26. kesäkuuta 2017

Juhannus '17










Nyt on juhannus vietetty ja arkeen palattu. Meillä oli ihan huippu juhannus ihanassa seurassa. Oltiin ihan kotosalla vaan, eli vietettiin cityjuhannusta, mikä on mun mielestä ainakin pienten lasten kanssa paljon rentouttavampaa kuin lähteä jonekkin mökille, mahdollisesti veden äärelle. Kaikki se pakkaaminen pariks päiväks viisihenkiselle perheelle, jatkuva kokkaaminen, tiskaaminen, paniikki kuka lapsista meinaa hukkua jne, you get the point. Ehkä sitten, kun lapset on isompia ja osallistuvat omien tavaroidensa pakkaamiseen, auttavat keittiössä ja osaava uida, on ehkä ihan eri meno ja jussi mökillä vois olla kiva.

Perjantaina viiden aikaan mun perhe tuli meille ja alettiin kokkailemaan yhdessä. Tehtiin kaikkia ihania kesäherkkuja, uusine perunoine ja grilliherkkusienineen, perinteistä grillimakkaraa unohtamatta. Meidän kanssa juhannusta tuli viettämään myös meidän naapurit ja lasten mentyä nukkumaan istuttiin vielä omalla terassilla pitkään iltaan. Lapsetkin olivat niin iloisia kun saivat valvoa myöhään, olla pihalla ja kai niillä herkuillakin oli vähän osuutta lasten iloisuuteen.

Lauantaina lähdettiin aamupäivästä naapureiden kanssa takapihalle pelaamaan mölkkyä ja lapset keräsivät kukkia ja tekivät kukkaseppeleitä. Mun taidot oli ihan selkeesti ruosteessa, koska hävisin mölkyssä. En muista milloin viimeksi olisin pelannut mölkkyä? No mutta, uskon että vielä on ihania kesäpäiviä edessä, ja voin peitota kaikki mun mölkkyskilsseillä. Mölkyn pelaamisen jälkeen mentiin vielä koko porukka meille syömään jäljelle jääneitä juhannusruokia, ja voin kertoa, että tehtiin niitä ihan hyvä satsi, koska tänään ollaan vielä syöty samoja ruokia.

Sunnuntai mulla meni koko aamupäivä tallilla, tein siellä päivätallia, siivousta ja hevosten ruokintaa ja niin edelleen. Ja oli kyllä aivan ihana juhannus kaikenkaikkiaan.

22. kesäkuuta 2017

KEITTIÖSSÄ

Ostettiin viikonloppuna uusi ruokailuryhmä vanhan tilalle, ja keittiön ilme muuttui niin paljon. Keittiössä on nyt ihanan seesteinen olo, kun värimaailmat kohtaa paremmin keittiön muun ilmeen kanssa.

Huomasipa just myös, että tää blogin päivittäminen on taas vähän jäänyt, mutta koska kesä ja venyneet kesäillat, netflix ja O.C koukutus, niin antaa nyt näiden tulla omalla painollaan.

Mutta mitäs tykkäätte meidän uudesta keittiön pöydästä? Mitä värejä teillä on keittiössä?




IHANAA JUHANNUSTA KAIKILLE!

15. kesäkuuta 2017

Torstai




Tänään lähdettiin aamusta liikkeelle. Pakattiin kaikki tarvittava mukaan ja suunnattiin keskustaan. Treffattiin matkan varrella mun sisko ja mentiin hakemaan evästä lidlistä. Ostettiin kaikkea herkkua ja käveltiin jokirantaan, johon pistettiin piknik pystyyn. 

Lapset olivat ihan innoissaan ja istuivat nätisti viltillä, vaikka oltiin ihan veden vierellä. Mulla oli alkuun kauhuskenaariot kuinka joudun onkimaan kaikki kolme lasta Porvoonjoesta, mutta kaikki sujui oikein mallikkaasti.

