26. helmikuuta 2017

Hiihtoloma

Kulunut viikko kului lomaillen koko perheen kesken. Alkuviikosta käytiin laittamassa lasten pienet vaatteet myyntiin kirppikselle, keskiviikkona käytiin riehumassa hoplopissa, torstaina yritettiin käydä kävelemässä sipoonkorven luonnonpuistossa huonolla menestyksellä, koska yöllä oli tullut lunta ihan reippaasti, joten kävelemisestä uppohangessa ei tullut mitään.

Tostai-Perjantai välisenä yönä Rafael aloitti oksentamisen, oltiin ilmeisesti otettu Hoplopista mukaamme noro-virus. Perjantaina Rosalie sairastui ja lauantaina loput porukasta. Kerkesin mä kuitenkin käydä lauantaina tallilla ratsastamassa ja vähän puhumassa tulevasta Talent-programista johon meinasin osallistua.

Onneksi me lomaillaan vielä tuleva viikko, niin ei harmita ihan niin paljon, että koko viikonloppu meni sairaina ja siivotessa. Tulevalla viikolla meidän Limppu täyttää jo hurjat viisi vuotta ja juhlitaan poikien yhteissynttäreitä viikonloppuna. Vielä pitäis kaikki tarjottavat käydä ostamassa.

Meillä on myös keskimmäisellä, kohta kaksveellä aivan järkyttävä uhma! Ja tällä hetkellä mulla on niin huono ja riittämätön olo tuon pikkuriiviön kanssa. Voin kertoa mm. että mun tietokoneelle kävi tänään vähän huonosti, joka joutui uhmatuhman uhriksi.... Valakaa muhun toivoa, että tää on ohimenevä vaihe!
Ja jotain positiivistakin! Meidän pienin vauva sanoi tänään ekan kunnon sanan "ANNA".

19. helmikuuta 2017

Emäsalo 18.2.16

Eilen sää helli meitä oikein huolella. Aurinko paistoi miltein kirkkaalta taivaalta, lämpötila kohosi neljään asteeseen ja oli kaikin puolin vaan niin kaunista.

Pakattiin lasten päiväunien jälkeen koko perhe autoon ja kaupan kautta suunnattiin Emäsalon kärkeen nauttimaan ihanasta päivästä. Ei tosiaan olla aiemmin siellä käyty ja oli muuten henkeäsaplaavat maisemat merelle. Maasto oli vähän vaikeakulkuista lasten kanssa, etenkin Rafaelin, jota vuorotellen kannettiin ja pidettiin kädestä, ja nosteltiin kiville ja kallioille. Ensi kerralla mennään sinne, kun lumet on kunnolla sulaneet, eikä tarvi pelätä liukastumisia ja otetaan isommat eväät mukaan. Mutta tällainen pieni retki oli kyllä virkistävä ja lapsetkin tykkäs kovasti.













11. helmikuuta 2017

IHAN KOHTA

Ihan kohta viisvee, ihan kohta kaksvee ja ihan kohta yksvee. Sen ikäiset vauvat meillä asuu. Ja vauvoja he on, kaikki mun vauvoja, aina. Mä aina ajattelen, että kaikella on tarkoitus ja jaksan hämmästellä, kun elämä heittää epätodennäköisyyksiä mun eteeni. Esikoinen syntyi raskausviikolla 40+0, tiistaina, vähän yli kolme iltapäivällä. Keskimmäinen syntyi tiistaina, vähän yli kolme iltapäivällä. Lasteni syntymäkuukaudet menevät järjestyksessä 2,3,4. Aika jänniä juttuja.

Tosiaan meillä tämä kevät vietellään kaikkien perheenjäsenten synttäreitä, paitsi mun. Poikien synttärit pidetään aina yhdessä, koska heidän syntymäpäivillään on kymmenen päivää eroa, tai riippuen onko karkausvuosi, niin yksitoista päivää eroa.
 Mun pinterest täyttyy inspiskuvista, ja meinaan jo vaipua epätoivoon, kun esikoinen vaihtaa viiden minuutin välein synttäreiden teemaa ja koitan saada sovellettua kaiken, että synttärisankarit olisivat tyytyväisiä. Vaikka tiedän, että loppupeleissä heitä ei edes kiinnosta muu kuin ilmapallot, lahjat ja kakku, varmaankin just tuossa järjestyksessä.

