30. toukokuuta 2017

Viimehetken lahjavinkki

Mä oon oikeesti varmasti maailman surkein keksimään lahjoja. Pojat jää huomenna kesälomalle ja halusin tottakai muistaa poikien hoitajia kuluneesta vuodesta jollakin. Ja tänään sen vihdoin keksin kun kiertelin kaupassa. Ajattelin tulla jakamaan tännekin vinkin, jos joku vielä arpoo mitä voisi antaa.

KAHVIA, SUKLAATA JA KUKKIA
kääritään sellofaaniin ja valmis






29. toukokuuta 2017

Uutta kesäksi

Käytiin tossa viikko sitten ostamassa lapsille vähän uusia kesävaatteita ja löysin Rosalielle niin söpöjä juttuja! Yleensä Lindexissä on kaikki tyttöjen vaatteet sellaisia, jotka voisin ostaa, mutta tällä kertaa sieltä ei tuntunut löytyvän yhtään mitään, kun taas hennesillä oli vaikka ja mitä. 


Kappahlista mun oli pakko ostaa Rosalielle Newbien roosa trenssi. En vaan ois pystynyt elää jos ne olis kerennyt loppumaan, ennenkuin oisin saanut sen meille. Arvoin pitkään 80cm ja 86cm välillä, mutta sovitettuani niitä Rosalielle tulin siihen tulokseen, että 86cm ei olis edes syksyllä hänelle sopiva, sen verran reilu se oli.

Täytyy vielä käydä uudemman kerran kiertelee ja katselee jos löytäisin jotain Rafaelillekin, vaikka olin päättänyt, ettei hän tarvi, koska hänellä on Liamin vanhoja kaappi täynnä. Mutta kun ne vaan on niin söpöjä ne poikien vähän pienemmät vaatteet!




Mietin, että millainen tarjonta kirppiksellä on tällä hetkellä. Voisin käydä tällä viikolla kiertämässä senkin läpi siltä varalta, että tekisin kunnon löytöjä siellä.

Ihanaa viikon alkua kaikille :)

28. toukokuuta 2017

Äitiyden aakkoset

Ihana Dessi haastoi mut tekemään paljon eri blogeissa pyörineen Äitiyden aakkoset.

A niin kuin aamupala. Multa itseltäni se useimmiten unohtuu, mutta lapsille joka aamu on tarjolla joko puuroa, leipää, hedelmää, jugurttia tai muroja

B niin kuin banaani. Tajuttoman helppo välipala lapsille.

C niin kuin celsiusasteet. Tarkistan joka aamu päivän sään, että tiedän mitä pukea itselle ja lapsille.

D niin kuin desibelit. Meidän kotona kuuluu ääntä, PALJON.



E niin kuin elokuvat. Yleensä laitan jonkun elokuvan pyörimään lasten mentyä nukkumaan. Se on ihana tapa heittää aivot hetkeksi narikkaan ja vaan olla.

F niin kuin Fazerin sininen. Suklaa-addikti tässä moi.

G niin kuin google. Tietää kaiken. Kaiken myös liittyen äitiyteen ja lapsiin.

H niin kuin hymy. Mikään ei oo kauniimpaa kun omien lasten hymyt! <3

I niin kuin itku. Sitä meiltä kuuluu kotona välillä aivan liikaa erinäisistä syistä, milloin väsyttää, milloin harmittaa kun ei saa tehdä jotain kiellettyä, milloin raivotaan vaan ihan pienistä jutuista.

J niin kuin jauheliha. Meillä syödään usein (vähän liiankin usein) jauheliharuokia, mutta ne vaan on helppoja ja lapsille maistuu aina.

K niin kuin kesä! Helpottaa arkea lasten kanssa huomattavasti.

L niin kuin loma! Että miten odotankaan meidän ulkomaan lomamatkaa!

M niin kuin meikkaus. Harvemmin jaksan meikata jos ollaan vaan kotona, mutta meikkaaminen piristää arkea ja tulee vähän freessimpi olo itselle.

N niin kuin neuvola. Nyt pariin vuoteen ensimmäinen pidempi tauko neuvoloista, kun Rosalien seuraava neuvola on vasta 1,5v neuvola. Ennen sitä kävin Rafaelin raskausajan neuvolat, Rafaelin vauva-ajan neuvolat ja samassa Rosalien raskausajan neuvolat ja sen jälkeen vuosi Rosalien vauva-ajan neuvolat. 