Meillä oli eväänä lihapasteijoita, nakkejä, lihapullia, kirsikkatomaattia, keksiä ja sipsiä sekä jätskit, jotka kuitenkin sulivat aivan liian nopeasti, joten säästin mun ja Rafaelin jätskit kotiin ja pakastin uusiks :D Mun lempparijätskit muuten on Lidlin Neo Classic keksisuklaajätski ja Magnumin Classic. Mikä sun lempijätski on?

Piknikin jälkeen käytiin pikaisesti Cittarissa ostamassa kaikille lapsille uudet lelut, kun oltiin luvattu jotain kivaa heille. Rafael sai Ryhmä haun Toman, Liam Lego Batman-pakkauksen ja Rosalie ihka ensimmäisen barbiensa, jota hän kantoi niin onnellisena. Jouduin tosin kotona vähän tunaamanan barbia vähän vauvaystävällisemmäksi poistamalla barbin kengät ja laittamalla hiukset kiinni Rosalien omalla pampulalla, kuminauhojen sijaan. 
 Cittarin jälkeen lähdettiin kävelemään kotiinpäin ja oli niin ihana sää, ettei edes haitannut työntää sata kiloa painavia rattaita, jotka oli täynnä kauppakasseja ja kaksi lasta. Kotona laitoin Rosalien heti nukkumaan, ja Rafael oli simahtanut jo rattaisiin. Liam sai jäädä rakentamaan uusia legojansa ja mä lepäilin sohvalla.

En tajua miten ihmeessä mun pienestä Limpusta on kasvanut jo niin iso! Hän rakensi aivan itse ohjeita seuraamalla Batmanin helikopterisysteemin. Pyörittelin helikopteria käsissäni ja olin ihan mykistynyt! Miten ihmeessä ja missä välissä hän on kasvanut, apua, ihana!

Iltapäivästä käytiin vielä Nicen kanssa kaupoilla ostamassa vähän kukkia terassille, hankkijalta uusia ratsastuskamoja ja postissa hakemassa mun fudgen shampoo! Joka ei ikävä kyllä mun mielestä tehnyt tarpeeks isoa muutosta ja ens kerralla pidän sitä päässä vähintään 15min ni katotaa ku on liila pää, haha!

Ainii muuten! Meidän tallilla on vastasyntynyt varsa! Niin ihana! Mulla on siitä instassa kuva (@laurajohannau), mutta koitan saada joku päivä parempia kuvia järkkärillä.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille! <3

12. kesäkuuta 2017

Kesäloman alku




Viikko me ollaan oltu nyt kesälomalla lasten kanssa, ja tämä aloitus ei ihan vastannut mun kuvitelmia. Ajattelin lämpimät kesäpäivät, auringonpaisteen, ulkoilua, iloiset laspset, jotka leikkivät yhdessä ja nukkuvat aamulla pitkään. No, mitäpä muuta voi sanoa kun, että arki se on kesälomallakin, varsinkin kun lapset on niin pieniä. Joten omaa laiskuutta voi tässä vaan syyttää. Tosin, voi olla, että ajattelisin asiaa ihan täysin eri tavalla, jos olisin itse ollut myös ihan päivätöissä ja jäänyt kesälomalle.

Säät on olleet todella vaihtelevia, niinkuin varmaan jokainen suomalainen tietää, minkälainen on Suomen perus kesäkuu, vettä ja räntää taivaan täydeltä. Mutta niinä hyvinä päivinä, kun aurinko on porottanut, ollaan kyllä otettu kaikki ilo irti siitä ja oltu ulkona.
  Täytyy selkeesti tehdä itelle aikataulu tälle kesälomalle ettei vaan tuu lorvailtua kotona. Tälle viikolle on siis luvassa ainakin muumipuistossa käynti ja jokirantaan jätskille.

Kertokaa teidän vinkkejä kesälomalle pienten lasten kanssa.