Teemaksi meille nyt valikoitui Ryhmä Hau/Star wars. Lautaset, mukit, ilmapallot, servetit on hankittu ja ne on teemalla Ryhmä Hau. Kakkuja tulee kaksi, toinen Ryhmä Hau, toinen Star Wars. Ja tää on pisin mihin asti oon päässyt. Oon miettinyt jonkin verran myös muita tarjottavia ja delegoin suolaisten piirakoiden teon mun siskolle.

Vauvan ekoille synttäreille oon hankkinut vaahtokarkkeja ja tahdon (huom, minä tahdon :D) mahdollisimman paljon pastellisia sävyjä, vaaleanpunaista, ehkä vähän minttua. Synttärimekko on valmiina, ja se on täydellinen, uniikki, one of a kind ja sen kaveriksi joku glitteripanta ja glitteribaltsut.









Ihanaa viikonloppua kaikille!

7. helmikuuta 2017

Pakkaspäivä

Eilinen aamu lähti käyntiin Rosalien neuvolakäynnillä. Rosalie kasvaa ihan hienosti omalla käyrällään, mutta oli ottanut kovan harppauksen pituuskasvussa, jonka takia painokäyrä ja päänypäryskäyrä olivan hieman laskusuunnassa. Mä kuulun niihin ihmisii, jotka ajattelee, että neuvolan kasvukäyrät on hyvä juttu, ja omalle lapselleen haluaa tottakai vaan parasta ja käyrien seuraamisella pidetään huoli siitä, että jos jotain merkittävää tapahtuu kasvussa, puututaan siihen herkästi ja päästään mahdollisesti tarkempiin jatkotutkimuksiin, mikäli sellasia tarvitaan.


Rosalie tosiaan siis otti kovan pyrähdyksen pituuskasvussa ja onkin jo 73,4cm! Ihan hurjaa, että pian Rafael ja Rosalie käyttää samaa vaatekokoa, ja justhan me täytettiin vaatekaappi 74cm vaatteista ja jo ihan pian ne on liian pieniä ja siirrytään käyttämään 80cm vaatteita. Minkä pituisia yhdeksänkuisia teiltä löytyy?

Eilen pojilla ja miehelläkin oli vapaapäivä, ja lähdettiin päikkäreiden jälkeen nauttimaan ihanasta auringonpaisteesta. Ihan kauheen pitkään ei viittitty olla, koska Rosalien ja Rafaelin posket alkoivat jo mennä huolestuttavan punaisiksi, ja Rosalielle alkoi tulla jo kylmä, kun joutui istumaan vaunuissa. Joka talvi mietin, että täytyy hankkia vaunuihin/pulkkaan lampaantalja, mutta aina se jotenkin jää. Ehkä nyt vaan otan ihan kunnolla To do-listalle sen hankkimisen. Tälle viikolle on muutenkin luvattu ainakin tänne Etelä-Suomeen kovia pakkasia, mikä toisaalta harmittaa, koska aurinko paistaa, mutta lapset ei kestä liian kylmää ilmaan, ellei ole ihan kokoajan liikkeessä.



Meillä arki tällä hetkellä pyörii lähinnä poikien synttäreitä suunnitellen ja miehen lomaa odottaen. Tämä on hänen ensimmäinen loma vuoteen, ja tulee kyllä niin tarpeeseen. Toivottavasti hiihtolomaviikolle tulee myös kauniit säät, koska tarkoitus olisi käydä emäsalon kärjessä kuvaamassa. Aika noloa myöntää, näin koko elämäni Porvoossa asuen, etten ole aiemmin käynyt siellä. No, nyt sekin tulee koettua sitten. Hiihtolomalla, tarkemmin ottaen Limpun synttäripäivänä ajateltiin mennä Hoploppiin riehumaan, ja ihanaa kun Rafaelkin on jo niin iso, että saa siitä enemmän irti mitä viime vuonna, ja ehkä meidän hurjapää Rosollikin uskaltautuu itse kiipeilemään vauvojen puolella. Hiihtolomalla, 26.2 on myös tallilla talvirieha, johon mennään koko perheen kanssa, eli ihanasti jo ohjelmaa lomalle.