O niin kuin onnellinen. Niin tajuttoman onnellinen mun perheestä ja siitä, että saan olla äiti mun pienelle villille jengille.

P niin kuin päikkärit. Oh thank lord meidän viisivuotiaskin nukkuu vielä useimmiten päiväunet. Mun päivän henkireikä. 

Q niin kuin quesadilla. Tällä viikolla me koklataan niitä. 

R niin kuin rakkaus. Miten paljon voikaan omaa lasta rakastaa?

S niin kuin siivous. Joka päivä sitä teen ja silti koti on aina ihan sotkuinen. Okei, saattaa olla siisti yön yli jos siivoan illalla. 

T niin kuin TV. Ja lastenohjelmat. Käydään usein kirjastossa lainaamassa lapsille uusia elokuvia katsottavaksi ja lasten lemppareiksi on muodostuneet Ryhmä hau, Puuha Pete, Lego Batman ja Lego ninjago.



U niin kuin ulkoilu. Niin tajuttoman tärkeetä että käydään vähintään kerran päivässä ulkona ja joskus se vaan jää ja sen kyllä huomaa. Ehkä joskus meillä on oma piha missä ois helpompi ja mukavampi olla lasten kanssa, mutta toistaiseksi on tyydyttävä taloyhtiön pihaan.

V niin kuin vaatekasat. Viiden hengen taloudessa pyykkirumba on loputon ja joka paikassa on vaatteita, kaapeissa, puhtaina IKEA-kasseissa odottamassa viikkaajaa, naruilla kuivumassa, pitkin asuntoa lasten likaisia vaatteita, jotka he ovat riisuneet ja unohtaneet viedä pesuun ja vessassa jättimäinen likapyykkivuori, jota en saa ikinä valloitettua.

W niin kuin wash and wear. Tääkin liittyy pyykkeihin, en nimittäin koskaan silitä meidän vaatteita. Ei edes omisteta silityslautaa taikka rautaa.

X niin kuin xylitolpastillit. Huono äiti tunnustaa; että unohdan aina ostaa ne, eikä meillä syödä xylitolpastilleja vaikka pitäisi, I know, I know.

Y niin kuin yöt. Ehkä meillä vielä joskus nukutaan yöt rauhassa ilman itkuraivoja (sormet ristissä).

Z niin kuin Zariba. Mun entinen hoito-hevonen, joka ei sinänsä liity nyt tähän, mutta mun harrastukseen kylläkin ja siihen, että vaikka oon äiti niin haluan ja saan harrastaa ratsastusta ja hevosten hoitamista, mikä on mulle tosi iso henkireikä.

Å niin kuin Åbo/Turku-Naantali-Muumimaailma=ehkä mahdollinen kesäreissukohde. Lapset ainakin olisi ihan haltioissaan.

Ä niin kuin äitiys. Parasta mitä mulle on tapahtunut.

Ö niin kuin "öööö". Kuuluu mun suusta kokoajan useammin, kun viisivuotias yllättää kysymyksillään.

Haastan Klaran ja Paprikan

27. toukokuuta 2017

Tallin kevätkirmaus

Tänään suunnattiin koko perheen voimin iltapäivästä tallille keväkirmaukseen/kevätjuhlaan. Okei, me mentiin mun äidin ja Liamin kanssa edeltä auttamaan järjestelyissä.

Ohjelmassa oli ihania esityksiä, mm. pukuratsastusta jossa nähtiin Darth Wader, Peppi Pitkätossu, Keiju yms. oli pari eri näytelmää, missä "tubettaja" joutui vaaraan ja sen seuraajat pelastaa sen, aivan huippu! Ja pienten ratsastajien oma versio Kolmesta kilipukista. 

Nähtiin myös esteratsastusta, kouluratsastusohjelma, oli paalileikkiä, katrilli, talutusratsastusta ja istuntaharjoitusnäytös. Tapahtumassa oli myös tietty buffa, jossa toinen toistaan herkullisempia piirakoita, pizzoja ja makeita herkkuja kuten allekirjoittaneen mokkapalat :D omakehu vähän haisee...

