23. huhtikuuta 2016

Babyshower

Mä oon edelleen ihan sanaton, kuinka ihania ystäviä ja mies mulla on!

Torstaina oltiin sovittu, että menen mun äidin luo lepäämään ja mies saa siivota rauhassa (haha joo rauhassa ja rauhassa) poikien kanssa. Olin vaan niin kiitollinen ja onnellinen, että pääsin hetkeksi lepäämään ja huilimaan kunnolla, koska mulla on pitkin viikkoa ollut todella uupunut ja nuutunut olo. Sain onneksi nukuttua ja kerättyä vähän voimia.

Kuuden aikoihin mies tuli lapsien kanssa hakemaan mua ja kipastiinkin nopsasti kotiin, jossa mua odotti aivan uskomaton ylläri! Sofia, Veera, Klara, Jenina ja Shiri seisoi meidän eteisessä huutamassa ''YLLÄTYS''! Ne rakkaat ihanat oli järjestäneet mulle Babyshowerit! Mun ihka ensimmäiset Babyshowerit! Olin ihan häkeltynyt, etten saanut sanaa edes suusta.

Oli niin ihanaa nähdä pitkästä aikaa, jutella kaikesta ja syödä ihania herkkuja. Ah! Antaa kuvien puhua puolestaan <3

21. huhtikuuta 2016

Rv 35+6 Neuvolaa & Raskauskuulumisia

Eilen mulla oli taas neuvola. Raskaus on edennyt jo niinkin pitkille viikoille kun 35+6 ja huomenna onkin kasassa 36 viikkoa, mikä tarkoittaa sitä, että laskettuun aikaan on 4 viikkoa aikaa.

Liamhan syntyi tasan 40+0 ja Rafael 38+3. Liamin synnytys lähti luonnollisesti käyntiin, ja kesti 5 tuntia. Rafaelin synnytystä vauhditettiin/käynnistettiin ensin kalvojen puhkaisulla, kun olin ollut jo pidempään 5cm auki. Kalvojen puhkaisu ei kuitenkaan auttanut synnytystä etenemään, eikä supistuksia kuulunut, niin laitettiin tipassa tulemaan oksitosiinia. Rafaelin synnytys kesti 3 tuntia.

Jos katsoo noita kahta aikaisempaa synnytystä/raskautta, niin voisi uskoa, että tämäkään raskaus ei yliajalle mene. Mulla on nyt ollut viime päivät todella voimakkaita supistuksia, osa alkanut olemaan säännöllisiä ja nukkuminen yöllä ollut vaikea juuri näiden supistusten ja kipujen takia. Vauva näyttäisi olevan laskeutunut, kun katsoo mun mahaa, mutta ei kuitenkaan kai kiinnittynyt ja mun käsittääkseni uudelleensynnyttäjillä vauvalla on enemmän tilaa liikutella päätään lantiossa, joten kiinnittyminen ei tapahtu kovinkaan aikaisin.

Mulla on ensiviikolla äitiyspolilla taas radi-kontrolli. Ultrataan ja katotaan vauvan kokoa, katotaan sokereita ja jutellaan varmaan yleistä liibalaabaa siitä mitä mun pitäis syödä ja mitä ei ja jatketaan seurannalla raskausviikolle 38+ saakka ja näin päin pois.

Täällä alkaa olemaan mun lisäksi myös Limppu tosi kärsimätön. "Milloin se pikkusisko oikeen tulee" , kuuluu useasti päivässä, ja mun selitykset "vauva tulee kun on valmis" näytä tyydyttävän Limpun kärsimättömyyttä. Yritän kokoajan valaa myös itseeni uskoa että ihan kohta, ihan kohta,  enää 6 viikkoa maksimissaan, mutta nää kivut saan mut hulluks.

Sairaalakassi on pakattu melkein kokonaan. Sieltä puuttuu ainoastaan pesuaineet mulle ja vauvalle joku viltti/peitto, sekä tietty tabletti, kamera ja laturit. Vauvan vaatteet on pesty ja sänky niinkin valmiina, että oon avannut patjan sinne nojaamaan seinää vasten ja täyttänyt koko pinniksen mun omilla vaatteilla, joita en oo heti jaksanut laittaa kaappiin. Turvakaukalo on pesty ja valmiina ja rattaathan meillä on nyt ollut kokoajan käytössä. Tuttipullot ja tutit keitetty, kaapissa korviketta ja vaipat valmiina. Eli kaikki on jo vauvaa varten valmista.

Miten siellä ruudun toisella puolella muut odottajat jakselee?