9. kesäkuuta 2017

Äidin omaa aikaa


Tänään on yksi niistä harvinaisista päivistä, kun päästään viettämään iltaa aikuisten kesken. Me harvemmin käydään missään, varsinkaan yhdessä. Tänään on onneksi luvattu ihan superia säätä, toivottavasti se pitää myös niin päästään nauttimaan auringosta.

Mulle omaa aikaa näiden illanviettojen lisäksi on aika tallilla, jossa käyn pari kertaa viikossa ja yleensä tallilla sitten meneekin ainakin puoli päivää. Yleensä en oo tämän enempää tarvinnut sitä omaa aikaa, mutta onhan se ihanaa päästä kerran parissa kuussa ulos yhdessä miehen kanssa.

Meille tulee miehen kanssa tämän kuun 18pvä yhteensä 12 vuotta yhdessäoloa, ja apua miten aika meneekään nopeesti! Teen vielä erikseen postausta meidän parisuhteesta/avioliitosta sitten lähempänä vuosipäivää.

Mutta ihanaa viikonloppua kaikille!

8. kesäkuuta 2017

Neiti kesäheinä



 Käytiin muutama päivä sitten mun ystävän ja Rosalien kanssa kuvailemassa vanhassa Porvoossa. Kuvailin ystävälle vähän valmistujaiskuvia ja Rosaliesta näitä ihania otoksia. Katsokaa nyt mikä ihana pieni! En kestä miten hänestä on kasvanut jo niin tomera pikkuneiti, joka kyllä ottaa oman paikkansa tässä maailmassa. Varmaan hänen vahva luonne on muokkautunut myös sillä minkälaiseen perheeseen hän on syntynyt, kahden (älyttömän rakkaiden) rasavillipoikien pikkusiskoksi. Meidän ihana pieni Rosalie.

7. kesäkuuta 2017

MITÄ SULLE KUULUU?




Tiedättekö te mitä teidän kavereille kuuluu?

On olemassa kaksi tiettyä ihmistyyppiä. Kertoja ja kuuntelija.
Kertoja kertoo omasta elämästään kaiken, ihan kaiken. Vaikkei kukaan siitä häneltä kysyisikään mitään. Hän kertoo ja kertoo, eikä yleensä väsy kertomiseen.
Sitten on kuuntelijoita. Kuuntelija kuuntelee kertojan elämästä juttuja, keskustelee ja on kiinnostunut aidosti siitä mitä toisella on sanottavaa.
Kuitenkin jossain vaiheessa toinen huomaa, ettei tää juttu nyt ihan mee niinkuin pitäis. Yleensä se on se kuuntelija, joka hiffaa ettette ole keskustelleet mistään muusta kuin toisen elämästä ja asioista. Mitä kertoja tietää kuuntelijasta?

Niin, ei mitään.

Tuleeko kertojalla itselleen koskaan oikeasti sitä tunnetta että hei, mitähän kuuntelijalle kuuluu? Mitähän hänen elämässään on meneillään? Vai onko kertoja niin keskittynyt omaan elämäänsä ja kaikkeen mikä ympäröi sitä, ettei ymmärrä edes kiinnostua toisen elämästä ja siitä mitä toisen elämään kuuluu?

Tunnistitteko te itsenne jommastakummasta?

Onneksi on toki niitä jotka ovat yhtä paljon molempia, mutta itse olen usein törmännyt ääripäihin.

6. kesäkuuta 2017

Päivä mun kanssa

Eilen kuvasin pitkästä aikaa meidän koko päivän. Nää olis kivempi toteuttaa videolla, mutta tällä hetkellä mulla on editointihjelmakriisi, kun entinen lakkasi toimimasta ja samanlaista uutta ei tahdo löytyä. Mutta heti kun saan sen asian kuntoon, alkaa taas uudet videotkin ilmestyä viikottain.