Mies lähti tallilta aiemmin lasten kanssa, koska lapset alkoi väsymään ihan totaalisesti, eikä jaksaneet enää istua katsomassa joten oli parempi lähteä kotiin. Mä jäin vielä äidin kanssa auttamaan laittamaan kaikki tallilla paikoilleen ja roudaamaan tavaroita.

Pakko kyllä sanoa, että mulla on ihan paras harrastus ja paras talli jossa käydä. Ihanaa kun järjestetään tuollaisia tapahtumia. Kaikki ratsastajat esityksissä oli niin rohkeita ja hepat käyttäyty nätisti. Jäi älyttömän iloinen fiilis koko päivästä. Pojatkin talutusratsastukseen, Rafael ekaa kertaa ja Liam toista kertaa ja molemmat tykkäs kovasti. Toivoisin, että mun lapset seurais mua jalanjäljissä ja innostuis ratsastuksesta ja oonkin ilonen aina kun saan ne raahattua mukaan tallille. Yleensä vaan mulla on joko itselläni ratsastus tai siivoan ja ruokin hevosia, jolloin en pysty katsoa ollenkaan lasten perään, jolloin luonnollisesti nää kerrat tallilla jää aika harvoiksi.

26. toukokuuta 2017

Kolmen lapsen makuuhuone

Uhka vai mahdollisuus?

Nyt saadaan nähdä! Siirrettiin Rafaelin sänky lastenhuoneeseen, pois meidän vanhempien makuuhuoneesta. Eniten jännittää, että lapset pitävät toinen toisiaan hereillä, mutta ainakin nukuttamiset tulee varmasti helpottamaan, kun kaikki on samassa huoneessa.

Meillä on tosiaan sen verran kiva pohjaratkaisu lastenhuoneessa, että sinne mahtui kaksi pinnasänkyä ja yksi lastensänky, kaikille omat pienet nurkkaukset, ja lattiallekin jäi edelleen tilaa leikeille. Saa nähdä milloin esikoinen alkaa kaivata omaa tilaa, jos alkaa ollenkaan. Ainakin siihen saakka olisi tarkoitus asua kolmiossa.

Minkälaisia kokemuksia teiltä löytyy, kun on kolme lasta samassa huoneessa, ja miksei enemmänkin kuin kolme?

25. toukokuuta 2017

Kesän to do

Oon aika täpinöissäni että pojilla alkaa kesäloma, ja meillä on koko kesä aikaa tehdä yhdessä kaikenlaista. Tänä kesänä aiotaan ehdottomasti tehdä enemmän, mitä viime kesänä, ja sitä edellisenä, kun Rafael ja Rosalie on jo isompia.

Haluaisin tänä kesänä käydä

-Lintsillä koska mun edellisestä kerrasta on jo ihan liian monta vuotta, eikä lapset oo olleet kertaakaan. Lintsillä on onneksi lapsille ilmaisia laitteita, koska en osaa sanoa vielä miten meidän lapset uskaltaa mennä laitteisiin, ja jos eivät uskaltaisikaan niin rannekkeet menisi ihan hukkaan. Tosin ehkä yhdet laiteliput ostetaan, koska Limppu haluaisi päästä maailmanpyörään.

-Puistoissa. Porvoossa on paljon hyviä puistoja ja ajattelin, että käydään mahdollisimman usein vähän kauempana puistoissa, kun lähipuistoissa. Ainakin Pormestarinkadun puisto, Ruusupuisto ja Muumipuisto on sellaisia missä täytyy käydä.

-Jokirannassa jätskillä ja kattomassa veneitä. Liian usein kävellään vaan siitä ohi, mutta omassa kaupungissakin on niin paljon nähtävää.

-Mökillä. Meillä ei ole omaa mökkiä, mutta meidät on onneksi kutsuttu kavereiden mökille, enkä malttais odottaa. Mökkeily on parasta, ja ihanaa kun lapset saa olla päivät ulkona ja mennä vapaasti.