17. huhtikuuta 2016

LAPSIMESSUT '16

Nyt on taas lapsimessut koettu tältä vuodelta. Nää oli meidän kolmannet lapsimessut, joihin ollaan osallistuttu. Alunperin tarkoitus oli lähteä Limpun kanssa kahdestaan, koska en olisi tämän mahan kanssa pystynyt lähtemään molempien lasten kanssa, mutta mun kivaksi yllätykseksi Nicce halusikin lähteä mukaan. Häntä ei niinkään lapsimessut kiinnostaneet, mutta pienoismallinäyttelyt, sekä eläinystävämessut ja siellä joku koirankoulutusseminaari, jota he kävi Limpun kanssa katsomassa.

Me saatiin myös seuraa Juliasta, Hugosta ja hetken kerettiin Klaran ja Sirankin kanssa kierrellä. Tällä kerralla messuilta ei lähtenyt mukaan muuta, kuin Porvoolaisia metrilakuja sekä Mehujehu. Lähdin messuille enemmänkin sillä asenteella, että lapsille olisi tekemistä ja nähtävää, enkä niinkään shoppailemaan. Siellä oli kyllä toinen toistaan ihanempia ständejä ja vaatteita! Bongailin muutaman uuden merkin, ja oli ihan päästä hypistelemään tiettyjen merkkien kankaita, että miltä ne tuntuu, ja miltä mikäkin koko näyttää silmään ihan livenä, jos laitan netin kautta tilausta menemään.

Oliko joku teistä messuilla? Löytyikö sieltä paljon ostettavaa?

















Messuilta mentiin koko porukalla syömään, ennen kuin lähdettiin kotiin. Ruokailun jälkeen mulle iski ihan yhtäkkiä aivan kamala olo. Oksetti, tärisytti, näkö lähti hetkeks, enkä meinannut päästä pystyyn. Meillä onneks tuli tosi pian bussi, ettei tarvinut pitkään kärsiä siellä ihmisten ilmoilla ja n. 5km ennen Porvoota mun olo helpottui hetkellisesti. Pitkin iltaa mulle palasi taas huono olo, ja olin varma, että nyt se vatsatauti iski meihin, mutta ei, aina vaan helpottu olo ja sitten jonkin ajan päästä tuli uudestaan. Kun olin käymässä nukkumaan, mulle iski kamala ylävatsa-yläselkäkipu, ja kun olin päässyt tuosta kivusta, nukkunut pari tuntia ja nousin vessaan, huomasin, että oon ihan turvoksissa. Mulla oli naamassakin sellasia turvotusryppyjä otsassa, ja sormus ei meinannut lähteä sormesta. Nyt ollaan siinä pisteessä, että oon niin täynnä ja kypsä tätä raskautta.

Ai kauhee millaiseksi valitusvirreksi tää Lapsimessupostaus kääntyi :D No, mutta vaikka kotimatka olikin aika ikävä, niin messuilla oli kyllä ihan huippua. Lapset jaksoi yllättävän hyvin ja ihanaa, että Hugosta oli seuraa Limpulle ja yhdessä ne pelleili ja ihmetteli kaikenlaista jännää, kuten poliisautoa, paloautoa, muumeja, veneitä, junia yms. Ens vuonna uudestaan ja saas nähä millaisella kokoonpanolla sitten ollaan liikenteessä :)

9. huhtikuuta 2016

MYDAY 8.4.2016

6.00 Meidän eilinen aamu alkoi n. klo 6, kuten lähes jokainen aamu. Ollaan jo niin totuttu siihen ettei meillä nukuta myöhään, ja jos unet kestää edes siihen kuuteen, niin oon tyytyväinen. Koomailtiin kaikki sohvalla katsoen lastenohjelmia ja kasin aikaan syötiin aamupalaa. Ei jaksettu vaihtaa ollenkaan päivävaatteita vielä päälle, vaan mentiin yövaatteissa/löllövaatteissa.

10.00 Kellon lähentyessä kymmentä aloin siivoomaan keittiötä, tiskaamaan ja laittamaan ruokaa. Siisti keittiö on vaan niin parasta! Mutta menee sotkuiseski yhtä nopeesti mitä sen siivoomiseen on mennyt aikaa, ellei nopeemmin. Ruuaksi meillä oli kasviksia, riisiä ja kanaa. Ruuanlaiton yhteydessä imuroin ja vaihdoin keittiöön maton, tuli paljon freessimpi ilme. Meidän aiempin matto oli Jotexilta sellainen mustavalkoinen puuvillamatto, ja niin virheostos! Se likaantui samantien ja valkoiset osat muuttui harmaiksi. En edes tiedä miten sen saa puhdistettua, koska rätillä pyyhkiessä maton mustat kuviot lähti irtoamaan. Eli siis hakusessa olisi joku isompi ja neutraalimman värinen matto, joka kestää vähän sitä likaa eikä näkyisi siinä heti.




