29. toukokuuta 2016

Vauva 1kk

Voihan vauva! Aika on taas kulunut ihan siivillä ja meidän pienin muru täytti tänään yhden kuukauden. Yhden kuukauden ollaan saatu jo tutustua meidän prinsessaan ja voi että, on hän vaan niin ihana!

Vauva on luonteeltaan kovin rauhallinen ja tyytyväinen. Hän syö ja nukkuu ja öisin kitisee kolme tuntia mahaansa (tai jotain?) mutta muuten suurimman osan päivästä on rauhallinen. Vauva on alkanut seurata katseella ja olla pidempiä aikoja hereillä. Hänellä tulee niin suloisia ilmeitä ja unissaan hän hymyilee niin veikeästi. Kovasti hän muistuttaa ulkonäöllisesti vielä Rafaelia, mutta omia piirteitäkin on alkanut tulla.


Meillä on ensi viikolla neuvola ja lääkäri ja jännityksellä odotan kuinka paljon neiti on painoa kerryttänyt, ainakin ihan mukavasti on posket jo pyöristyneet ja vauva tuntuu jo paljon isommalta sylissä mitä pari viikkoa sitten. Ai kamala miten hurjaa vauhtia nää pienet kasvaakin ensimmäisten vuosien ja kuukausien aikana!

Pojat on ottanut siskon hyvin vastaan, ei mitään kovin suuria draamoja ole ollut. Rafaelia vaan pitää vahtia ihan haukkana, koska on vielä itsekin niin pieni, ettei tiedä miten vauvaan voi koskea ja selvästi vähän osoittaa mieltään ja yrittää silloin tällöin käydä vähän kovemmin läpsimässä vauvaa. Limppu nyt on pääsääntöisesti iloinen vauvasta, mutta ehkä vähän osoittaa mieltään mulle kun aika on jaettava kolmelle ja luonnollisesti se omatoimisin jää vähimmälle, vaikka yritän kaikkia huomioida tasapuolisesti.

Vauvalla ei ole vielä oikeastaan minkäänlaisia rytmejä, lukuunottamatta sitä kolmen tunnin yökitinää, että vauvan kanssa mennään ihan hänen omaan tahtiinsa. Hän rakastaa nukkua mun ja miehen mahan päällä ja saakin siinä olla niin paljon kun haluaa ja miten vaan päivän aikana pystyy makoilla sohvalla tai sängyllä. On hän vaan niin rakas pieni.



23. toukokuuta 2016

ARVAATKO NIMENI?


Ristiäisiin on vielä noin kuukausi, mutta ollaan onneksi päästy yhteisymmärrykseen nimestä ja laitettu se maistraatin papereihin. Ajattelin että olisi kiva antaa teidän arvata vauvan nimi, ennenkuin sen täällä julkaisen ristiäisten jälkeen.
Vauvalle tulee siis kolme nimeä, kuten hänen veljilläänkin on.

Nimien etukirjaimet ovat R, M ja A. Ensimmäinen on melko harvinainen nimi Suomessa, mutta sopii meidän mielestä silti suomalaiseen suuhun. Toinen nimi on yleisempi Suomessa, mutta vähän erilaisella kirjoitusasulla tosin. Lausutaan kuitenkin samalla tavalla. Kolmas nimi on sellainen jota itse en ole tavannut kellään Suomalaisella, mutta väestörekisterin mukaan se  nimisiä on kuitenkin. Nimi rimmaa samalla tavalla miten Rafaelin nimi, joka on Rafael Amos Benjamin. Joko arvaatte? Ja kaverit jotka tiedätte nimen, älkää paljastako sitä ;)



6. toukokuuta 2016

Synnytyskertomus

Torstai 28.4.16

Iltapäivällä, hiukan kolmen jälkeen pääsin lepäämään sänkyyn, kun mies oli tullut töistä kotiin. Koko päivän oli ollut jo pitkään jatkuneita ja tuttuja kolotuksia. Limatulppa oli lähtenyt edellisenä lauantaina jo irtoamaan ja sitä tuli joka päivä ihan reilusti. Olin jo aiemmin viikolla soittanut neuvolaan, sekä sairaalaan, kyselläkseni vähän neuvoja, milloin mun kannattaa lähteä sairaalaan, kun aiemmat synnytykset on olleet suht nopeita. Tiesin kuitenkin, ettei limatulpan irtoaminen yksistään välttämättä merkkaa mitään ja se voi uusiutua vielä. Sain kuitenkin ohjeistukseksi, että jos alkaa supistaa tai vedet menee, niin soittaa uudestaan synnärille.

Kun olin päässyt lepäämään sänkyyn, ei mennyt edes minuuttia, kun tunsin, että nyt meni vedet. Aiemmat synnytykset eivät oo mulla alkaneet vesien menolla, joten olin vähän epävarma, että mitähän just tapahtui. Seurasin ihan hetken tilannetta ja päätin soittaa synnärille, ja mut pyydettiin sinne tsrkastukseen, että kyse oli tosiaan lapsivedestä.
Päästiin sairaalaan ja testi näytti positiivista. Multa otettiin samalla streptonäyte, makasin hetken käyrillä, tehtiin sisätutkimus, jossa olin kahdelle sormelle auki ja kohdunkaulaa jäljellä 1,5cm ja sovittiin, että mennään vielä yöksi kotiin ja jos ei supistuksia ala kuulumaan, niin aamulla mennään sairaalalle uudestaan.