-Ulkomailla. Elokuussa koittaa meidän perheen ensimmäinen yhteinen ulkomaanreissu kun suunnataan Roodokselle. En malttais oikeesti enää yhtään odottaa, mutta toisaalta haluaisin, että kesä kestää pitkään. Haaveilin myös päiväristeilystä Tallinnaan, mutta se saattaa jäädä vaan haaveeksi, vaikka tällä hetkellä siljalla onkin tarjous, että alle 12-vuotiaat lapset matkustavat maksutta, ja näinollen meidän jengiltäkään matkan hinta ei päätä huimaisi.

-Rannalla. Meillä on vähän haasteena täällä Porvoossa hyvät rannat ja välimatkat näin autottomana perheenä, mutta uskon, että päästään rannalle edes pari kertaa.

Minkälaisia kesäsuunnitelmia teillä on?


24. toukokuuta 2017

UUDET TUULET

Uudet tuulet blogissa, nimittäin mun blogini liittyi takaisin kaksplussan blogiverkostoon. Tää tuli ehkä vähän yllättäen, mutta olin jo pidempään harmitellut tätä yksinäisyyttä, mikä on kun bloggailee ihan omillaan, kuulumatta mihinkään yhteisöön. 
Aikoinaan kaksplussan yhteisö antoi mulle paljon uusia kokemuksia, tapahtumia ja ihania ystäviä, joista oon niin kiitollinen. Joten innolla odotan mitä tulevaisuus vielä tuo mukanaan.

Blogissa siis luonnollisesti muuttui ulkoasu vähän, mutta muuten tää ei oikeastaan vaikuta lukijoihin mitenkään, koska samalla osoitteella pääsee edelleen lukemaan mun juttujani.

Mutta ihanaa kun te vanhat lukijat ootte edelleen meidän matkassa mukana ja uusille lukijoille toivotaan tervetuloa! :)

P.s meidät löytää myös instagramista ja snapchatista nimellä laurajohannau 


21. toukokuuta 2017

KESÄ - parasta

Ihanat lämpimät ilmat saapui vihdoin! Ollaan otettu ihan kaikki ilo irti siitä ja lähdetty ulos aamusta ja tultu sisään vasta iltapalalle ja suihkuun pesemään hiekat ja hiet pois. Limppu oli eilen kyllä aikamoinen näky, kun mentiin sisään, oli hän päästä varpaisiin ihan lian peitossa, koska oli rymynnyt menemään koko päivän shortseissa ja t-paidassa. Kyllä on maistunut uni hyvin kaikille, jopa päiväunet meidän viisveelle, joka on päättänyt, ettei päikkäreitä enää nuku.



Ollaan käyty käppäilemässä pieniä lenkkejä, käyty puistossa ja oltu omalla pihalla vaan. Mä oon saanut älyttömän hyvin väriä pintaan ja oon tainnut vähän polttaa mun otsan, sen verran se punottaa, muttei onneksi ole kipeä. Lapset koitan vielä suojata auringolta vaatteilla, ja ainakin toistaiseksi se on sujunut hyvin. Laitetaan rasvat sitten kun päästään rannalle ja tietty kun lähdetään elokuussa Roodoksen auringon alle. Tää lämpö vaan tekee jotain ja on niin tajuttoman onnellinen fiilis joka päivä kun on niin ihanat ilmat. Itsekin jaksaa istua hiekkalaatikon reunalla, kun voi vaan ottaa aurinkoa.

Parin viikon päästä lapset jää kesälomalle päiväkodista, ja oon ajatellut rytmittää meidän päiviä kiertelemällä eri puistoissa ja picniceillä. Täytyy ottaa selvää mitä ohjelmaa Porvoossa on kesällä lapsille, koska nyt on kerrankin aikaa kunnolla niin mun on pakko saada meidät liikkeelle täältä meidän pikkulähiöstä, haha :D

15. toukokuuta 2017

ÄITIENPÄIVÄ

Eilen vietettiin äitienpäivää. Mut "yllätettiin" ihanalla aamiaisella ja lahjoilla klo 7.30. Mulla on ehkä vähän eri käsitys pitkään nukkumisesta kuin mun miehellä ja lapsilla. No, aamupalan ja lahjojen avaamisen jälkeen menin itsekkäästi takaisin nukkumaan, koska väsytti aivan tajuttomasti. Mies ilmeisesti tajusi mun "hienotunteisen" vihjeen ja puki lapsille päälle lähti pihalle.