11.15 Ruuan jälkeen käytiin pesulla, siivosin olkkarista lelut pois ja ripustin pyykkejä kuivumaan. Pojat kävi nukkumaan ja nukkuivat melkein kaksi tuntia. Päikkäreiden jälkeen siivottiin yhdessä poikien huone, joka oli ihan kaaoksen vallassa.

14.30 Siivouksen jälkeen puettiin vaatteet päälle ja lähdettiin käppäilemään kirppikselle. Otin varuiks kaikille mukaan pikkueväät, jos nälkä yllättää.









Käytiin kirppiksen lisäksi lidlissä hakemassa mm. käsisaippuaa ja mulle mekko ja leggingsit, jotka bongasin lidlin mainoslehtisestä. Tokmannilta käytiin hakemassa vauvalle eka vaippapaketti odottamaan, ja tuttipullo, sekä hygieniajuttuja mulle sairaalakassiin.

16.35 Kun päästiin kotipihaan, laitoin pojat hetkeksi leikkimään hiekkalaatikolle ja kävin pissattamassa samalla koirat. Seuraavaks ohjelmassa oli päivällinen. Rafael on aina niin kärsimätön ja yleensä huutaa aina koko sen ajan kun laitan ruokaa/lämmitän sitä.

17.15 Päivällisen jälkeen siirryttiin olkkariin kattomaan pikkukakkosta. Tai siis Limppu siirtyi, mä pääsin vihdoin syömään omaa ruokaani ja Rafael roikkui keittiössä huutamassa, koska ei saanut mun ruokaa, vaikka oli siis just syönyt oman ruokansa. On se vaan yksivuotiaalla rankka elämä.




18.00 ---> Pikkukakkosen jälkeen laitoin vielä netflixistä Cliffordin Limpulle ja Rafael hengaili Ponyon kanssa. Mä hyödynsin sen hetken rauhan ja sovittelin mun uutta mekkoa ja kuvailin kirppislöydöt. Oli muuten taas aivan superonnistunut kirppisreissu. Olisin voinut kiertää vielä vähän hitaammin, mutta ens kerralla sitten. Noi vauvanvaatteet tuolla alempana oli siis yhteensä vaan 8,90€ Ja oon niin varma, että meille tulee sittenkin poika ja oon nyt hamstrannu vähän enemmän näitä tyttövaatteita :D No, on meillä onneks paljon niitä neutraalejakin vaatteita!






19.30 Puoli kahdeksaan mennessä pojat oli syöneet iltapalan, käyneet iltapesuilla ja iltasadun jälkeen pojat kävi nukkumaan.




Sellainen perjantaipäivä meillä.

Sain kommentin missä kysyttiin, että mitä me yleensä tehdään päivisin, ja tää nyt kiteytti meidän normi-arkipäiviä aika hyvin. Joka päivä ei tietenkään käydä kaupoilla, mutta ulkoillaan, leikitään ja syödään. Joskus käydään perhekahvilassa, mutta tällä hetkellä mun on kokoajan vaan vaikeampaa liikkua, joten yleensä aamuisin kun pojat on rauhallisimmillaan, otan siitä kaiken hyödyn irti ja ollaan vaan kotosalla ja sitten iltapäivästä mennään ulos kuluttamaan energiaa. Kommentissa kysyttiin myös onko mulla paljon äitikavereita, ja rehellisesti sanottuna ei kyllä oo. Kaksi joita nään joskus, siis täällä meidän paikkakunnalla, ja sitten meidän oma mammajengi pk-seudulta ja lähettyviltä, joiden kanssa ollaan pidetty yhtä 2013 syksystä saakka, joita nään aika harvakseltaan, mutta suht säännöllisesti keksitään kuitenkin jotain playdateja ja muita juttuja joissa päästään näkemään. Eli aika paljon vietän vaan poikien kanssa aikaa yksinäni. Oon aika huono tutustumaan uusiin ihmisiin, vaikka se onkin ihanaa, mutta en vaan osaa sellaista small talkia ja oon vähän sellanen, et mut pitää pyytää mukaan, en osaa itse olla se aloitteen tekijä. Toivottavasti tää selvens vähän asiaa.