MAANANTAI 5.6

Lapset heräs kuuden aikoihin ja Nicce niiden kanssa. Mä sain nukkua seitsemään asti. Nicce lähti viemään koiria ulos ja mä jäin lasten kanssa katsomaan piirettyjä ja koomailemaan sohvalle. Mun on tosi vaikee saada itteni hereille aamuisin, ja sohvalla maataan vähintään tunti.
Lapset olivat syöneet aamupalan jo aiemmin ja mä tein itselleni kahdeksan jälkeen syötävää.


 9.00
Laitoin lapsille ja itselleni vaatteet päälle, pakkasin Rafaelin ja Rosalien rattaisiin, otettiin mummi matkaan ja lähdettiin aamulenkille kohti keskustaa. Kävin Sokoksella ostamassa pari hoitotuotetta mun uusiin keltaisiin hiuksiin :D


 10.15
Kävin keskustassa myös ruokakaupassa, koska muistin, ettei oltu edellsienä päivänä käyty ostamassa tämän päivän ruokia ja kaapissa ei ollut mitään (ruokaruokaa). Mentiin helpolla ja maistuvalla, makaronimörsselillä sipulin kera. Maistuu aina lapsille ja haluavat syödä ainakin pari lautasellista.

 11.30
Ruuan jälkee lapset naama -ja käsipesulle ja koko jengi nukkumaan. Nukuttamisessa menee aina oma aikansa, ja yleensä Rosalie nukahtaa ekana ja pojat pelleileee ainakin puoli tuntia, ennenkuin vihdoin nukahtavat. Tässä kohtaa alkaa ''äidin oma aika'', eli netflixiä ja pepsi maxia.
Liam heräsi ekana, noin tunnin nukkumisen jälkeen, sitten Rafael ja yhdessä he kävivät herättämässä (ilman lupaa) Rosalien, joka olis tarvinnut vielä unta ja herääkin tosi kiukkusena.


 14.00
Leikittiin hetki sisällä ja laitettin vaatteet päälle. Laitettiin itsemme valmiiksi (lue: minä laitoin) niin että päästään lähtemään koko perhe samalla oven avauksella, kun Nicce tulee kotiin. Otettiin koirat ja lähdettiin pienelle kävelylenkille. Käytiin kaupassa ja kotiin tultuamme, jäätiin pihalle leikkimään.




 19.00
Leikittiin pihalla puoli seitsemään-seitsemään asti. Mentiin sisälle Rosalien kanssa edeltä ja laitoin Rosalielle ruuan. Kun pojat tulivat sisään, he söivät ja melkein heti tehtiin iltapuuhat ja laitettiin lapset nukkumaan. Nicce yleensä nukuttaa lapset, koska on siinä yksinkertaisesti vaan parempi kun mä.
Sillä välin otin esiin vauvakirjat. Voi että miten saamaton ja laiska ihminen voikaan olla, oon nimittäin maailman surkein äiti ja oon ihan unohtanut täyttää näitä. Onneks oon kirjoittanut blogia, jossa on sitten tallessa kaikkea kehitykseen liittyvää ja muita muistoja. Se on aikamoinen homma alkaa täyttämään kerralla kolmen lapsen vauvakirjaa ja nyt keskityin vaan Rafaelin kirjaan. Koitan saada nyt ne yksi kerrallaan valmiiksi, tai valmiimmaksi.

Loppuilta kuluukin sitten netflixiä katsellen. Löysin tosi hyvän sarjan The Fall, suosittelen!




3. kesäkuuta 2017

Valmistujaisissa

Tänään meidän perhe suuntasi Rafaelin kummitädin valmistujaisiin. Mä rakastan kiertää kaikissa maailman juhlissa ja kissanristiäsissä, joten onneksi oli tälle kesälle edes yhdet juhlat, vink vink kaveit voisitteko alkaa menee naimisiin ja kutsuu mut tai pitää vaan jotkut kesäbileet ;). Janina valmistui kampaajaksi ja jotenkin jännä miten kauan mekin ollaan jo tunnetttu. Oltiin Janinan rippijuhlissa vuonna 2012 kun Limppukin oli ihan pieni vauva ja jo nyt juhlitaan valmistujaisia. Vitsi miten aika rientääkin niin hurjaa vauhtia. Omista valmistujaisista on jo kuusi vuotta ja toisen ammatin opinnoista jäljellä vielä noin puolet. Mä en oikein juhlinut mun valmistujaisia kunnolla, mutta seuraaviin valmistujaisiini järkkään kyllä kunnon bileet.