Sain Limpulta lahjaksi ihanan kortin jossa oli Limppu puhaltamassa sydämiä ja rentoutumispurkin. Rafaelilta sain hienon maalauksen, jossa oli kehykset. Ripustin taideteoksen meidän keittiön seinälle.

Kun heräsin aamupäikkäreiltä meikkailin rauhassa ja kun olin valmis lähdettiin vielä pienelle kävelylle lasten ja Nicen kanssa.

Lasten päikkäreiden jälkeen lähdettiin mun äidille ja vietettiinkin siellä loppupäivä. Tehtiin äitin kanssa pari kakkua ja ainakin lapsille kelpas paremmin kun hyvin!

Kaiken kaikkiaan taas ihana äitienpäivä takanaan, just niin rento ja meidän näkönen mistä tykkään :)



10. toukokuuta 2017

LOMAKUUME

Tarviiko enempää sanoa?

Mieli ja kroppa kaipaa lämpöön! Kevät ei oo oikein ottanut tuulta allensa ja se vielä lisää itsessään kamalaa matkakuumetta!

Kuvat on meidän vuoden 2014 Kreetan reissulta. Olin tuolloin vielä raskaana ja odotin Rafaelia, ja muistan kuinka lennot oli yhtä tuskaa raskauspahoinvoinnin kanssa, haha! No nyt ei onneksi ole siitä pelkoa, mutta tällä kertaa matkustetaan kolmen pienen lapsen kanssa, joka tuo kyllä varmasti omat haasteeensa matkaan. Mutta uskon, että selvitään mainiosti kun rennolla asenteella lähdetään, eikä ladata matkaan suuria odotuksia tai ohjelmanumeroita. Tarkoitus on pelkästään nauttia lämmöstä, auringosta, hyvästä seurasta, maisemista ja ruuasta. Ja tietty altaassa lillumisesta.

Onko teillä matkasuunnitelmia kesäksi? Jos on, niin millaisia?

9. toukokuuta 2017

Lastenhuoneessa


Nyt on saatu huoneesta pois vuodesohva ja koulupöytä ja oi että miten huoneeseen tulikaan lisää tilaa! Nyt huoneessa mahtuu taas leikkimään kunnolla eikä tarvi raivata kaikille omaa tilaa missä leikkiä, kuten aiemmin.

Huone tulee tästä vielä muuttumaan ajan kanssa. Huoneeseen tulee kerrossänky, kunhan saadaan se hankittua ja seinien sisustukset muuttuu hiukan sitä myötä.

Hyllykköseinä on häiritsevän kesken enkä keksi mitä laittaisin tyhjään rakoon, koska se ei näytä hyvältä. Täytyy miettiä jos laittaisi lisää tauluja, vai muuttuuko seinä liian ahtaaksi...

Tällä hetkellä on kyllä tosi tyytyväinen huoneeseen. Enkä oo tainnu aiemmin olla näin tyytyväinen meidän lastenhuoneeseen, Jes!

7. toukokuuta 2017

Vuosi kolmen lapsen äitinä

Vuosi kolmen lapsen äitinä takana. Millaista arki kolmen lapsen kanssa on? En voi tietenkään puhua kuin omasta puolestani, koska se millaista arki kolmen lapsen kanssa on, riippuu ihan täysin siitä minkälaisia omat lapset on. En usko, että kukaan voi täysin suunnitella omaa elämäänsä etukäteen. Mulle ainakin omat suunnitelmat on kokoajan menneet uusiksi lasten myötä ja oon huomannut, ettei mitään oikein voi ennustaa.




Meillä ensimmäinen lapsi oli helppo isolla Hoolla. Ollaan naureskeltu, että miten helpolla me oikein ollaankaan päästy!