Tänään me mennään miehen kanssa viettämään meidän huomista ensimmäistä hääpäivää! Niin ihanaa!

6. huhtikuuta 2016

Graco Trekko Duo sisarusrattaat

Melkein heti kun plussasin, ja tajusin, että vauvalle ja Rafaelille tulee pieni ikäero, aloin stressaamaan ja miettimään uusia vaunuja. Mähän olin ostanut vasta Brio Smilet Rafaelille ja olin niihin niin tyytyväinen, että harmitti, kun niihin ei saanut sisaristuinta kiinni.

Aloin kuitenkin kartoittamaan meidän tarpeita ja vaatimuksia uusille menopeleille. Ja niitähän löytyi;

-Mahdollisimman kapeat
-Hyvät, isot renkaat, mieluiten ilmakumit
-Kevyet työntää
-Muunneltavuus (yhdelle sekä kahdelle lapselle)
-Edulliset

Koska meillä rattaat eivät tule kaksosille, niin mulle tärkeää oli se, että rattaita voi käyttää joko yhdellä tai kahdella lapsella. Olisi tuntunut tyhmältä työntää vierekkäisissä rattaissa vaan yhtä lasta. Mutta vierekkäin istuttavat ei silti olleet mikään poissuljettu mahdollisuus, vaan vaihtoehdoiksi nousi Mountain Buggy Duetit, niiden kapeuden vuoksi, ja Bugaboo Donkey Duot, jotka saa muokattua yhdelle sekä kahdelle lapselle,  mutta molemmat ylittivät meidän budjetin reilusti. Meillä on ollut Limpun syntymästä tähän päivään kahdeksat eri rattaat/vaunut, joten ihan aluksi päätin, ettei näihin uusiin saa mennä paljon rahaa, vaikka noilla edellämainituilla tuplilla olisikin ollut hyvä jälleenmyyntiarvo. Selailin monta kuukautta Jollyroomia ja Lekmeriä, koska niissä on yleensä aina tosi hyviä alennuksia. Selailin myös ahkeraan tori.fi, mutta suurin osa kaikista vaunuista oli niin kaukana, että olisi pitänyt postittaa, ja vaikka meille ei olekaan sattunut mitään ikäviä huijaustapauksia, en silti osannut luottaa siihen, minkälaisessa kunnossa käytetyt vaunut olisi.

Päädyttiin siis lopulta Gracon Trekko Duo sisarusrattaisiin, jotka tilattiin Lekmeriltä. Nämä on päällekkäin istuttavat, kolmipyöräiset, helppo työntää ja kasata. Vielä meillä ei tietenkään ole kokemusta kahden lapsen työntämisestä, mutta ollaan testattu sisaristuinta, joka tulee siis tuonne alas, ja siellä on Rafaelin paikka. Sisaristuimen saa kahteen eri asentoon ja kuvissa (alempana) istuin on siinä korkeammassa asennossa, eli sen saa tuosta vielä vähän kallelleen, niin Rafaelinkin on helppo nukkua rattaissa päikkäreitä.

Pääistuimen saa kolmeen eri asentoon, ja tuntuu pehmeältä ja hyvältä vauvalekin. En tiedä vielä ostanko sellasen pehmeän kantokassin tuomaan tietynlaista suojaa, vai mennäänkö vaan pelkällä makuupussilla. Periaatteessa ajattelen kantokassin olevan turha, koska vauvat kasvaa ihan älyttömän nopeasti ja Rafaelinkin selkänojan laitoin keskimmäiseen asentoon Rafaelin ollessa vaan 3kk, koska se oli helpompi asento refluksin ja oksentelujen takia.

Rattaissa on kolme rengasta, kaikki ilmakumia, ja takarenkaissa on umpinaiset muoviosat. Tehtiin ensin reklamaatiota renkaista, koska oltiin varmoja, ettei yhdessäkään tuotekuvassa ole tuollaisia muoviosia renkaissa ja saatiinkin vastaukseksi, että oikeessa ollaan ja saadaan oikeat renkaat pikimmiten. Mutta myöhemmin tulikin viestiä, että näissä on ihan uudenlaiset renkaat, jotka on suunniteltu asiakaspalautteen vuoksi uudelleen. Ongelmaksi oli siis muodustunut se, että lapset tunkivat sormiaan renkaiden väliin ja sattui ikäviä tapaturmia. Ja sen jälkeen vasta hoksasin, että tietysti! Ja parempi näin, kun, että oltais saatu vanhat renkaat ja joka kerta kärräillessä olisi saanut pelätä, että alemmassa istuimessa istuvan lapsen sormet irtoo.