Perjantai 29.4.16

Yön aikana ei tapahtunut mitään, vettä vaan tihkui  kokoajan lisää. Mun piti yön aikana tarkkailla lapsiveden väriä ja mittaa kuumetta ja kaikki oli ihan ok. Yhdeksän aikoihin lähdettiin sairaalalle, kun ensin oltiin jätetty pojat mun äidille hoitoon. Sairaalalla pääsin taas makaamaan käyrille ja tehtiin uusi sisätutkimus, jossa ei ollut tapahtunut mitään muutosta.

Yhdentoista aikaan multa otettiin labrat ja katsottiin etten tarvitse antibioottia. Syötiin lounasta puoli kahdeltatoista, eikä edelleenkään mitään kovia supistuksia kuulunut. Lääkäri oli sitä mieltä,  että aloitetaan oksitosiinitippa samantien, mutta kätilö patisti meidät vielä lenkille.
Kierrettiin tunnin verran sairaalan lähistöllä ja kun palattiin sairaalaan oli meidän kätilö just vaihtunut ja meidän iloseksi yllätykseksi, saatiin sama kätilö, joka on ollut meillä molempien poikien synnytyksessä. En voi uskoa kuinka hyvä tuuri meillä oikeesti on ollut! Oon Rafaelin ja tän vauvan kohdalla jännittänyt etukäteen millainen kätilö saadaan synnytykseen, koska sillä on niin iso rooli synnytyksessä ja siinä millaista on synnyttää ja kaikki! Se on se tärkein henkilö koko hommassa.

Lenkki auttoi vähän ja olin avautunut jo 6cm mutten edelleenkään tuntenut supistuksia. Siirryttiin klo 15.00 synnytyssaliin, jossa pääsin oksitosiinitippaan että saadaan hommaa eteenpäin ja vesien menostakin oli jo 23h mennyt.

Makoilin n. puolitoista tuntia oksitosiinitipassa, kätilön puolen tunnin välein annostusta lisäten, tuntematta oikeastaa mitään kummempia kipuja. Tietokoneelta kuitenkin näkyi, että supistuksia tuli tasaiseen tahtiin 3 minuutin välein. Tehtiin uusi sisätutkimus ja kätilö yritti laittaa vauvan päähän pinniä, mistä seurataan sydänääniä, ettei tarvitsisi pitää käyrävöitä mahan päällä. Pinni ei kuitenkaan tarttunut, mutta kalvot puhkes kunnolla ja mulla oli ilmeisesti jostain ylempää alkanut lapsivesi valuttamaan, ja nyt ne saatiin alhaalta myös.
Tän jälkeen ei mennyt kuin ehkä maksimissaan 10 minuuttia, kun supistukset alkoi tuntumaan kunnolla. Pyysin heti saada spinaalipuudutteen, koska tiesin että oksitosiinilla supistukset menee aivan tajuttoman kipeiksi. Anestesialääkäri saapuikin tosi nopeesti paikalle ja saatiin nopsasti laitettua epiduraalikatetri paikoilleen ja spinaali sitä kautta, joka alkoikin vaikuttaa samantien. Se on kyllä uskomaton miten spinaali puuduttaa niin nopeesti ja päästää tuskista pois.

Puudutteen laiton jälkeen pääsin rentoutumaan ja odottelemaan ponnistuksen tunnetta. Alle tunnin päästä aloin tuntea pientä painetta alavatsalla. Pyysin saada päästä vessaan, ja ensin tarkastettiin kohdunsuun tilanne,  jossa olinkin jo avautunut täysin. Kävin kuitenkin pyörähtämässä vessassa, tuloksetta. Kävin takaisin sängylle ja odoteltiin, että paineen tunne on sietämätön ja rauhallisesti ponnistin meidän pienen tytön kahdella ponnistuksella alle minuutissa. Repeytymiä eikä tikkejä tullut ja vauva oli kaikin puolin terve.

Yllättävän paljon pikkusisko näyttää Rafaelilta, mutta luonne on enemmän Limppua, niin rauhallinen tapaus tämä neiti on.

Osastolla alkoikin mulla järkyttävät jälkisupistukset ja tästä synnytyksestä&raskaudesta onkin mennyt pidempi aika toipua. Päästiin kyllä kotiin jo sunnuntaina ja oon tän viikon ollut lasten kanssa yksin, vienyt vanhinta päiväkotiin ja ulkoiluttanut lapsia sekä koiria. Mulla on parina päivänä ollut äiti tai sisko auttamassa aamulla. Vähän tää arki on vielä kaaosta, mutta joka päivä parempaan päin mennään. Isoveljet on olleet vähän mustasukkaisia ja Rafael on kunnon riiviö, joka ehtii joka paikkaan ja pitää mut kyllä kiireisenä. Vauva oikeastaan vaan nukkuu ja syö, välillä vähän kitisee, kun mahaa kirpistää tai on nälkä, mutta muuten on oikein rauhallinen tapaus. Pitää kyllä koputtaa puuta, koska Rafaelin vauvavuos oli niin sumua ettei tosikaan, joten toivoisin, että nyt saatais vähän seesteisemmin elellä.

Vauvan mitat oli 3314g&48cm ja viikkoja mulla oli tasan 37+0 ja synnytyksen kestoksi on merkattu 3h 36min säännöllisistä supistuksista.

1. toukokuuta 2016

Hän on täällä!

Meidän pieni prinsessa otti pienen varaslöhdön ja syntyi perjantaina 29.4 raskausviikolla 37+0 <3
Vauva on ihana ja voi hyvin. Isoveljet on innoissaan, ainakin tuo vanhempi, eikä malttais millään muuta tehdä kun ihailla ja silitellä pikkusiskoa <3 äidin rakkaat pienet!

Lisää kuvateksti