Toinen lapsi osoittikin millainen voi haastava vauva olla. Rafaelilla oli koliikkia ja refluksia, mitään ei diagnosoitu, koska ei saatu apua, vaikka sitä haettiin. Kaikki lähetteet sairaalle palautettiin ja käskettiin vaan koittaa jaksaa. Rafael valvoi yöt. Ja varmaan kaikki refluksivauvojen vanhemmat tietää, että on täysin eri asia herätä 5-7 kertaa yössä "normaalin" vauvan kanssa, antaa hänelle maitoa ja vauva käy takaisin nukkumaan. Kuin herätä 5-7 kertaa refluksivauvan kanssa joka ensin itkee nälkäänsä, nukahtaa viideksi minuutiksi, jonka jälkeen täytyy yrittää pelastaa vauvaa tukehtumasta omaan oksennukseensa, sitten vauva huutaa naama punaisena kipuhuutoa kaksi tuntia, ennenkun nukahtaa pariksi minuutiksi ja kohta koko homma alkaa alusta.

Meidän kolmas lapsi olikin helpon ja vaativan väliltä, kallistuen siihen helpon puolelle. Kävimme keskimmäisen ja nuorimman kanssa vyöhyketerapiassa, ja siinä missä keskimmäisen kanssa käytiin neljä kertaa ja saatiin vyöhyketerapiasta vähän apua, niin nuorimman kanssa yksi ainoa kerta riitti rauhoittamaan itkuisuutta ja alkavaa koliikkia.


Kun meidän vauvavuosi keskimmäisen kanssa oli aivan tajuttoman raskas, olin varma, ettei päästä yhtään helpommalla kun kolmas syntyy. Ja oikeessahan mä olin. Toisaalta kaksi vauvavuotta jo itsessään on raskasta, mutta nyt valvoin vauvan lisäksi keskimmäisen kanssa, joka joko oireili edelleen relfuksia, allergioita, temperamenttia tai kaikkia niitä yhdessä.

Mä voin sanoa, että me selvittiin. Me selvittiin kahdesta vauvavuodesta peräkkäin. Mä hoidin yöt ja päivät yksin miehen ollessa töissä, koska hänelle ei ollut kertynyt isyyslomaa, koska oli vasta aloittanut uudessa työssä, eikä vanha työ ollut kestänyt tarpeeksi pitkään, että isyysvapaita olisi kertynyt. Kun mies tuli töistä kotiin kävin yleensä nukkumaan päiväunia hetkeksi, että jaksoin taas yöllä valvoa.

Vuosi kolmen lapsen äitinä on ollut kaikkea muuta kuin helppo. Mutta kaikesta selviää kun on pakko. Nyt meillä ei enää valvota joka yö mutta arjessa on taas uudet haasteensa, kuten kahden pienimmän uhma, viisivuotiaan kasvu ja omapäisyys.


Mutta vaikka me selvittiinkin niin musta tuntuu pahalta lukea tekstejä tai kuulla jonkun sanovan, että se on itsestä kiinni ja omasta asenteesta kiinni millaista arkea elää. Kun takki on ihan tyhjä, itsestään on antanut 150% ja lapset silti saavat itkupotkuraivareita kaupassa, kun lapset tappelevat ja kinaavat keskenään, onko se siltikin asenteesta kiinni millaista arkea lasten kanssa elää?

No ainakin voin ylpeänä sanoa, että meidän lapset uskaltaa tuntea ja uhmata. Että heillä on aina se turvallinen ja luotettava aikuinen kenen kanssa voi tuntea niitä ikäviäkin tunteita.

Mitään en kuitenkaan vaihtaisi pois. Meidän lapset osoittaa tempperamenteillaan, että tulevat varmasti pärjäämään elämässä. Vaikka he tappelevatkin, niin heillä on silti niin uskomaton side toisiinsa, ettei voi kun olla onnellinen, että saatiin kolme lasta. Ja kaikki tämä on kasvattanut meitä vanhempina aivan älyttömästi. Meidän suhteesta on tullut lujempi ja osataan puhaltaa yhteen hiileen paremmin kuin koskaan. Ja kaikki tämä on opettanut tunnistamaan missä menee omat voimavarat, miltä tuntuu kun ne loppuu ja silti saada jostain voimaa jatkaa eteenpäin.

Vaikka meillä on ollutkin rankkaa niin niitä positiivisia juttuja on kuitenkin enemmän. Koko meidän perhe on se mistä oon unelmoinut. Joka päivä meidän lapset saa mut nauramaan ja tekee mut niin onnelliseksi. Ja niin kliseiseltä kun se kuulostaakin niin mulla on se tunne että mun elämä on saanut tarkoituksen meidän lapsien myötä.