1. helmikuuta 2017

Yhdeksän kuukautta

Rosalie täytti sunnuntaina jo huimat yhdeksän kuukautta. Yksvee bileet kolkuttelee jo ovella ja oonkin poikien synttäreiden ohessa suunnitellut jo meidän prinsessan ensimmäisiä syntymäpäiviä. Ihanaa vaihtelua, kun pääsee toteuttaa pinkkejä synttäreitä, kaiken sen Star Warsien, autojen, Ryhmä Hau hömpötysten jälkeen.

Meillä oli pari viikkoa sitten Rosalien neuvola-aika, joka jouduttiin kuitenkin siirtämään, koska hän on ollut nyt pidempään flunssassa ja räkäinen. Heti kun yksi flunssa loppuu, niin seuraavana päivänä onkin jo uusi jonossa. Mutta jos nyt ensi viikolla päästäis vihdoin neuvolaan ottamaan mittoja.


Rosalie on jo kontannut ja seissyt sekä kävellyt tukea vasten pitkään, ja nyt uusimpina taitoina hän on alkanut nousta seisomaan ilman tukea. Pojathan oppi molemmat kävelemään ilman tukea 8,5kk ikäisinä, eli Rosalie tulee selkeesti tässä vähän pojista jäljessä. Mutta ihan hyvä vaan, että ottaa oman aikansa ja on varovaisempi kuin pojat. Hän joutuu muutenkin jo niin koville kun isoveljet vähän hoitavat kovasti, eivätkä aina tiedä/muista, että sisko on vielä pieni, eikä pysy kovissa riehuleikeissä mukana.

Ja nyt mä en aio kirjoittaa mitään meidän öistä, koska joka kerta kun oon blogiin maininnut, että yöt on alkaneet mennä hyvin, ottaakin Rosalie ja Rafael kunnolla takapakkia ja valvovat viikon putkeen. Se on varmaan joku kirjoittamisen karma tai jotain. Mutta nukkumisjärjestelyt meillä tosiaan on tällä hetkellä niin, että Rafael nukkuu meidän makuuhuoneessa ja Rosalie Limpun kanssa lastenhuoneessa.


Oltiin maanantaina perhekahvilassa, ja tää oli Rosalielle ensimmäinen kerta. Oltiin muistaakseni tasan vuosi sitten viimeksi siellä ja silloin Rosalie oli masussa ja Rafael pieni. Rosalie pärjäs siellä hienosti eikä hätääntynyt ollenkaan, vaikka pari kertaa katosinkin näköetäisyydeltä Rafaelin perässä. Hän oli kuin olisi ollut siellä aina. Rafaelhan silloin itki heti jos menin metrinkin kauemmas tai joku katsoi häntä tai uskalsi tulla juttelemaan hänelle. Rosalie oli niin tottunut vanha tekijä. Varmaan hän on niin tottunut poikien seuraan, niin muutama lapsi sinne tänne ei häntä haittaa. Yritetään nyt ottaa perhekavila ihan medän arkirutiineihin, mutta Limppu ei ihan innostunut hommasta, vaikka hänellä oliki ihan kivaa, mutta siellä kuitenkin suurin osa lapsista on paljon pienempiä kun Limppu, niin ymmärrän kyllä jos hän tylsistyy.

Rosalielle on kuitenkin muodostunut vähän eroahdistusta ja yleensä seuraakin mua jokapaikkaan kokoajan ja halusi mieluiten olla sylissä paljon, varsinkin silloin kun pojat on hoidossa. Poikien ollessa kotona, heidän seura onneks kelpaa myös.