, että tää lapsille herkkuja synttäreillä jakaa porukkaa aika jyrkästi, mutta meillä ollaan annettu lapsille aina kaikkia synttäriherkkuja ja tullaan antamaan jatkossakin, mutta jokainen tekee tavallaan, eikä kannata jäädä turhaan miettimään muiden toimintatapoja, kunhan on tyytyväinen omiinsa.

Täytyy kyllä sanoa, että onneks synttärit on vaan kerran vuodessa, on niissä sen verran järkättävää. Me ollaan oltu ihan poikki koko sunnuntai päiväkin. Voi myös olla, että tällä raskaudella on osuutta mun jaksamiseen, mutta nyt on kiva palata taas arkeen ja stressikin katosi synttäreiden myötä. Oli ihanat juhlat ja ihanat pojat niin onnellisina ja ihanat vieraat ketkä pääsi paikalle, kiitos.