5. toukokuuta 2017

Girlcorner in making

Ostin lapsimessuilta ihanat eläinprinttikortit lastenhuoneen sisustukseen. Kortit on kuitenkin odottaneet vielä paikkaansa, koska mun sisistusinnostus on ollut poissa. Mulle iskee aina kausia jolloin sisustan ihan hirveesti, "rakennan pesää" ja oikeastaan silloin oon aina kovin turhautunut, kun en saa kaikkea just heti samantien, enkä pysty ajatella muuta kuin sisutamista ja kodin uudistamista. On ollut aika vapauttavaa olla hetken ajattelematta kodin laittamista ja antaa vaan olla.


Mutta nyt se alkaa taas nostaa päätään. Meillä on lastenhuoneessa ollut vuodesohva jonkin aikaa, mutta nyt päästään siitä vihdoin eroon ja voi taas miettiä mitä tekisi lastenhuoneelle seuraavaksi.

Meillä Liam ja Rosalie nukkuu samassa huoneessa ja Rafael meidän vanhempien kanssa, koska Rafael on ollut niin herkkäuninen, että tarvitsi vanhempien läheisyyttä. Nyt kuitenkin Rafael on alkanut kiipeillä sängystään iltaisin pois (nukkuu siis pinnasängyssä vielä) mutta alkanut nukkumaan öitä paremmin, joten aloin herätellä uudestaan kerrossänky-ideaa miehelle ja itselleni. Vaikka ihanteellisinta olisi ollut siirtää Rafael jo kauan sitten lastensänkyyn nukkumaan, niin se ei vaan ollut mahdollista, koska kun kokeiltiin Rafaelin kanssa olla ilman pinnasängyn toista laitaa, hän öisin seilasi pitkin kämppää, kiipeili keittiön tasoilla, levitteli roskakorin yms.
Mutta nyt yöt on olleet niin rauhallisia, että ehkä se kerrossänky muuttaakin meille pian.


Meidän lastenhuone on aika pieni, mutta pohjaratkaisu siinä on mun mielestä sen verran näppärä, että kolme lasta menee siihen vielä oikein hyvin. Halusin kuitenkin tehdä Rosalielle jotain tyttömäistä huoneeseen, jos hän vaikka tykkäisikin, ja pojille sitten Star Wars yms juttuja.

Otetaan siis vastaan ideoita lastenhuoneiden sisustuksesta joissa kaksi tai kolme lasta ja miten ootte sisustanut jos teillä on tyttö ja poika samassa huoneessa? Linkatkaa bloganne ja Instagram-tilejänne jos teiltä löytyy kuvia, mielelläni kävisin kurkkimassa ja nappaamassa ideoita.

3. toukokuuta 2017

Valmentautumaan

Lauantaina mulla olisi edessä elämäni ensimmäinen ratsastusvalmennus. Oon käynyt ihan säännöllisesti ratsastustunneilla ratsastuksenopettajani opetuksessa melkein koko tämän 17 vuotta mitä olen ratsastusta harrastanut, mutta ulkopuolisen valmentajan tunnille en ole vielä eksynyt. Olen mukana Talent programissa, jossa vuoden sisään kuuluu kuusi valmennustuntia.

Olin tiistaina ratsastamassa ja mulla jäi tosi hyvä fiilis tunnista. Me vähän alustavasti valmistauduttiin lauantaita varten ja jotenkin palaset alkoi loksahdella paikalleen. Oon ollu vähän hukassa, että miten mun ponia (lainaponia) ratsastetaan ja sen ratsastaminen on tuntunut vaikeelta, mutta nyt ekaa kertaa mulle tuli sellainen ahaa elämys ja tää tuntuu hienolta! Voi olla, että lauantaina oon taas ihan yhtä hukassa, mutta ainakin nyt mulla on pieni toivon pilkahdus, että jospa tää tästä lähtiskin menee sujuvasti.