Onnea vielä Janina ja kaikki muutkin valmistuneet.





2. kesäkuuta 2017

Kesäloma alkoi

Keskiviikkona meidän pojilla oli viimeinen päiväkotipäivä ja nyt alkoi kesäloma. Syksyllä päiväkotiin tosin palaa vain Liam, ja Rafael jää kotiin mun ja Rosalien kanssa. Mä pitkään pohdin ja pähkäilin sitä, ja tein päätöksen, että hän on meidän kanssa nyt kotona ja palaa päiväkotiin Rosalien kanssa yhtäaikaa kun mä jatkan opintojani.


Mulla oli kokoajan vähän huono omatunto kun pidin Rafaelia hoidossa, vaikka olin Rosalien kanssa kotona. Samaa fiilista ei oikeastaan tullut silloin kun Rafael oli vauva ja Liam päiväkodissa, koska hän oli kerennyt jo olla siellä pidempään, ja hänen puheenkehitystään seurattiin, joten oli selvä syy, miksi hän jatkoi päiväkodissa vaikka mä olin kotoa.
Tämä vuosi, kun Rafael on ollut päiväkodissa, on ollut mulle henkireikä. Mä en olisi jaksanut pyörittää arkea, jos meillä ei olisi ollut päiväkotia tukena. Kun valvoin molempien lasten kanssa, kuljin zombina paikasta toiseen, oli päiväkoti meille pelastus. Sain pari kertaa viikossa hengähtää ja nukkua. Rafaelin hoitajat olivat niin ihania kaikki, että harmittaa sen takia ottaa Rafael pois. Rafael viihtyi päiväkodissa loistavasti ja oli niin ylpeä, kun sai mennä päiväkotiin isoveljen kanssa. Rafael sai hetken rauhaa minusta ja uudesta vauvasta, sai opetella rauhassa uusia juttuja. Hän sai olla päiväkodissa ''eri lapsi'' mikä on kotona ja se teki hänelle hyvää.


Mutta, Rafael kerkeää olla päiväkodissa monta vuotta ja tällaista mahdollisuutta ei enää tule. Tämän vuoden jälkeen lapsilla alkaa päiväkoti ja koulu-ura joka loppuu vasta, kun he ovat melkein täysi-ikäisiä, joten nyt kun on vielä mahdollisuus, haluan hyödyntää sen.
En tiedä yhtään, minkälainen vuosi meillä on edessä. En tiedä, kuinka jaksan pyörittää arkea kahden uhma-ikäisen kanssa. Mutta, sen näkee sitten, ja yritän jaksaa sen ajatuksen voimalla, että tämä kotiäidin urani on tosiaan tämän vuoden päästä loppu.

Meillä on onneksi perhekahvila, joka itseasiassa muuttaa vielä lähemmäs meidän kotia syksyllä, ja siellä me käydään sitten kaksi kertaa viikossa. Jos se ei riitä aktiviteetiksi meidän kaksikolle, niin ollaan paljon puistossa ja ulkona. Odotan tulevaa innolla, mutta samalla niin haikein mielin, kun piti jättää niin ihana päiväkotiryhmä. Toki Rafael on sinne mitä luultavimmin palaamassa, kun on takuupaikalla, mutta ei voi tietää kuitenkaan jos joku hoitajista lopettaa tms.

Onko teillä ollut vastaavaa tilannetta? Haluaisin kuulla kokemuksia :)