Ainoat miinukset näissä on vähän erilaiset säädöt mm. pääistuimen selkänojassa ja mulla kestikin hetki, että hiffasin miten sitä säädetään. Sekä se, että nää on aika leveät takaa. Mahtuvat toki ihan normaalista oviaukosta, mutta pitää kattoa vähän tarkemmin miten työntää. Mutta mulle oli pääasia että mahtuvat jokatapauksessa normaaleista oviaukoista, koska eihän me oltais saatu rattaita kotiin sisälle ilman kasaamista, ei neuvolaan, kirjastoon, lääkäriin, yms muualle missä ei ole leveitä liukuovia.





Kaikenkaikkiaan oon näihin enemmän kun tyytyväinen. Minkälaisia tuplia teiltä löytyy?

5. huhtikuuta 2016

Rv 33+4 Neuvolakuulumisia

Niin vaan viikot on vierähtäneet ja viimeisimmästä raskauspostauksestakin on kolme viikkoa. Tänään mulla oli neuvola, joka kuitenkin aikojen sekaantumisen vuoksi olikin ihan pikaminivisiitti. Sain mitattua kuitenkin kaiken mitä pitää ja kuunneltiin vauvan sydänäänet ja voi taas olla rauhallisin mielin hetken.

Mun raskausdiabetes onkin muuttanut suuntaansa täysin. Siinä missä marraskuulta helmikuulle arvot pysyi suht hyvin ojennuksessa, niin nyt melkein joka päivä tai joka toinen päivä on arvoissa ylityksiä. Soitin jo viime viikolla neuvolaan, kun huomasin, että kahdessa viikossa oli seitsemän ylitystä, joten neuvolasta laitettiin lähete äitipolille ja sainkin ajan jo tämän viikon torstaille. Mua pelottaa ihan kauheesti, että nyt tässä raskaudessa nuo sokerit alkaa heittää vielä pahemmin mitä enemmän viikkoja tulee, ja sehän tietää sitten insuliinin aloitusta, mitä Rafaelia odottaessa mulla ei aloitettu ollenkaan. Ja jos insuliini aloitetaan, niin joudun synnyttämään Naistenklinikalla, ja mä kuitenkin mieluiten synnytäisin tossa 4km päässä Porvoon sairaalassa. Mutta saa nyt nähdä miten edetään tän asian kanssa.

Mulla on myös sellainen pulma, että joudun ottamaan Rafaelin mukaan sinne äitiyspolille, koska en saa ketään häntä hoitamaan. En tosiaan tiedä mitä siitä tulee, mutta koitan ajoittaa Rafaelin nukkumaan just siihen, kun päästään lääkärin/hoitajan vastaanotolle.
Muutenkin tuntuu, että tässä kolmessa viikossa on kerennyt tapahtumaan kaikenlaista. Mua on alkanut turvottaa vaan entistä enemmän, supistamamaan enemmän ja väsymyskin on tullut takaisin. On vaikeeta pitää kotia siistinä varsinkin nyt keväällä kun hiekkaa on joka paikassa ja voisin repii hiukseni sen takia. Odotan jo niin paljon sitä, että saa koko kropan täysin itselleen ja että pystyy tekemään ihan normaaleja asioita ilman mitään vaivoja. Mutta voiton puolella ollaan jo onneks! Ja ihana kuitenkin että näillä tiedoilla vauva voi tällä hetkellä hyvin ja liikkuu paljon ja jokainen päivä masussa on vauvalle tärkeä, ennenkun on täysiaikainen.

Kuinka pitkällä: 33+4

Paino: Lähtöpainosta +7.9kg / Painon muutos/viikko +500

Muutokset vartalossa: Entiset raskausarvet repeilee lisää vatsalla.

Uni: Valvon pari kolme tuntia öisin, vaikka Rafael nukkuiskin koko yön. Supistelee, närästää ja vessassa ramppaan useasti.

Mielihalut: Betoni, kellarin haju, rennie, savi, hiekka

Hermostuttaa: Verensokerit ja tuleva äitiyspolikäynti.

Vaivat: Närästys, väsymys, tosi nuutunut olo, supistukset, liitoskivut ja kaikki muu mahdollinen kipu lantion ja vatsan seudulla.

Erityistä: -

Odotan: Torstaita ja sitä että vauva syntyisin ja pääsis elämään normaalia arkea ilman jatkuvaa kipuilua.