Mulla on ollut se ongelma, että päästän ohjat löysiksi, en tahallani, mutta jotenkin huomaan, että taas on ohjat pidentyneet ja ohjastuntuma kadonnut. Nyt mä vihdoin tajusin kuinka ratsastaa poni kunnon ohjastuntumalle, saada ohjiin kunnon imu ja jalat aktiivisiksi. Tajusin kuinka kovaa ponia täytyy ratsastaa, ettei riitä pienet avut jos ne ei mene läpi. Ja uskon siihen, että ennenpitkää se helpottaa ja myöhemmin ei tarvitse niin kovilla avuilla ratsastaa, kun hevonenkin oppii, että pääsee paljon vähemmällä jos vaan vähän viitsii.

Valmennukseen meen avoimin mielin, mutta sellainen hyvä pieni odottavainen jännitys mahassa. Kesäkuussa olisi uudet kisat ja mun oma tavoite on saada vielä siistimpi rata mitä viimeksi. Parempi tempo, mun istuinta paremmaksi, koska kun tempo puuttui, jäin ajamaan istunnalla eteenpäin ja se ei näyttänyt kovinkaan hyvältä videolla. Nyt tarvitaan vaan treeniä treeniä ja treeniä!


2. toukokuuta 2017

Ihana vappu

Huh, nyt on railakas vappuviikonloppu ohi. Meillä oli niin hauskaa, että ihan haikein mielin muistelen kulunutta viikonloppua.

Lauantaina tosiaan vietettiin Rosalien ensimmäisiä syntymäpäiviä ihanien ihmisten kanssa. Tyttö sai ihania lahjoja ja oli niin reipas pieni emäntä omissa juhlissaan. Hän söi ison palan omaa täytekakkuaan ja maistoi munkkia.

Sunnuntaina, vappuaattona, olin järjestellyt pari kuukautta Nicelle yllätyssynttäreitä. Yllätys meinas mennä pilalle niin älyttömän monta kertaa, kun Nicce keksi kaikenlaista tietämättään ollenkaan mun suunnitelmista. Sunnuntaina tosiaan lähdettiin lasten päiväunien jälkeen vapputorille, ja sillä välin mun äiti hiipi meille järjestämään kaiken ja päästämään vieraat sisälle. Vapputori oli kuitenkin ihan pettymys, eikä viihdytty siellä pitkään. Käytiin cittarista ostamassa lapsille vappupallot ja vappusafkaa. Yritin kaikin keinoin viivyttää kotiinmenoa, koska kukaan vieraista ei vielä ollut tullut. 

Käväistiin muumipuistossa, kunnes Rafael kasteli lapasensa ja Nicce vaati, että lähdetään kotiin. Mulle iski paniikki ja laitoin mun veljelle viestiä, että tulee pelastamaan jotenkin tilanteen. Käytiin vielä läheisessä kaupassa ja sillä välin mun veli oli tullut kaupan pihaan. Hän suostutteli Nicen mukaansa keskustaan ja mä pääsin lasten kanssa lähtemään kotiin. Kotona ei keretty kovinkaan pitkään olemaan, vieraita saapui nopeaan tahtiin ja laitettiin kaikki tarjottavat esille.

Kun Nicce tuli kotiin ja avasi oven, alettiin laulamaan "paljon onnea vaan..." ja Nicen ilme oli näkemisen arvoinen. Hän oli niin järkyttynyt, ettei pystynyt hymyillä. Tuijotti vaan meitä ja meni takaisin tuulikaappiin ja sulki oven. Kävin hakemassa hänet takaisin sisään ja Nicce pidätteli vaan kyyneleitä. Eli aivan superisti onnistunut yllätys!

Lapset söi meidän kanssa herkkuja ja lähtivät sitten mummin luokse yökylään ensimmäistä kertaa yhdessä ja Rosalie ensimmäistä kertaa ikinä. Lapset olivat kuulemma nukkuneet kuin tukit ja viihtyneet loistavasti. Ihana helpotus, koska stressasin sitä, ettei siellä mene kaikki hyvin ja Rafael ja Rosalie valvottavat.

Me jatkettiin bailaamista myöhään yöhön ihanien ihmisten kanssa ja oli kyllä kaikin tavoin niin onnistunut ilta!

Seuraavana päivänä vietettiin vappupäivää  lasten kanssa puistossa saippuakuplia puhallellen ja jätskiä syöden. Voikun nyt vaan jatkuisi ihanat lämpimät ilmat ja kesä vois alkaa! 

Oliko teillä hyvä vappu?